Jaanaban kisaraportti: Ironman Finland Kuopio Tahko 14.8.2021

16.08.2021

Jaanaban kisaraportti: Ironman Finland Kuopio Tahko 14.8.2021

Uinti 3800m, pyörä 180km, juoksu 42,2km.

Kisaraportti vasta alkaa, mutta tässä kuva maalisuoralta. Kuva @seonvillemoro
Kisaraportti vasta alkaa, mutta tässä kuva maalisuoralta. Kuva @seonvillemoro

No niin, oma kauden pääkisanihan oli lauantain täyden matkan Ironman-triathlontapahtuma Tahkolla. Aiemmassa postauksessa kerroin perjantaipäivän tapahtumista jolloin hoideltiin kisapäivän valmistavia asioita eli jos et oo sitä vielä lukenut niin käy lukaisemassa vaikka tästä.

Yleisöllä on monta paikkaa mistä valita. Kuva @seonvillemoro
Yleisöllä on monta paikkaa mistä valita. Kuva @seonvillemoro

Ennen starttia

Heräsimme viiden maissa ja heti aamupala nassuun, syötiin härren kanssa mökkeröisessä tattaripuuroa mustikkasoseella, kahvia ja vielä ananas-kookos smoothiet jotka ostettiin kaupasta aamiaista varten. 

Tahko on hyvä kisapaikkan paikka. Kuva @seonvillemoro
Tahko on hyvä kisapaikkan paikka. Kuva @seonvillemoro

Itselleni koko puuro ei maistunut ja jouduinkin jättämään aamiaisen syönnin hieman kesken. Kai se vähän oli sitä kisajännitystä vaikka tosi rauhallisena sain itseni pidettyä. Mulla auttaa se tohon jännitykseen, että selitän itselleni, että menen tekemään sitä omaa suoritusta, omilla vauhdeilla ja omilla sykkeillä ja sitten lopussa katsotaan mikä on tulos. Toiset menevät omia vauhtejaan enkä pyri saamaan ketään kiinni enkä myöskään menemään ketään karkuun. Oma pitkä suoritus omalla tasolla niin silloin se on se paras lopputulos niin oman seesteisyyden kuin ajallisen tuloksen suhteen, siitä olen aivan varma. Tämä laji on myös sitä itsensä henkistä kehittämistä.

PUHTI triathlonlaiset, härre, mää ja Mari. Hyvät ja iloiset fiilikset meillä oli. Kuva @seonvillemoro
PUHTI triathlonlaiset, härre, mää ja Mari. Hyvät ja iloiset fiilikset meillä oli. Kuva @seonvillemoro

Pelipaikalle mökkeröisestä lähdimme vaihtoalueen kautta sillä härre kävi vielä laittamassa kakkulansa pyöräilyn vaihtopussukkaan. Hänellä on uidessa uimalasit jossa on voimakkuudet ja sitten laittaa kisan ajaksi kakkulat päähän, ei kuulemma tykkää piilolinsseistä. Vaihtoalueelta kävely pelipaikalle ja sitten saikin jo pukea märkäpuvun kokonaan päälle, olimme jo mökkeröisellä pukeneet alaosan päälle ja muina miehinä kävelimme märkäpuku puoliksi päällä kisapaikalle. Ei oltu ainoita tässä porukassa, kaltaisiamme oli siinä se koko aamu täynnä.  😄

Ei ehditty tekemään lämmittelyuintia joten pyörittelin siinä jonkin verran käsiäni ym. ennen starttia. Hieman juteltiin Riikan ja Villen kanssa jotka olivat kannustamassa kisaajia koko päivän.

Jännää, mitenkähän menee, tuleeko ennätys, jaksanko hyvin, olenko tota ja tota nopeampi vai hitaampi jne. Kuva @seonvillemoro
Jännää, mitenkähän menee, tuleeko ennätys, jaksanko hyvin, olenko tota ja tota nopeampi vai hitaampi jne. Kuva @seonvillemoro

Uinti 3800m

Uinnin lähtö meillä ikäryhmillä oli noin 7:45-8, eli ei auttanut muu kuin pakkautua isoon leveään jonoon joka väistämättä johti uinnin starttiin. Kello lähti käymään hetkestä juuri ennen veteen hyppäämistä. Neljä kisaajaa kerrallaan viiden sekunnin välein päästettiin veteen ja näin tapahtui kunnes koko valtava määrä triathlontapahtumaan osallistuneista olivat uimassa. Osallistujien tarkkaa määrää en ole selvittänyt, mutta tahko.com sanoo, että "Tapahtumaan on saapumassa yli 1000 osallistujaa".

Kaaren alle ja pam, lähde uimaan siitä. Kuva @seonvillemoro
Kaaren alle ja pam, lähde uimaan siitä. Kuva @seonvillemoro

Sitten olikin oma vuoro pompsahtaa veteen ja lähteä uimaan.

Mulla meni puolimatkalla uinti omasta mielestäni liian hitaasti joten ajattelin välttää saman virheen eli hosumisen. Puolimatkalla yrittämällä yritin mennä lujaa ja siinä samalla uintitekniikkani varmasti hajosi ja lopputulos oli muutamaa minuuttia hitaampi aika kuin olin ajatellut. Nyt tässä Tahkon kisassa suunnitelma oli uida omaa rauhallista matkavauhtia hyvillä käsivedoilla, liuku mukana ja käsiveto riittävän pitkä, että en hosumalla jättäisi sitä vajaaksi. Hengitys joka kolmannella käsivedolla jolloin tekemiseni pysyy väkisinkin rauhallisena. Sillä lähdettiin sinne sekaan. Mitään suurta ruuhkaa ei ollut vaikka kisaajia oli vesi täynnä. Varmaan johtui tuosta lähdöstä jossa laitettiin viiden sekunnin välein muutama uimalakkipää veteen.

Siinä sitä mennään. Kuva @seonvillemoro
Siinä sitä mennään. Kuva @seonvillemoro

Heti alusta asti tuntui hyvältä, pyrin uimaan lähellä poijuja ja suunnistin poijulta poijulle. Uintireitti oli siis yhtenä kierroksena ja uimme vastapäivään siten, että poijut jäivät aina vasemmalle puolelle.

Väillä jotenkin kuitenkin hätäilin ja huomasin, että nyt olen sen verran hengästynyt, että tarttee ottaa näköjään happea joka toisella käsivedolla. Näitä oli muutama kerta 3800m uinnin aikana. Silloin aina sanoin itselleni että "hei Jaanaba, rauhassa vain, rauhoita sitä menoa niin, että hapenotto sujuu joka kolmannella käsivedolla, se on sitä sinun parasta tekemistä ja sitä uintia jota jaksaisit uida loputtomiin, tee sitä, älä hosu niin tulee paras lopputulos!" Ja aina puhuttelun jälkeen palasin takaisin rauhalliseen menemiseen. Poijulta poijulle, se oli se mun etenemistaktiikka. Vain kerran tuli osumaa toisen uimarin kanssa kun takaa joku tuli liian lähelle mun jalkojen päälle, mutta kyllä hän sitten siitä heti siirtyi pois kun huomasi, että nyt tuli törmättyä.

Uinnissa voi joskus löytää hyvän peesin, mutta meikäläinen ei melkein koskaan sitä löydä tai paremminkin ota sillä tartten oman tilani. Liian lähellä oleva ihminen ahdistaa joten mieluiten uin ihan omaa reittiäni ilman, että kukaan on edessä.

Uinti eteni mukavasti, henkisesti eteni ihan nopean tuntuisesti ja se myös tuntui hyvältä, lasit pysyivät huurtumattomina huurtumisen estoaineella, vesi oli lämmintä ja jossain vaiheessa huomasinkin, että no nyt jo uidaan sillan alta josta ei ole enää kauaa rantaan.

Sitten pian olinkin jo niin rannassa, että kädet ylettivät pohjaan ja nousin ylös, juoksin loppumatkan rantaan kohti vaihtopaikkaa. Samalla tietenkin taas märkäpukua yläosasta riisuen.

Uinti valmis. Kuva @seonvillemoro
Uinti valmis. Kuva @seonvillemoro

Uintiaika 1:19:18

Jees, olin tyytyväinen. Tosi tyytyväinen sillä olin varautunut 1,5h kestoon puolimatkan kisan perusteella. Ja miten helpon oloisesti tuo tuli täysin läpsytellen ja puristamatta. Sopii mulle.

Tämän uinnin jälkeen kisa lähti etenemään tosi hyvillä fiiliksillä sillä olin uinnissa 10min nopeampi kuin ajattelin tällä kertaa olevani.

T1 eli uinti-pyörä vaihto

Siitä vaan juosten kohti pyörää joka oli kohdassa numero 671. Löytyi helposti  ja kamat vaihtoon, uintivermeet pussiin ja pussista pyöräilyvermeet päälle. Tällä kertaa laitoin sukat jalkaan vaikka puolimatkalla kisasin ilman sukkia. Mulla tuli siellä niin valtavat rakot jalkapohjiin jotka eivät ole vieläkään täysin parantuneet, että katsoin paremmaksi laittaa sukat Nyt ei ollut sellaisille rakoille tarvetta eli hyvät ja ohuet treenisukat jalkoihin. Ne ovat mulla nyt merkkiä Craft.

Kuulin myös kun härre kuulutettiin tulevaksi uinnista rantaan ja ehdin vielä näkemään hänet ennen kun lähdin pyöräilemään. Oli tyytyväinen uintiinsa myös, noin 1min hitaampi aika kuin mulla.

Pyörä satulasta käpälään ja parasta mahdollista vauhtia viivalle josta sai nousta pyörän päälle ja lähteä polkemaan.

T1 aika 00:05:10

Viis minuuttia, ihan ok, mutta ei mikään nopea, aina voisi olla nopeampi näissä vaihdoissa.

Pyörä 180km

Lähdin pyörällä reitille. Tiesin jo vuodesta 2015 kun olimme täällä täydellä matkalla (Finntriathlon Tahko), että kumpuilevaa on, silloin tykkäsin kyllä pyöräreitistä.

Mulla on näköjään kaikissa kuvissa toi peukalo pystyssä. Kuva @seonvillemoro
Mulla on näköjään kaikissa kuvissa toi peukalo pystyssä. Kuva @seonvillemoro

Porukkaa oli paljon lähdössä samaan aikaan pyöräreitille kuin minäkin ja reitillä oli noin 6km siirtymä ennen kuin päästiin väljemmille vesille ison tien varteen. 

Siitä se pikku hiljaa tasaantui se porukkamäärä ja sai alkaa pyöräillä omaa pyöräilyänsä.

Mulla oli taktiikka, että syke pidetään aisoissa, mutta kuuntelen myös omaa fiilistä, että mitä se sanoo menemisestä. Enemmän tunteella kuin wateilla. Mulla on vattimittari, mutta sen kyttääminen ei sovi mulle ulkona pyöräillessä, ei vielä mutta ehkä jonain vuonna. Seuraillaan sitä vattimittaria sitten taas kun tehdään sisäpyöräilyä koko talvikausi. Ylämäet rauhallisesti, niihin ei saa laittaa kaikkea omaa eforttia jotta se pyöräily on sujuvaa ja jotta jaksan koko 180km.

Polkee polkee. Kuva @seonvillemoro
Polkee polkee. Kuva @seonvillemoro

Energiageeliä 30min tai vähän vajaa välein ja perunaa välillä. Ja patukkaa. Perunaa. Hahhah en oo kertonut vielä kenellekään, että meillä oli eväänä keitettyjä, paistettuja ja suolattuja perunan puolikkaita.

Perunaa.
Perunaa.

Voin kertoa jo tässä vaiheessa, että peruna kyllä maistui siinä 2–4h kohdalla pyörässä. Parasta evästä mitä olemme härren kanssa ikinä kekanneet ottaa mukaan pitkään pyöräilyyn. Tätä jatkossakin, perunassa on ihan oikeasti hyvät jutut ja se sopii evääksi parhaiten ikinä. Nami nami peruna on parasta. Minigrip-pusissa mulla näitä perunan puolikkaita oli, niitten syöminen oli mun yksi pyöräilyn kohokohdista.

Täyden matkan pyöräilijöitä. Kuva @seonvillemoro
Täyden matkan pyöräilijöitä. Kuva @seonvillemoro

No mutta se pyöräily, hyvältä tuntui alusta saakka ja menoni oli sujuvaa. Taktiikka, että ylämäet pienellä vaihteella rauhassa ja sitten tasaisella ja alamäessä mahd. sujuvaa menoa toimii aina. Sykkeen annoin pyöriä siinä  yli aerobisen kynnyksen koska musta tuntui, että näin se menee hyvin ja niinhän se meni. Minä etenin hyvää vauhtia, ohittelin porukkaa ja painelin menemään. Fiilis oli hyvä ja en mää vaan osaa katsoa niitä ylämäkiä niin pahalla kuin moni muu, mulle nekin taitaa sopia. Aina ylämäen jälkeen tulee se alamäkikin ja niihin poljin joka kerta ihan kunnolla.

Juomapisteitä oli tasaisin väliajoin ja monta kertaa joudin heittämään tyhjän juomapuollon pois ja ottamaan uuden tilalle, join aika paljon pyöräilyn aikana, mutta mitään kirjaa en pitänyt siitä paljonko join tai paljonko pitää juoda. Riittävästi. Jossain vaiheessa omat geelini loppuivat ja aloin ottaa huoltopisteiltä myös kisajärjestäjängeeliä, ne olivat tosi hyviä energiageelejä ne. Miedon makuisia.

Hyvä ja hyvähkö fiilis koko pyöräilyn ajan. Kuva @seonvillemoro
Hyvä ja hyvähkö fiilis koko pyöräilyn ajan. Kuva @seonvillemoro

Jonkin verran tuuli ja musta tuntui, että tuuli yltyy vain eli vastatuuleen tuli poljettua jonkin verran. Kuitenkin aina sopivasti oli kääntöpiste tai risteys jonka jälkeen sai taas mennä myötätuuleen. Siinäkin muistan vain ajatelleeni, että mää kyllä tykkään tästä reitistä ja kohta taas pääsee myötätuulessa polkemaan.

Pyöräni (oma pieni TREK) tuntui hyvältä, se on edelleen tosi onnistunut hankinta, takapuoli ei puutunut missään vaiheessa ihmeellisesti ja ajoasento on ihan nappi. Nousin aina välillä polkemaan seisten ja siinä huomasin, että takareidet ovat tosi kankeat, alusta asti oli näin ja olin aivan varma, että juoksussa nyt sitten kramppaa ja monta kertaa.

Pyöräilyssä näki tuttuja aina kääntöpisteiden jälkeen ja muutenkin kun tultiin vastakkain. Tossa on Mari, hyvä mari hienosti menee, tsemppiä Karoliina, härre tossa milloin hän tulee musta ohi, Reija näkyi. Muita en tunnistanut vaikka tuttuja miehiäkin kisassa oli muutamia.

Kuva @seonvillemoro
Kuva @seonvillemoro

Jalkapohjat alkoivat puutua jossain vaiheessa 140km kohdalla ehkä. Mulla on huonot pyöräilykengät tai niiden pohjalliset sillä jalkapohjat puutuvat ikävästi kun pitkään pyöräilee ja sitä tunnetta ei oikein saa pyöräilemällä pois. Pitäisi nousta kävelemään, mutta kuka sitä nyt kisassa pyöräilyn aikana lähtee kävelemään jos ei ole aivan pakko.

Huomattavan moni ulkomaalainen kisailija ajoi lähellä keskiviivaa, ajoimme siis oikean puoleista kaistaa ja aina välillä joku ulkomaalainen polki siinä keskiviivan lähellä vasemmassa reunassa kaistaa kun olisi ollut tarkoitus olla siellä oikeassa reunassa enemmänkin.

Siinä se kuulkaa meni 180km pyörä melko huomaamatta, ainoa tosi ikävä asia oli noi jalkapohjaongelmat.

Pyöräaika 6:10:47

Jee hyvä aika, tiesin, että tällä reitillä en pääse kuuteen tuntiin ja olin taas supertyytyväinen kuten uintiakaanikin. Ja fiilis  pyöräilystä jäi selkeästi plussan puolelle. 

T2 eli pyörä-juoksu vaihto

Ennen viivaa pois pyörän päältä ja tällä kertaa kun ne jalkapohjat olivat tosi kipeät, en pystynyt pyörän kanssa juoksemaan omalle vaihtopaikalle vaan piti kävellä. Sattui tosi paljon jalkoihin ja mietin, että mitähän tulee juoksusta ja vielä hirveä pissahätäkin. Pakko käydä pissalla heti kun oon saanut juoksukamppeet vaihdettua.

Oli pakko noiden jalkapohjien takia toimia tosi rauhallisesti, mutta sain kuitenkin pyöräkengät vaihdettua juksutossuihin ja kypärän lippaan. Numerolappu takaa eteen ja kävellen menoksi.

T2 aika 00:07:09

Juoksu 42,2km

Juoksuni alkoi siis kävelyllä ja ihan ensimmäisenä kävelin toilettiin. Siinä matkalla huomasin heti, että jaahas jalkapohjat vetreytyvät saman tien, eli pystyn juoksemaan. Ennen tätä huomiota olin jo ehtinyt ajatella, että ei huvita yhtään lähteä juoksuosuudelle. En tajua mistä tämmönen ajatus päähän tuli, varmaan laiskan puolen minua ajatuksia. 

No vessan ovi auki ja toimittamaan pissatarve sen jälkeen kun olin ensin pyyhkinyt kaikki reunat, siellä oli lorotettu ympäriinsä ja mahdollisimman pian pihalle sieltä. Sitten jo juoksuaskelta kiitos. Miltäköhän tuntuu. 

Aha, tuntuu tosi hyvälle, rennolle ja näköjään syke asettuu tähän 130 ja 140 väliin. Heti ensimmäisen muutaman sadan metrin aikana ajatus oli, että tämä tuntuu niin mukavalle, että pidän tämän. Syke saa pysyä alle 140 ja tällä mennään toivottavasti hyvin loppuun saakka. Enempää en edes yritä sillä tärkeää tässä pitkässä kisassa mulle oli alusta asti sujuva, mahdollisimman helppo meno ja jos sillä vielä olin saanut parannettua uinti- ja pyöräaikojani edelliseen Tahkon kisaan verrattuna niin taktiikkaa ei ollut syytä muuttaa. Olin taas kerran tosi tyytyväinen. Niin uskomatonta kuin se onkin niin olin vaan hyvissä fiiliksissä. Takareisissä ei tuntunut enää mitään jäykkyyksiä.

Juoksuosuudella ajatus oli ottaa kisan geelejä, omia en taskuuni alkanut tunkemaan. Geeliä ja vettä, ja kolaa aina kun siltä tuntui. Kaikkia näitä oli jokaisella huoltopisteellä tarjolla ja oli siellä muutakin, urheilujuomaa ja banaaniakin.

Pitkä nousu  joka kierroksella kävellen. Kuva @seonvillemoro
Pitkä nousu joka kierroksella kävellen. Kuva @seonvillemoro

Sitten vaan kilometri kilometriltä tossua toisen eteen. Juoksu siis neljänä kierroksena ja joka kierroksella oli yksi pitkä nousu. Olin jo ennen kisaa päättänyt viimeistään siinä vaiheessa kun Marikin sanoi tekevänsä niin, että sen nousun kävelen joka kerta, se asia ei varmasti tule huonontamaan juoksuni lopputulosta vaan jopa päin vastoin, voi olla nopeampi juoksuaika kun en yritä tarpoa juoksuaskelilla sitä nousua vaan kävelen. Ja näin tein.

Jossain vaiheessa alkoi vesisade, kaatosade ehkä jopa rankkasade. Siinä ehdin ajatella, että tosi hienoa, että päästiin pyöräilyn ilman sadetta ja se tuli vasta tässä juoksussa. Olin varma, että sataa loppuillan. Lätäkkö, lätsis, lätsis, aina kengät täynnä vettä, en millään onnistunut kiertämään kaikkia lätäköitä. Jossain vaiheessa alkoi tulla kylmä kämmeniin ja siinä kohtaa tuli sellainen ajatus, että jos oikeasti sataa näin paljon seuraavat tunnit niin minä en pysty juoksemaan loppuun sillä tulee liian kylmä. Sitä harmittelin siinä vähän aikaa, että jää ensimmäinen Ironman-kisa kesken.

No, ei kun jatkamaan vaan juoksua se kilometri kerrallaan, aina kilometrin välein katsoin ajan ja vähän väliä tuijotin sykettä. Ihan ok, kilometriajat kutosella alkavia ja syke pysyy pk1, välillä nousee vähän, mutta hyvältä tuntuu. Olin itse hämmästynyt miten hyvältä se juoksu oikein tuntui ja miten sujuvasti se meni kaiken uinnin ja pyöräilyn jälkeen vielä. Olihan tässä ennen juoksuosuutta kisaa takana jo melkein 8h.

Jossain vaiheessa huomasin, että jo jonkin aikaa on juossut peräkanaa samanvauhtisen kisakumppanin kanssa ja kyllä me lopulta juoksimme yhdessä varmaan jotain 20km. Sadekin oli jossain vaihessa loppunut eli ei tarvinnut enää jännittää sitä, että tulisi liian kylmä. Pääsisin maaliin saakka.

Ei näitä kuvia, ajattelee kolmas. Kuva @seonvillemoro
Ei näitä kuvia, ajattelee kolmas. Kuva @seonvillemoro

Juoksukaverin kanssa aina vähän juteltiin, mutta paljon olimme hiljaakin. Hän oli Porista. Se kummasti auttaa tämmösellä pitkällä matkalla kun siinä on joku toinen samanvauhtinen mukana.

Jossain 28km kohdalla tuli semmonen, että jaahas, jaksaako sitä nyt kuitenkaan hyvin maaliin saakka. Siitä juttelimmekin, että tämä tunne menee varmasti muutaman kilometrin päästä pois ja niin se menikin ja juoksu jatkui ja jatkui aika hyvin.

Vielä pissahätäkin tuloillaan voi vitsi että en haluaisi enää käydä vessassa, vain noin 15km jäljellä kestäisinkö paineessa. Ei en kestä pakko mennä ja jossain huoltopisteellä sitten sukelsin vessaan. No, se oli nopeasti ohi, helpotti. Juoksu jatkui. 

Kilometri kilometriltä, kierros kierrokselta se juoksu eteni. Huoltopisteiltä otin mitä milloinkin hyvältä tuntui, kola oli ehdottomasti parasta. Jossain vaiheessa geelit alkoivat tökkiä, sekin vasta aika loppupuolella ja marmatin siitä asiasta kannustusjoukoissa olevalle Reijan miehellekin. Hän tsemppasi mua ottamaan geeliä ja niin mää otinkin, että jaksaisin loppuun saakka.

Jaksaa jaksaa, juoksukaveri auttaa näissä tilanteissa. Kuva @seonvillemoro
Jaksaa jaksaa, juoksukaveri auttaa näissä tilanteissa. Kuva @seonvillemoro

Juoksuosuudella oli paljon kannustusta ja koska numerolapussa luki oma nimi niin paljon kannustettiin nimellä. Oli myös tuttuja kannustajia ja kaikkia en varmasti huomannutkaan, peukalo vaan pystyyn joka kerta kun kuulee "Hyvä Jaana, hienosti menee, hyvältä näyttää".

Älä selitä vaan juokse! Kuva @seonvillemoro
Älä selitä vaan juokse! Kuva @seonvillemoro

Pari kannustusta on jäänyt mieleen. Joku nainen kannusti, että "Hienoa Jaana, ei sitä joka Jaana tähän pysty!" Sitten toinen hauska kannustus oli siinä ennen siltaa missä istui muutaman miehen porukka. Siinä mun takana juoksi ulkomaalainen kisailija ja joku näistä miehistä huusi mulle, että "Älä päästä sitä ohi, tämä on sun tontti!" 

Lopulta se neljännen ja viimeisen kierroksen viimeiset viisi kilometriä oli käsillä. Taas hyvä mieli kun pääsin koko matkan ilman niitä kramppeja ja ihan ok-menemistä ja näyttää siltä, että juoksuosuudenkin aika paranisi edelliseen Tahkon kisaan verrattuna.

Neljä kilsaa. Vielä kolme, kaksi vaivaista enää, kilometri.

Nyt se maali häämöttää, ei tarvi enää lähteä kierrokselle vaan voin kurvata sinne. Maaliin!

Voi jumankauta mää oon maalissa, yritin nähdä Riikan ja Villen jotka olivat joka välissä kannustamassa, mutta en nähnyt. Mutta kyllä he siinä olivat kerta kuvakin on otettu. 🙃

Juoksuaika 4:52:01

Käy, olen tyytyväinen juoksuuni, tuo aika rennolla tekemisellä. Ei ole ikinä ennen tapahtunut täydellä matkalla vaan olen aina ajanut pyörän liian isoilla sykkeillä ja juoksu on ollut selviytymistä suureksi osaksi.

Loppuaika 12:34:23

Maalisuoran jälkeen juostiin suoraan isoon telttaan jossa kisan henkilökunta otti jalasta ajanottochipin pois, siellä sai mitalin ja finisher-paidan, oli Olvin juotavia, siis vesiä ja jahvaa. Oli vegaaninen pikku salaatti ja nachoja, oli vegaaninen pitsan pala.

Sitten se mun juoksukaverikin tuli maaliin, hänkin oli kadonnut jossain vaiheessa viimeisellä kierroksella, mutta oli vielä kiva nähdä ja kiitellä juoksuseurasta. Tuli mua myöhemmin maaliin, mutta oli mua nopeempi. Eli hän oli startannut kisansa hieman mun jälkeen.

Siinä päätin sitten, että jään odottamaan vielä härreä maaliin ja ei kauaa tarvinnut odottaa kun hän sieltä jo juoksikin ja ihan hyvillä fiiliksillä näköjään.

Otin sitten vielä toisen palan pitsaa ja härre kans otti syömisiä ja saimme sellaiset folio-lämpöpeitot päällemme, että pysytään lämpiminä.

Sitten tyytyväisenä mökkeröiselle ja kellokin oli jo vaikka kuinka paljon.

Tämmöinen lauantai, kiitos kun luit.

Edelleen, tänään maanantaina minä olen hieman hämmästynyt miten hyvällä fiiliksellä koko kisa meni ja varmasti niin helpon oloisesti kuin näin pitkä suoritus voi mennä. Tästä voin päätellä, että harjoittelu on ollut hyvää ja kestävyyttä löytyy.

Onnittelut jokaiselle tässä pitkässä kisassa olleelle, hyvä me!

Jaanaba 🙃

Kesän muita kisaraportteja puhtilaisilta.

Seppo Maisema Triathlon

Niko Maisema Triathlon

Iina Maisema Triathlon

Jaanaba Challenge Turku

Seppo Kangasala Triathlon

Riikka Ironman 70.3 Lahti