Villen kisaraportti: Ironman Lahti 70.3 1.7.2023

Ironman Lahti 70.3: uinti 1900 m, pyörä 90 km, juoksu 21,1 km.

Sain osallistumisoikeuden Lahden puolimatkalle ennenaikaisena 40-vuotislahjana vaimoltani Riikalta jo hyvissä ajoin maaliskuussa. Ajatus oli, että kisa tulisi toimimaan hyvänä valmistavana tapahtumana kauden pääkisaan, Tallinnan täydenmatkan Ironmaniin. Aiemmin olin osallistunut Lahden kisaan vain viestijoukkueen jäsenenä, kerran juoksijana ja kerran uimarina. Lahden Ironman on aina vaikuttanut hyvin järjestetyltä ja loistotunnelmaiselta triathlontapahtumalta. Oli mukavaa päästä ensimmäistä kertaa "kotikisassa" suorittamaan henkilökohtaisesti koko matka.

Kisaviikon ohjelmaan kuului maanantaina sali, tiistaina kevennetty versio Puhti Triathlonin triathlonharjoituksesta, keskiviikkona uinti (jonka skippasin) sekä torstaina niinikään kevennetty pyörä-juoksu -yhteistreeni. Alaselkä hieman ilmoitteli olemassaolostaan tiistaina pyöräillessä - pistin osittain maanantaisen salitreenin piikkiin, osittain fittaamattomalla maantiepyörällä tehdyn harjoituksen piikkiin. Kun sama alaselkävaiva toistui TT-pyörällä ajetussa torstain treenissä, ehdin jo hieman huolestua. Noh, hyvällä venyttelyllä paikat saataisiin kyllä lauantaiksi kuntoon - onhan venyttely yksi ehdottomista vahvuuksistani 😃

Kisaviikolle ja erityisesti kisapäivälle Poudan Pekka lupaili kaikkea muuta, kuin nimensä mukaista säätä. Ennusteet vaihtuivat viikon aikana useaan otteeseen mutta valitettavasti perjantaina näytti sataprosenttisen selvältä, että lauantaina kisattaisiin kovahkossa sateessa. Ironisesti perjantaina kisanumeroa noutaessa ja kisakamppeita vaihtoalueelle vietäessä sää oli lämmin ja kesäisen aurinkoinen. Myös kisapäivän aamu oli pääosin pilvipoutainen - sade alkaisi kilpailun tavoin vasta iltapäivällä.

Race day

Yleensä jopa lyhyempien triathlonkilpailujen startit ovat melko aikaisin aamulla. Lahti on Midnight Sun -teemallaan tähän kirjaimellisesti virkistävä poikkeus. Aamulla on mahdollista nukkua pitkään, syödä aamupala rauhassa ja ehtiä syömään vielä lounastakin ennen kisaa. Lähdimme kisapaikalle hieman kello yhden jälkeen ja sääpalveluiden Mersun - yr.no:n - ennustama kaatosadekin alkoi kellontarkasti juuri, kun olin viemässä loppuja varusteita vaihtoalueelle. Pekkakin perhana oli ollut jo viikko sitten oikeassa. Kuin sotilaan varusteet taisteluvyöhön, napsauttelin pyörätietokoneen, torpedo-juomapullon sekä geelipullon paikoillensa pyörään ja kiikutin tuuliliivin lisävaatteeksi pyöräosuuden varustepussukkaan. All systems ready for take-off, please stand by!

Sibeliustalon aulassa törmäsin vielä pariin sometuttuun ja toivoteltiin hyvät kisat. Löysin myös seuratoverit Anskun ja Niilon, joiden kanssa otettiin pakolliset pre-race -somepostaukset ja hiottiin viimeiset kisastrategiat (lue: päiviteltiin säätä.) Kohta olikin jo aika lähteä uinnin lämmittelyyn Sibeliustalon edustan satama-altaaseen. Ai että.

Jopa aallonmurtajan suojaamassa satama-altaassa kävi selväksi, että uinti Vesijärvessä tulisi olemaan aaltoinen. Ryhmityin starttikarsinaan toiseksi nopeinta uintiryhmää indikoivan käärijänvihreän uintilakkini kanssa heti kovimpien punalakkien vanaveteen. Ilma tuntui sateessa viileältä ja starttia odotellessa ehti jopa tulla hieman kylmä. Odotellessani lähtöä kuulin kuuluttajan yllättäen kuuluttavan kisanumeroni sekä nimeni ja kertovan juhlivani tulevana tiistaina 40-vuotishääpäivääni. 😃 Naurahdin ja tuli hyvä mieli, vaikka syntymäpäivää tietenkin oli tarkoitettu. Kiitos Riikka tästä yllätyksestä. ❤️

Aaltoihin siis

Vesijärven aallokko aiheutti osassa kanssakilpailijoita selvää ahdistuneisuutta mutta oma mieleni oli tyyni. Mikään, ei mikään, voisi keinuttaa kovemmin kuin pahamaineinen Loukonlahden aaltoallas kotona Pirkkalassa. Lähdin tekemään omaa rauhallista suoritusta. Ohittelin jonkunverran koviksi uimareiksi ilmoittautuneita punalakkeja, mutta tulin toisaalta ohitetuksi joidenkin oman uintiryhmäni vihreälakkisten toimesta. Lahden uintireitti näyttää kartalta ja rannalta katsottaessa äärimmäisen yksinkertaiselta. Paluu ei kuitenkin ole täsmälleen samansuuntainen menon kanssa ja tämäkös ainakin omaa suuntavaistoani sekoittaa. Tuntuu, kuin Sibeliustaloa kohti lähtevä paluumatkan uinti menisi aivan väärään suuntaan. Onnistuin suunnistamisessa kuitenkin mielestäni kohtalaisen hyvin ja ohitin poijut yleensä ihan vierestä. Tällä kertaa uintiosuus tuntui kohtalaisen rauhalliselta, eikä painikisoihin kanssauimareiden kanssa tullut ajauduttua. Isoissa kisoissa hyvä muistisääntö on: jos uintireitti tuntuu rauhalliselta, et ole reitillä. Korjaa kurssia. Pari kertaa piti oikein tarkastella, onkos täällä muitakin uimareita. Rantautuminen ajassa 37:22. Not great, not terrible. Hyvää perustekemistä. Kohti T1:stä juostessani kuuluttaja mehusteli ämyreissä jälleen pitkää avioliittoamme.

Pyörän selkään

En varsinaisesti ole niittänyt kuuluisuutta nopeilla vaihdoillani ja erityisesti sade- tai muuten kylmien kisojen vaihdot tuntuvat ottavan erityisen paljon aikaa. On luonnollisesti äärimmäisen tärkeää, että sukkiin merkityt L ja R (laitimmainen ja reunimmainen) tulevat puetuiksi oikeisiin jalkoihin mutta myös kaikenlaisten lisävarusteiden pukeminen märkään torsoon kestää ikuisuuden. Tuuliliivi tarrautuu ensin ranteessa möllöttävään isoimpaan mahdolliseen Garminiin ja hirttää seuraavaksi kiinni olkavarteen rullautuneeseen kisapuvun hihaan. Pyörähanskoja pukiessa tuntuu, kuin sormissa olisi ylimääräisiä niveliä, jotka niinikään pyrkivät estämään nopeaa pukemista. Hymyilin sisäisesti valmentajan tulevia kommentteja ajatellessani "viikatessani" märkäpukua pyörävarustepussiin. Ja sitten sinne pyörän selkään. Aikaa järvestä nousun ja pyörän rattaille hyppäämisen välissä 6:27. Not great, just terrible.

Jo pyöräosuuden ensimetreiltä saakka oli selvää, että kaikenlainen vesilätäköiden väistely tulisi olemaan täysin turhaa. Eturengas syötti kylmää sadevettä jatkuvana virtana suoraan pyöräilykenkään. Ihanaa. Kokeneemmat Lahden kisan kävijät olivat varoitelleet, ettei alun mäkiosuudelle kannata runtata liikaa watteja, jotta voimia säästyy paremmin puskemiseen sopiville osuuksille. Ajaminen tuntui kuitenkin kohtuu helpolta ja ohittelin alussa jonkunverran porukkaa. Ajattelin heidän olevan itseäni hitaampia uimareita, jotka osaavat pukea tuuliliivin ja pyöräilyhanskat nopeammin. Taisin sitten kuitenkin ottaa alun hieman liian kovaa.

Jo reilun 20km ajon jälkeen se iski. Alaselkäkipu. Samanlainen kuin tiistain ja torstain yhteisharkoissa. Tässä vaiheessa tiesin, että pyöräosuudesta tulisi ns. selviytymistaistelu. Selkäkipu harmitti kovasti, sillä reitti muutamasta isohkosta mäestä huolimatta vaikutti kohtuullisen nopealta eikä sadekelistä ja alun aallokosta huolimatta tuuli tuntunut kovinkaan pahalta. Kilometrit 25 -> 75 tuntuivat vähintäänkin pitkiltä ja jouduin lähes jatkuvasti nousemaan satulasta venyttämään jumiutunutta alaselkääni. Ei se viimeinen 15 kilometriäkään mitenkään nautinnollinen ollut - lähinnä mieltä kohotti kohta loppuva pyöräosuus ja lajin vaihto juoksuun. Pyöräosuus 2h49min ja noin 32km/h keskarilla. Jäi PK-treeniksi. Ei voi olla tyytyväinen.

Hölkälle

Pyörän vaihtoon tullessa tuntui, että sade olisi hieman hellittänyt. Päätin vaihtaa juoksuosuudelle kuivat sukat (terveisiä vaan koutsille) mutta jättää tuuliliivin päälle. Jälkimmäistä päätöstä päädyin hieman katumaan juoksuosuudella. Vaihto 5:52, enkä käynyt edes vessassa. Oi voi.

Juoksuunhan tuli lähdettyä, vähemmän yllättäen, aivan liian kovaa. Jopa Turussa suoritetun ennätysnopean puolimatkan vauhtia. Aivan maksimaalista suoritusta ei tänään ollut tarkoituksenmukaista tehdä ja himmasin parin ensimmäisen kilometrin jälkeen vauhdin 5 min/km tuntumaan, jossa se pysyikin sitten kisaan loppuun asti. Juoksuosuus kaikinpuolin vähätapahtumainen, tasapaksu ja mitäänsanomaton. Selkäkipu jäi T2:een, mutta eivät ne jalat varsinaisesti rennoilta tuntuneet. Viimeiselle kierrokselle lähtiessäni kuuluttaja poimi jälleen numeroni väliaikalistalta ja korjasi nyt viettäväni 40-vuotissyntymäpäivääni tulevana tiistaina. Totesi ikäryhmäni M40-44 ja oletetun hääpäivän epäsuhtaa jokusen sekunnin verran miettineensäkin. Tuli taas hyvä mieli ja lähdin kohti viimeistä kierrosta.

Vakionopeussäädin päällä juostu juoksuosuus päättyi aikaan 1:43:52 (4:55 min/km), johon olin kokolailla tyytyväinen. VK1:llä juostuna selvästi parasta tekemistä tämän päivän kisassa. Kokonaisaika 5:22:34, joka valitettavasti taitaa olla hitain suorittamani puolimatkan triathlon. Toisaalta aiemmat vastaavan ajan tapahtumat ovat olleet täysin tosissaan suoritettuja kisoja, kun Lahdessa menin maksimissaan VK1:llä. Jokatapauksessa hyvä valmistava kisa Tallinnan täysmatkaa ajatellen.