Tiinan kisaraportti: Levi Extreme Triathlon 22.7.2023

Ehkä minäkin rohkenen kirjotella oman pienen tarinani osallistumisestani erääseen tapahtumaan 😊

Levi Extreme triathlon 22.7.23

Uinti 400m - pyörä 20km - juoksu 6km

Mikä lie aivopieru kävi, kun taas tänne ilmoittauduin. Koko viikon seurasin jännittyneenä millaiseksi keli Levillä muuttuisi lauantaihin mennessä. Viime vuonnahan keli oli täydellinen, vesikin ihan pöllön maitoa +19 😊. Kukkolankoskellakin ilma viileni ja sateli. Perjantaina lähdettiin hyvissä ajoin kohti Leviä. Sitä mukaa kun matka eteni, ilma viileni ja taivas tummui. Perillä asteita mukavat +10. Tässä vaiheessa mieleen hiipi jo varustekassin sisältö, olinhan pakannut kamat jo yli viikko aikaisemmin Tampereella HELLESÄÄSSÄ. No ei muuta kuin majoittumaan Hulluun Poroon ja syömään. 

Paikallisesta urheilukaupasta oli pakko hakea fleece, kun farkkutakki ei enää riittänyt. Ehdittiin vielä käydä kiertään uimareitin poijut Immeljärvessä ennen ilmoittautumista. Kisaisäntä Juuso oli joukkoineen rannassa laittamassa mattoja paikoilleen ja kuinka ollakaan puhe kääntyi veden lämpöön, tai oikeammin kylmyyteen. Olivat kuulemma unohtaneet laittaa lämmityksen päälle…. eipä kauheasti jäätyneellä naamalla naurattanut, sormet ja varpaat myös aivan tunnottomat. Illalla taivas näytti selkiämisen merkkejä, aamulla jo varmaankin hyvä ilma.

Kisapäivan aamu: verhot auki ja…..Esterin hanuri oli revennyt, taas. Ei auta, aamupala väkisin naamaan ja huoneeseen tyhjennysharjoituksiin. Tunti ennen sprintin starttia käytiin taas ostoksilla, tällä kertaa pyöräilyhanskat. Oli kiva huomata, että auton mittari näytti kaikki +9,5 astetta! No mutta reippaasti siis plussan puolella. Pelipaikalla kamat sateelta suojaan laatikon alle ja rantaan uinnin lähtöön (300 m).

Uinti 400 m (482, enkä kyllä kiemurrellut)

Uinti lähti tällä kertaa rannasta viileän (kylmän!) vuoksi. Jotkut sissit olivat ilman märkkäriä, mulla sentään tupla lakkikin. Mielestäni suunnistin hyvin, poijuillekin tulin ihan olkapäätä hipoen. Kerran joku meinasi tulla selkään, napakampi potku ja oho! Hän häipyi. Rannassa olin aika hengästynyt mikä pikkusen huoletti. En kuitenkaan ollut potkinut ns jalkoja alta tms. Että oliko sittenkin +16 asteinen vesi ja astmaatikon keuhkot huono yhdistelmä. Vai vaan paska uimari…

Siirtymä vaihtoon oli 300 m ylämäkeen. Viime kerrasta viisastuneena olin varannut ANTTI TUISKU släbärit tälle matkalle. Kävelin jotta sain hengityksen tasaantumaan. Vaihdosta on puhuttu paljon ja minäkin tässä nyt vain totean, että oli mielenkiintoista. Nilkasta alaspäin en tuntenut käytännössä mitään, sormet myös ihan jäässä.

Pyörä 20 km (19,21km…en oikonut!)

No juu pyörä lähti kivasti liikkeelle, kerran kun oppii ajamaan pyörällä sen osaa aina, sanotaan. Ihan kiva, koska vieläkään en tuntenut varpaitani. Ajelin porukan mukana kohti pahamaineista Utsuvaaran nousua. Ja sieltähän se vääjäämättä tuli. Ja hitto miten pahalta se tänä vuonna tuntuikin, ihan kuin olisin polkenut paikoillani…. ei soinut soiva peli Cervelo. Pikkusen söi naista, kun jotkut menivät heittämällä mäen päälle! 

Mitä! Tuttu kellonkilkatus kuuluu! Mun lemppari kellonsoittaja oli jälleen ehtinyt mäen paskimpaan kohtaan tsemppaamaan. Niinpä vaivoin ja vihdoin pääsin 1 km huipulle ja lähdin laskettelemaan 1 km alas. Loppu pyörä meni ihan silleen ookoosti. Vaihto lenkkareihin meni smuutisti, olinhan hommannut oikein kenkälusikan tätä varten 😊. Ja ne pyöräilyhanskat! Taivaanlahja! Vielä jos varpaat saisi toimimaan.

Juoksu 6km (6.6km…en tosiaan juossut yhtään ekstraa!)

Juoksuun lähdin ripeästi, omasta mielestäni. Lähdettiin yhtä aikaa vaihtopaikka-naapuri rouvan kanssa. Muutama sanakin siinä vaihdettiin kun saavuttiin portaisiin. HIP JA HOP ja 766 rappusta plus loppu 500 m huipulle kapuamista hissilinjan viertä, noin 1,5 yhteensä. Lemppari kellonsoittaja oli jälleen paikalla 😊. Rouva meni mun edellä n 10 m, pakko pysyä näköetäisyydellä. Huipulta jyrkkään laskuun, niin jyrkkään että oli pakko vetää siksakkia pysyäkseen pystyssä.Tätä matkaa tehtiin yhdessä rouvan kanssa. Kinttupolkua, pitkospuita, suopätkä, alamäkipyöräilijöitä', maisemareittiä… kaikkea kivaa matkalla maalin. Tää mun matkakaveri oli oikein kiva. Juteltiin kaikkea harrastuksesta, kisasta, mistä päin oli tultu…..kertoo ehkä sykkeistä kun pystyin jutusteleen tälleen (yleensä kuulee kaukaa kun mä puuskutan paikalle). Semmonen kisa 😊. Olin ottanut pitkin kisaa energiaa, mutta en ehkä sittenkään tarpeeksi, koska reidet alkoi krampata noin 3 km ennen maalia. Samaan aikaan palasi tunto varpaisiin!! Olikin melkoista taistelua loppu matka kun tuntui ettei jalka toimi lainkaan. Pikku loppukirikin kuitenkin saatin rouvan kanssa aikaiseksi. Maalissa kädet ylös ja mitsku kaulaan. Ja mitäkö nyt tuumaan…. nevö again! Vai pitäskö sittenkin…….

Mä oon aina sanonut, että mun ainoa tavoite on maaliin pääsy, ajoista viis. Sen vuoksi en nytkään kirjoittele mitään aikoja. Mutta enpä tiedä…pitäisikö muuttaa ajatustapaa? Tulla pois sieltä mukavuusalueelta missä viihdyn pirun hyvin. Se on ainakin 100 varma että jonkin sortin henkistä psyykkausta tarttee harjoittaa… jos sulla on hyvää matskua let me know 😉.

Kiitos Jaana ja Juha….. kyl te tiiätte! Kiitos Mika.. ei oo aina helppoo mun kaa.

Kiitos koko Puhti-perhe! Mahtavia tyyppejä kaikki!

Nähdään pelipaikoilla!

-Tinzu-