Nikon kisaraportti: Maisema Triathlon 31.7.2021
Projekti: Sohvan pohjalta triathlonille
lähtötilanne 31.7. 2020
- kävelen töissä kolmanteen kerrokseen rappuset ylös normaalin hissin sijaan ja hengästyn huomattavasti.
- ylipainoa reilusti ja voin fyysisesti huonosti sekä väsyn usein
- syön mm. töissä liikaa huonolaatuista ruokaa
- en voi kuvitellakaan uivani tai juoksevani puolta tuntia yhtäjaksoisesti
- olen ollut käytännössä täysin liikkumatta viimeiset 15 vuotta
- 10.8.2020 ilmoittaudun Puhti -triathlonin Sohvaperunat -ryhmään.
tilanne 31.3. 2021
- kävelen töissä rappuset ylös lähes hengästymättä lainkaan.
- painoa on edelleen liikaa, mutta on sitä (mitenkään erityisesti yrittämättä) pudonnutkin 10 kiloa
- syön vähemmän "roskaa", reilusti hyvälaatuista tavallista kotiruokaa. En kirjaa enkä tuijota suurennuslasilla syömisiäni, enkä kiituuta tai näänny.
- voin fyysisesti paljon paremmin ja olen virkeämpi
- uin tai hölkkään helposti puoli tuntia yhteen menoon, tarvittaessa enemmänkin
- liikuntapäivät kuukausittain näyttävät pääsääntöisesti tältä:
31.7. 2021 klo 14:14
Seison Hämeenkyrössä, Kirkkojärvessä ja odotan minuutin kuluttua tapahtuvaa lähtölaukausta elämäni ensimmäiseen triathlonkilpailuun. Suurin osa muista kisaajista on kovin vakavilla ilmeillä. Ihmettelevät varmaankin miksi tuo yksi vain hymyilee...? Jostain kumman syystä en jännitä tai stressaa yhtään mitään.
Kisaraportti:
Uinti (300m) 07:11
Keli Hämeenkyrössä oli aurinkoinen ja järvivesi todella lämmintä. Mietin hetken jo ennen kisaa, että uisinko ilman märkäpukua koska matkakin olisi "vain" 300m. Päädyn kuitenkin pukemaan märkäpuvun jo pelkän harjoittelunkin takia. Tuleepa kokeiltua sen vaihtaminen ihan kilpailutilanteessakin. Uinti sujuu alusta asti hyvin. Muistan hengittää ja keskittyä hieman käsivetoihinkin. Ainoa asia mikä hieman unohtuu on suunnistaminen. Uinnin huumassa huomaan suuntaavani liikaa kakkospoijua kohti ja tekeväni kunnon ylimääräisen kaarroksen (reitti kartassa punaisella) ennen ensimmäistä poijua. No, pienellä korjausliikkeellä vain suunta ekaa poijua kohti ja käännökselle. Toinenkin poiju tulee vastaan nopeasti ja käännyn jo paluumatkalle. Huomaan sivuvilkaisulla, että suurin osa uimareista on vasta saapumassa ensimmäiselle poijulle. Mitenkäs tämä nyt näin menee? Minunhan piti olla takajoukoissa ja läpsytellä menemään vain omaa tahtia. Loppupuolikas uinnista sujuu yhtä mukavasti kuin alkukin. Huomaan saapuvani kärkijoukoissa rantaan ja maihin noustuani hölkkäilen rauhallisesti pitkin vaihtopaikkaa vievää mattoa. Märkäpuvun riisuminen jo puolijuoksussa sujuu hyvin eikä ongelmia synny. Tämänkin harjoittelu pari kertaa etukäteen ennen tositilannetta näköjään kannattaa. Uintiaikani oli Maisemanautiskelijoiden sarjan nopein! (en sitä toki tiennyt kuin vasta kisan jälkeen kotona) Miesten yleisessä sarjassakin olisin ollut tuolla ajalla kahdeksas. Tulikohan sittenkin lähdettyä liian kovaa matkaan...?
T1: 01:54
Vaihdossakin kaikki sujuu. Märkkäri lähtee jaloista nätisti ja taittuu Ikean kassiin, uimalakki sekä lasit lentää kaaressa perässä ja homma tuntuu rullaavan. Sukatkin menee yllättäen jalkaan isommitta ongelmitta. Kypärän muistan laittaa ajoissa päähän ja remmin lukkoon. Aurinkolasit silmille, numerolappu vyötärölle ja pyöräkengät kevyesti kiristettynä jalkaan. Vielä reilu huikka urheilujuomaa pyörän pullosta ja pari energiakarkkia suuhun mutusteltavaksi. Pyörä telineestä alas ja viimeiset tarkistukset ennen liikkeelle lähtöä. Taas on vähän sellainen olo, että jotain unohtui, ei kai? Kulutan vielä hetken karkkeja syödessä ja ympärille vilkuillessa, että oliko vielä jotain? Lähden matkaan ja muistan taluttaa pyörääni hölkätessäni kohti pyöräilyn aloittamisen sallimaa rajaa.
Pyöräily (15km) 35:21
Kengät napsahtavat yllättävän hyvin heti kertaosumalla lukkoihin ja ei kun matkaan. Muistelen kisainfon ohjetta jossa sanoivat, että alkuopastuksen jälkeen käännytään aina oikealle. Yritän muistaa tuon. Alku sujuu opastajien välityksellä ja kevyen liikenteen väylä saavutetaan aika nopeasti. Tasaista väylää poljetaankin pari kilometriä ennen kuin siirrytään maantielle. Alkumatkalla autoliikenne pysäytettiin parissa risteyksessä järjestäjien toimesta mukavasti niin ei tarvinnut senkään takia paljon jarrutella. Pyöräily tuntuu sujuvan myös tosi hyvin. Huomaan vain, että hieman korkeilla sykkeillä mennään. No jatketaan vain samalla tavalla kun kerran ihan hyvältä tuntuu. Ei olisi ehkä kannattanut, vaan ennemminkin laskea sykettä. Nimittäin tuossa maantieosuuden alkupuolella oli pari aika tiukkaa nousua ja siinä sitten kostautuikin oikein kunnolla tuo "hyvä" vauhti. Ohitin jopa yhden edellä ajavan noissa nousuissa, mutta se ei ollut kuitenkaan hyvä juttu. Nuo pari tiukkaa nousua ja tuo ohituskin iski jalkoihin sen verran ikävästi, että matkan puolivälin tienoilla olinkin enimmäkseen ohitettavana osapuolena. Noihin alun ylämäkiin olisi näin jälkeenpäin ajatellen pitänyt mennä nöyremmin ja enemmän säästellen, mutta hurmos vei tällä kertaa mennessään. Pyöräreitti kiersi aurinkoisessa maalaisidyllissä Hämeenkyrön Kirkkojärveä ja maisema oli oikein kilpailun nimensä mukainen. Viimeisen viitosen aikana ajo alkoi taas sujua ja sain pidettyä minut ohittaneista kisailijoita yhden koko ajan horisontissa joten ero edellä meneviin ei ainakaan enää pahasti kasvanut. Reitin lopussa varoiteltu tiukka kaarrekin meni pystyssä pysyen joten vaihtopaikka lähestyi melko hyvissä voimissa. Alkumatkan vaikeudet alkoivat tasaantua. Johtuen varmaan myös muutamasta mukavasta laskusta joissa pääsi kivasti palauttelemaan jalkoja. Viimeiset kaarteet kylänraitilla otin rauhallisesti ja lähestyvästä vaihtopaikasta ilmoittava raja näkyi edessä. Muistin hypätä ajoissa pyörän päältä pois ja hölköttelin pyörää taluttaen vaihtopaikkaa kohti. Pienistä vauhdinjakovaikeuksista huolimatta pyöräilyaikani oli oman sarjani kakkosaika.
T2: 00:45
Toinen vaihto ja ihan kohtuullisessa ajassa tämäkin. Pyörä telineen viereen nojaamaan. Kypärä pois, kengät pois ja pyyhkeen päälle seisomaan. Lenkkarit sujahti jalkaan helposti ja nauhat minulla onkin aina valmiina jo sidottuna. Roskia tai kiviä ei tuntunut olevan kengissä joten ei muuta kuin huikka urheilujuomaa pullosta ja lakki vielä päähän. Keli oli siis aika lämmin ja aurinko paistoi koko kisan ajan mukavasti. Jaa-a, saakos tuon pyörän jättää tuohon telineen päätyyn nojaamaan, mietin...? Nostin sen kuitenkin vielä satulasta roikkumaan puomille jotta eipä tule ainakaan sanomista. Pitkä huikka vielä vettä toisesta pullosta ja vilkaisu ympärille. Kaikki näyttää olevan ok, joten ei kun menoksi. Mukaan en ottanut mitään evästä.
Juoksu (4km) 34:59
Juoksu on auttamatta huonoin lajini. Sille nyt vaan ei tällä hetkellä voi mitään, että vauhti tai juoksukunto pikemminkin ei vain yksinkertaisesti riitä kuin hölköttelyyn. Takkiin tulee tällä osuudella varmaan ikuisesti, mutta sen kanssa on nyt vaan elettävä. Liekö sitten tämä huonoimman lajin pelko sen verran jyskyttänyt takaraivossa, että pieni pummikin tuli tehtyä heti alkumatkasta. Vai johtuiko siitä pyöräilyn ohjeesta, ("aina käännytään oikealle...") että lähdin aivan omissa juoksuajatuksissani alussa yhdessä käännöksessä oikealle kun olisi pitänyt lähteä vasemmalle. Siinäkin mielessä huono tuuri, että juuri siihen kohtaan ei osunut ketään samaan aikaan jota olisi seurannut tai että joku olisi ollut perässä ja huomauttanut siitä, että menen väärään suuntaan. Tästä aivan omasta tyhmästä mokasta johtuen potutuskäyrä nousi kyllä väliaikaisesti jo yli punaisen ja se ei kyllä tässä hommassa ainakaan auta. Noh, kaksi minuuttia väärään suuntaan sekä sama takaisinpäin ja ei muuta kuin oikealle reitille. Hermoa vähän kiristi edelleen ja alkoihan tuo ylimääräinen 4 minuutin kieppi varmaan vähän jaloissa sekä sykkeessäkin tuntumaan. Piti kuitenkin yrittää vähän kuroa tuota mokaa umpeen, mutta silti pystyä selviytymään vielä loppumatkastakin.
Juoksu oli aika vaikeaa aina tuonne kolmen kilometrin paikkeille jossa pikkuisen alkoi tuntua jo paremmalta. Liekö sitten syynä muutamat kyläläisten pystyttämät kisakatsomot omien talojensa portinpieliin josta sateli kannustushuutoja kilpailijoille. Viimeinen kilometri meni kohtuullisesti ja joitakin alkumatkalla olevia juoksijoita tuli vastaan. Lämmitti mieltä, että harha-askelista huolimatta en kaiketi ollut ihan viimeisenä. Pari kilpailijaa meni lopussa vielä ohitseni. Paukkuja lähteä loppukirikisaan ei vaan enää ollut. Yritin hieman kiristää vauhtia viimeisillä sadoilla metreillä ja lopun puistoalueella se onnistuikin. Saattoi johtua siitäkin, että raskastekoisena en ole mikään asfalttijuoksija ja nurmikolla tai soralla juoksu tuntui asfalttipätkien jälkeen tosi mukavalta. Viimeiset kaarrokset leikkipuiston ympäri ja maalialue alkoi häämöttää. Maaliviivan ylittäessä tuntui samaan aikaan fyysisesti vähän pahalta sekä toisaalta henkisesti tosi hyvältä. Elämäni ensimmäinen triathlon oli ohi, ja elävänä.
En olisi vuosi sitten uskonut, että pitää vanhoilla päivillä vielä tällaiseenkin "leikkiin" ryhtyä ja aivan vapaaehtoisesti. Siinä järjestäjien riisuessa ajanottochippiä vasemmasta nilkastani, otin kupillisen vettä käteeni ja hörpin sitä melko hengästyneenä. Mietin samalla, että... ei perhana, onhan tämä aivan hullua. Koska ja missähän olisi seuraava kisa?
Ai niin, loppuaika oli 01:20:12 ja maisemanautiskelijoiden sarjassa sija 9. / (20 osall.). Oppirahoja tuli koko osallistumismaksun edestä joten ensi kerralla pykälän verran viisaampana matkaan.
Kiitos ja kumarrus ihan jokaiselle Puhtilaiselle, erityisesti Juha & Jaana ! Homma on nyt korkattu ja leikki jatkuu.
☺
Onnistumisen syyt:
- Puhti -triathlonin porukassa on ryhmästä riippumatta rento ja iloinen ilmapiiri sekä hyvä yhteishenki
- jokainen saa treenata juuri niin kuin oma olo sallii ja ketään ei katsota "kieroon"
- hyvä ja selkeä Puhti-harjoitusohjelma jota on helppo noudattaa
- jos epäilee, että ei osaa uida, pyöräillä tai juosta niin ei syytä huoleen, oppii ja kehittyy varmasti
- oma tahto, hitaimmillaankin olen nopeampi kuin yksikään niistä jotka jäävät sohvalle
...........................................................................
Muita 2021 kisaraportteja: