Villen kisaraportti: Ironman 70.3 Lahti, 29.6.2024

Valmistautuminen

Päätös osallistua Lahden puolimatkalle kypsyi aivan loppumetreillä ennen varsinaista kisaviikonloppua edeltäneenä juhannusviikonloppuna. Periaatteessa koko kevään ja alkukesän ajan on tehnyt mieli osallistua, mutta Ironman-organisaation hinnoittelu oli toiminut tehokkaana karkoittimena. Koutsit olivat ilahduttaneet juhannuksen treeniohjelmaa 100km pyöräilyllä ja päätin, että mikäli pyöräretki juhannuksen viettoon menisi kaikin puolin mukavasti, ilmoittautuisin mukaan Lahden kisaan. Valitettavasti matka oli vahvasti myötätuulivoittoinen ja laitoin lapun sisään.

Kisamatkat sujuvat "näillä kilometreillä" jo melko rutiinilla ja vanhoja pakkausexceleitä menneistä kisatapahtumista löytyy lähes joka säälle. Tämän vuoden Lahti-viikonlopulle oli ennustettu helteistä jopa +30 asteen keliä. Ei optimi, mutta aika lailla parempi kuin edellisvuoden +13 astetta ja kaatosade. Tokihan Poudan Pekalle vuodettiin jotain kautta tieto, että #Treenaaville meinaa kisata ja Pekkahan laittoi sääkartat uusiksi lähes heti ilmoittauduttuani. Kuulemma kylmä matalapainemyrskytornadomonsuunirintama tulisi pyyhkäisemään Suomen ylitse – kyllä vaan, arvasitte aivan oikein – lauantaina. "The morning rain clouds up my window, and I can't see at all…" Pekka osasi kyllä ennustaa, mutta Pekan ajoitus meni pieleen. Sade tulikin jo ennen kisaa ja kisassa tulisi olemaan aurinkoinen keli. Nice.

Hieman yllättäen pyörän check-iniä ei ollutkaan tarjolla vielä perjantaina, mutta päätimme silti lähteä Lahteen jo silloin. Myöhemmin kävi ilmi, että edes expo-aluetta ei Lahteen oltu vaivauduttu tänä vuonna kasaamaan. Kyläkisa Ironmanin hinnoilla – pieni pettymys. Kisanumeropaketin nouto tutusti Sibeliustalolta ja sitten kuuntelemaan englanninkielinen kisainfo. Kisainfo englanniksi on jotenkin paljon parempaa viihdettä kuin suomenkielinen vastineensa. Suomalainenhan ei missään auditoriossa muiden kuullessa lähde julkisesti mitään kyselemään mutta ulkkarivieraat, voi pojat, kylläpä kysymyksiä riitti. "Voinko nauttia pyöräosuudella omaa vettäni? Mitä ruokaa kisan jälkeen on tarjolla? Löytyykö suolaa? Mitä dippejä? Missä mää oon?" Kisainfon jälkeen käytiin vielä Tuomaksen ja Mikon kanssa pizzalla Tuomaksen tietämässä jalkapallohuligaanien vakipaikassa. Kävelymatkalla autolle hukkasin vielä ison tukun rahaa Mika Sompin märkäpukumyyntipisteelle. Ihanan Kallista - Elämä on. Noh, kisaviikon kokonaiskustannukset vielä ykköstonneissa.

Kisapäivän aamu

Lahden Ironman-kilpailun paras juttu? No tietenkin se, että startti ei ole joskus aamuvarhaisella vastoin Geneven ihmisoikeussopimusta. Aamulla on mukavasti aikaa nukkua kunnolla, stressata tavarat vielä kertaalleen läpi ja syödä kunnon lounas. S-Ryhmän tuotevastaavat ja markkinointi-ihmiset olisivat varmasti ikionnellisia tietäessään käyttäneeni Rosso kananpoika-pekoni-rigatoni -ateriaa ja termiä "kunnon lounas" samassa lauseessa.

Lähdimme kisapaikalle joskus vähän yhden jälkeen ehtiäksemme kello 14.00 sulkeutuvaan pyörän ja varustepussien check-iniin hyvissä ajoin. Pyörä räkkiin, pullot telineisiin, pyörätietokone tankoon ja virrat päälle. Kunnes…mitä ihmettä?!? "Shifter battery low." Oh shit! Olinhan minä tietenkin sähkövaihteiden akut ladannut mutta ohjaustangon syövereissä sijaitsevan, vaihdepainikkeita ohjaavan, "Blip Boxin" paristo oli päässyt huonoksi. Vein pyörä- ja juoksupussukat telineisiinsä ja jatkoin takaisin sisälle Sibeliustaloon. Paristoasia jäi kuitenkin vaivaamaan. Lahden pyöräreitillä vaihtotapahtumia tulisi paljon – riittäisikö paristo? Päätin lähteä kysymään kisapaikalla päivystäneeltä Lahden Polkupyörähuollon pisteeltä, olisiko heillä CR2032-paristoa. Ei ollut myynnissä, mutta antoivat omistaan ja vielä työkalut lainaan paristonvaihtoa varteen. Iso peukku heille jo tässä vaiheessa!

Paristonvaihtosessiota seurasikin sitten pienimuotoinen (lue: iso) paniikki. Uudessa paristossa oli kyllä virtaa, mutta vaihteet eivät enää toimineet. Ehdin jo kuvitella mielessäni, miten lähden Lahden pyöräreitille yksivaihteisella pyörällä ja kirosin mielessäni, miksi pitikin alkaa vaihtamaan tuota kirottua paristoa. Ikuisuudelta tuntuneen ajan sisällä sain vaihteet itse toimimaan osittain (vain alaotteen painikkeista ja vain takavaihtajan) mutta onneksi Lahden Polkupyörähuollon mekaanikko saapui pelastavana enkelinä paikalle ja osasi uudelleenparittaa vaihtajat painikkeiden kanssa ja vaihteet saatiin taas toimintaan. Iso kiitos! Kiitos! Kiitos! Ilman apua olisi todennäköisesti mennyt kisa pilalle.

Paristoepisodiin tuhraantui sen verran aikaa, että olikin aika jo alkaa kiskoa märkäpukua niskaan ja suunnata uinnin lämmittelyyn. Olin päättänyt lähteä uintiin hihattomalla märkkärillä, vaikka veden lämpötila olikin aamupäivän sateiden aikana laskenut normaalilla märkkärilläkin varsin mukavaan 21,6 asteeseen. Lämmittelyuinnissa vesi tuntui paljaisiin käsivarsiin hieman kylmältä, mutta toisaalta käsien liikkuvuus tuntui erinomaiselta. Hyvä päätös.

Lähdin etsimään paikkaani uinnin lähtökarsinasta jostain punaisten (alle 33min) ja vihreiden (34-39min) lakkien välimaastosta. Lähtöä odotellessani tajusin, että taitaapa tulla melkoisen aallokkoinen uinti. Aiemmin pyöränhuoltopisteellä vieraillessani kyseinen katos meinasi jo lähteä tuulen mukaan ja Vesijärven pinta näytti melkoisen levottomalta. Ehdin hetken fiilistellä uinnin lähtökarsinassa usein tulevaa ihokarvat pystyyn nostattavaa hienoa fiilistä – musiikki pauhaa, kuuluttajat nostattavat tunnelmaa, kisaajat odottavat hermostuneina lähtölaukausta. Enää ei voi eikä pidä tehdä mitään muuta kuin suorittaa. Palkkapäivä kaiken tehdyn työn eteen on alkamassa.

Uinti, 1900m, 39:47

Uinti oli juurikin niin aallokkoista, kuin arvelinkin. Puhti Triathlonin harjoitukset Loukonlahden aaltoaltaassa osoittivat jälleen tarpeellisuutensa eikä uinnin suhteen ollut minkäänlaista paniikkia. Tiesin, että mitään ennätysaikaa tänään ei tultaisi tekemään mutta toisaalta keli olisi sama kaikille. Moni uimari nousi erikseen tasaamaan hengitystä ja suunnistamaan, kun itse jaksoin omaa tasaista tahtiani poijulta toiselle. Hieman ihmettelin joidenkin kanssauimareiden läheisyydenkaipuuta kesken uintiosuuden – itse yleensä korjaan kurssiani hieman osuessani toiseen uimariin mutta tänään tuntui, että porukka yritti tyyliin kiivetä selkään tai jäivät pitkäksi ajaksi läpsyttelemään pohkeita. Ajoittain epäilin taas omia suunnistustaitojani, sillä uimareiden iso massa tuntui uivan huomattavasti itseni oikealla puolella. Kieltämättä sivuttaisaallokko saattoi hieman omaa kurssiani painaa sivuu, mutta toisaalta ohitin jokaisen poijun aivan kädellä hipoen ja kokonaisuintimatkakin näytti vain 42 metriä ylimääräistä. Ristiaallokko oli erityisen pahana paluumatkalla kohti Sibeliustaloa ja muutaman kerran tulikin imaistua oikein kunnon hörppy Lahti Aquaa Vesijärvestä. Viimeinen painiottelu tuli vielä juuri ennen rantautumista – olin menossa suoraan kohti satama-altaasta nousevia portaita, kun kanssauimari töräytti melkein 90-asteen kulmassa kylkeen. "Mihin sää meet?", mietin. Vaihdossa nopeat kuulumisten vaihdot treenikaveri-Tuomaksen kanssa ja pyöräosuudelle. Hmmm…missähän kulmassa se Tuomas oikein tulikaan portaille? 😉

Pyörä, 90km, 2:47:09

Vaihteet toimivat – hienoa! Pyöräosuuden alku tulisi olemaan vastatuulessa, kun taas käännöksen takaisin kohti Lahtea jälkeen tiellä 54:llä näytti ennusteen mukaan olevan mukava myötätuuliosuus. Lahdessa tulee usein otettua pyörän alkuosuus hieman liian kovaa. Osuus kohti Jalkarantaa ja Messilää on yllättävän ylämäkivoittoinen ja kisa-adrenaliineissa alun mäkiin tulee helposti hyökättyä liian suurilla wateilla. Hollolan Kirkonkylän jälkeinen pätkä Sairakkalasta kääntöön 54-tielle oli tällä kertaa todella hankalan tuntuinen. Maasto on kumpuilevaa ja vastatuulessa mäet tuntuivat edellisvuotta isommilta. Olisi pitänyt osata ottaa tämä väli hieman rauhallisemmin, jotta myötätuuliosuudelle olisi jäänyt enemmän voimia hyökätä ja hakea kovempaa keskinopeutta.

Pyöräosuus tällä kertaa koko lailla vähätapahtumainen. Alaselkä hieman väsyi todennäköisesti juurikin alun mäkiin ja vastatuuleen puskiessa ja tästä maksoin jonkun verran veroa pyörän loppupuolella. Yksi kommellus Hollolan Kirkonkylän juomapisteeltä kerrottakoon: yleensä olen aika hyvä nappaamaan avustajien ojentamia juomapulloja kovastakin vauhdista mutta tällä huoltopisteellä onnistuin jotenkin läpsäisemään ainakin kaksi juomapulloa niitä ojentavien avustajien käsistä. Noh, ei siinä mitään – samoja vesipulloja oli jaossa vielä lisää, mutta hävettihän se hieman, kun eihän niitä maahan iskemiäni pulloja ollut sitten heti perässätulevallekaan enää tarjolla. Pahoittelut! Pyörän energiastrategiana oli geelipullo, josta veteen sekoitettu geeli alkuun 20min välein. Vatsa alkoi tätä energiatahtia jossain vaiheessa vastustamaan siten, että muutin geelinottovälin puoleen tuntiin. Juomana vettä.

Juoksu, 21,1km, 1:43:59

Juoksuosuudelle pääsy tuntuu aina taivaallisen hyvältä pitkän pyörän selässä istumisen jälkeen. Ja onhan juoksuosuus muutenkin itselleni ehkäpä se vahvin laji. Reitillä oli taas paljon kannustajia ja myös huoltopisteiden avustajat kannustivat oikein nimeltä – kiitos! Juoksun energiastrategiana oli samat geelit kuin pyöräosuudellakin. Alkuun n. 20min tai ~4km välein ja lopussa sitten silloin, kun hyytyminen uhkasi tai ylipäätään maistui. Omien geelien tilalle takataskuun järjestäjän tarjoamia superkalliita Maurtenin-geelejä pienenä osallistumismaksun palautuksena.

Juoksuvauhti asettui noin 4:50-5:00 tuntumaan. Syke ei ollut mitenkään tapissa, mutta kovempaakaan ei oikein tehnyt mieli puskea. Ajattelin, että mennään sitten vakionopeussäätimellä tätä vauhtia niin pitkälle kuin jaksaa. Koutsitkin olivat saapuneet katsomaan kisaa ja bongasin heidät toisella kierroksella. "Helppoa ja kivaa", valehtelin. Kolmannen kierroksen alussa toinen orjapiiskureistamme huikkasi, että "nyt pitäisi jo alkaa pikkuhiljaa kiristämään vauhtia." Tuu itte tänne kiristää sitä vauhtia, prkl…

Juoksuosuus oli melko lämmin, muttei mielestäni kuitenkaan mitenkään tukalan kuuma. Muutaman huoltopisteen yhdeydessä oli avustajia vesiletkujen kanssa suihkuttamassa viilennystä kaipaavia kisailijoita. Kisainfossa sanottiin, että ruiskuttavat vain henkilöt, jotka niin haluavat. Useimmiten näytinkin kädellä, etten kaipaa märkiä lenkkareita. Yksi letkuhenkilö tulkitsi käsieleeni näemmä "ai, suihkuta suoraan naamaan vai?" ja olo oli kuin olisi avoautolla autopesussa.

Kolmen suoritetun kierroksen jälkeen vihdoin kaarto maalisuoralle. Vittuillakseni siinä vähän vilkuttelin ja lönköttelin maaliin ajassa 5:19:16. Reilu kolme minuuttia parannusta viime vuoden aikaan paria minuuttia hitaammasta uinnista huolimatta. Juoksu miltei sekunnilleen samaan aikaan kuin viime vuonna, parannukset siis pyöräosuudelta ja vaihdoista. Seuraavana ohjelmassa Challenge Turku puolimatka heinäkuun loppuolella ennen pääkisaa Kalmarin Ironmania.

Terkuin,

@Treenaaville