Riikan kisaraportti: Ironman 70.3 Lahti 3.7.2021

Seuraavassa saatte lukea PUHTI triathlonryhmässä harjoittelevan Riikan kisararportin Ironman 70.3 Lahti:

Vuoden 2021 Ironman 70.3 Lahden puolimatkasta povattiin helteistä. Kuumuudesta oli nautittu / kärsitty koko kesäkuun ajan, joten kropassa oli tuoretta kokemusta pitkistä harkoista tukalissa oloissa ja valmistauduin lauantaihin keliä kunnioittaen. Pari päivää etukäteen aloitin hiilihydraattitankkauksen urheilujuomalla ja kisapäivänäkin upposi useampi pullo vissyä ja elektrolyyttijuomaa. Startti oli puoli neljältä, joten ehdin syödä tukevan aamupalan ja kevyen lounaan. Kyllästin itseni uinnin kestävällä aurinkovoiteella ja lähdin kisapaikalle parin kilometrin päähän.

Vein pakastimessa olleet vedet ja energiamarmeladit sekä elektrolyyttitabletit ja Saltsticksit pyörään. Pyörä- ja juoksutarvikepussit olin tuonut pyörän luo edellisiltana - paljon kätevämpi paikka kuin niiden tavanomainen etsiminen vaihtoalueen naulakoista. Pistin virrat pyörätietokoneeseen mutta unohdin pyöräyttää kampia, joten Edge ei yhdistynyt wattipolkimiin. Näin kuitenkin pyöräosuudella tehot sykemittarissa käynnissä olevasta harkasta aina välillä rannetta vilkuillen.

Ämpyilin pariin otteeseen, onko renkaissa sopivat paineet ja menin tarkistamaan ne kisajärjestäjän jalkapumpulla - virhe. Suutin ei toiminut kunnolla ja onnistuin päästämään kaikki ilmat ulos takarenkaasta. Ystävällisen henkilön avustuksella sain toisella pumpulla renkaat taas ajokuntoon ja pääsin viemään ylimääräiset tavarat säilytykseen. Jotain päivän kuumuudesta kertoo se, että jalkapohjat olivat kärventyä asvaltilla jonottaessa ja poisheittokuntoiset sukat olisivat olleet tarpeen.

Uinnin (1,9km) lähdön odottelu meni vähäeleisesti varjossa, edelleen juomaa nauttien. Pyörittelin käsivarsia ja kävin tekemässä lyhyen verryttelyuinnin juuri ennen uintijonoon ryhmittymistä, jotten läkähtyisi märkäpuku päällä auringon porotuksessa. Nappasin geelin, kaadoin vettä puvun sisään ja olo oli hyvä ennen starttausta.

Lähdin kroolaamaan kohti ensimmäistä poijua ja ihmettelin, kun eräs uimari piti kättä suorana ylhäällä. Ohiuidessani katsoin, onko jokin hätänä, mutta kyseessä olikin valokuvaaja, joka piti GoPro-kameraa kädessään. Uinti sujui ilman kummempia kommervenkkeja, tuulta oli vain 3 m/s joten mainittavaa aallokkoa ei syntynyt. Reitillä löytyi hyvin tilaa eikä tällä kertaa tullut kontakteja muihin kisaajiin. Vesi oli 23-asteista ja paksuhkossa märkäpuvussa tuli aika kuuma, joten ennen rantautumista irrotin uimalakin ja viilensin pääni vedessä. Uintiaika 39:17 oli ok siihen nähden, että talvella tuli hallitaukoa puolen vuoden verran (normaalisti noin tyynessä säässä olisi pitänyt päästä kovempaa).

T1:ssä (4:50) siirtymää tuli Stravan mukaan puolen kilometrin verran kun koko vaihtoalue kierrettiin. Pyörä lähti liikkeelle mukavassa myötätuulessa mutta otin alkusiirtymän rauhallisesti hidastetöyssyjen ja monien käännösten takia. Profiililtaan reitti oli kumpuileva vain yhdellä isommalla mäellä ja päällysteen laatu vaihteli priimasta hyvinkin täristävään. Reitin piti olla liikenteeltä suljettu mutta pari siviiliautoa toikkaroi vastaan. Maisemat vaihtelivat peltojen ja metsän välillä ja metsämansikat tuoksuivat voimakkaasti. Kannustusta riitti reippaasti pyöräosuudellakin, mistä kiitos paikallisille!

Söin energiamarmeladeja puolen tunnin välein ja join elektrolyyttijuomaa tiuhaan. Enemmänkin olisi voinut ottaa energiaa, sillä maha alkoi kurnia nälästä puolivälin kohdalla. Kaadoin selkään aina välillä vettä viilennykseksi, aerokypärän sisään sitä ei valitettavasti juurikaan saanut umpinaisuuden vuoksi. Peesiletkoja en nähnyt, kierroksia nostattivat ainoastaan tarkoituksellisesti roskannut kisaaja ja keskiviivan väärällä puolella jatkuvasti seikkaillut sankari. Ajoin koko 90 kilometrin pyöräilyn (2:59:40) VK1-sykealueella, jolla fiilis pysyi vielä rentona, toteutuneet tehot (76%FTP) jäivät hieman alakanttiin tavoitteesta.

T2:ssa aikaa vierähti 2:53 - asettelusta huolimatta toinen sukka jäi ryttyyn ja painoi jalkaterää juoksun loppupuolella. Puolimaratonin ensimmäiset kilometrit menivät perinteisesti ylivauhtia mutta tajusin rauhoittaa menoa. Tuntuma oli koko ajan kevyt ja kuumuutta sieti yllättävän hyvin kun napsi suolatabletteja, hyödynsi huoltopisteiden vesisuihkut ja kaatoi mukista vettä kisapukuun. Energioista pitäydyin urheilujuomassa ja colassa. Juoksureitillä oli ihana kuulla innokasta kannustusta, selostajien juontoja ja piristävää musiikkia. Etenkin kavereiden tsemppaukset ylläpitivät hyvää fiilistä!

Lämpötila ei ollut laskenut alle 27 asteen koko kisan aikana eikä pilviäkään näkynyt. Etukäteen odottamaani notkahdusta ei silti tullut vaan sain pidettyä tahdin ja sykkeet tasaisina, reitin tasaisuus auttoi. Loppua kohti kiristin hieman vauhtia ja ylitin maaliviivan ajassa 5:39:20, jolloin puolimaraan oli mennyt aikaa 1:52:42. Aiempi puolimatkan ennätys Challenge Turun äärinopealta reitiltä parantui minuutin verran, mikä oli iso yllätys noin kuumassa kelissä. Puolimaratonin enkasta lähti puolestaan 4,5 minuuttia pois. Oli kyllä mielettömän hieno tunne juosta taas maalisuoraa pitkin ja aistia kisahumu ympärillä, tätä oli odotettu!

Kisaraportin kuvat otti Ville Litmo.