Tiinan kisaraportti: Levi Extreme Triathlon 23.7.2022

En tiiä mistä se ajatus tuli, mutta yhtäkkiä huomasin painaneeni "ilmottaudu"-nappulaa...

Aattelin, että kai mä sprintin pääsen läpi, matkat sevverta maltilliset... mikä tosta mahtaa niin Extremen tehdä... no sehän selvisi sittemmin. 

Leville saavuttiin edellisenä päivänä. Kamat kantoon, hotellista huone ja kylille syömään. Levikeskuksessa oli hyvä pöhinä, paikalla paljon MTB pyöräilijöitä. Niin juu, kisareitit risteää rinteessä juoksussa. Varovaisuuteen kehoitetaan!
Sit ilmoittautumaan. Jäin hengaileen ja höpötteleen alueelle, Mika päätti lähteä tsekkaan sprintin juoksun. Hyvä, koska hän toi parit hyvät vinkit mulle. Hyvä myös ettei ihan koko totuutta kertonu reitistä😬. 

Kisainfossa ainoa kysymykseni oli: voiko eksyä? Juuson vastaus: ainahan se on mahollista! Ei kait siinä!
Se mikä itteäni ihmetytti isosti oli että olin ihan rauhallinen, ei mitään jännityksen fiilistä. Mulla, joka ressaan kaikkea etukäteen monta viikkoa( tietäjät tietää)!
Kaupan kautta huoneeseen tankkaamaan ja löffäileen. Huominen on huomenna. 

Thö kisapäivä
Hyvissä ajoin aamupalalle (koska aamukakalle täytyy antaa aikaa🤣). Mä niin nautin hotellin aamiaisista ja onneks tässä Sokos hotlassa se oli hyvä. Huolellinen tankkaus ja pikkuhiljaa kamojen vienti vaihtoalueelle. Keli mitä mainioin, aurinko paistoi, ei liian kuuma.
Pitkänmatkan kisaajat olivat aloittaneet Immeljärvessä. Kultsi joutui toppuuttelemaan että VIELÄ ei kannata märkkäriä pukea, starttiin vielä 40 min. Kerkesin kuitenkin verkkaan järvessä reilun 20 min ennen starttia, meinas varpaat jäätyä ja pohje krampata( vesi +19). 

Minuutti lähtöön, kultsi viittoo ottamaan etulinjan. En ota. Töööööt! Ja menoksi. Eka poijulle rauhassa, joku ukko räpiköi eessä, ohitan, poiju ohi hihaa hipoen, ruuhkaa on mutta pidän linjan. Tokalle poijulle suunnistus hyvin, sit loppu kiihdyttäen rantaan. Hyvä mä! Rauhallinen, mutta semi kova hyvä veto!
Siirtymä vaihtoon oli 230 m loivaa ylämäkeä. Siirtymää varten olin varannut lenkkarit nauhat valmiiks löysällä, toimi kuiviin jalkoihin! Tässä suttaantu aikaa, mutta vihdoin pyörän luona. Varusteiden vaihto ja menox! Myös vyölaukku sis. puhelin👍🏻.

Oltiin Mikan kans ajettu autolla perjantaina pyöräreitti eli tiesin mitä on tulossa. Alku mukavaa tasaista, vauhtia Cerveloon siis. Eka mäki, käytä niitä vaihteita, ne on sitä varten( kuulen Riikan äänen). Vauhtia alamäestä seuraavaan pikku nousuun. Kunnes liikennemerkki tien poskessa kertoo että nyt SE nousu alkaa. Kevyintä vaihdetta silmään, keskityn hengittämiseen. Miten hitossa noi kaksi likkaa menee heittämällä ohi! Keskity! Hitto, ohitan itekki yhden! Tää mäki ei lopu ikinä...paina-nosta-paina-nosta... kuulen lehmän kellon kilkatuksen. Mika on jossain! Pian jo näenkin kultsin, pakko olla kohta huipulla. " Kohta alkaa pitkä alamäki, jaksaa jaksaa"! Jes, raskasta vaihdetta ja laskuun! Vähän palautettua ja lisää vauhtia, 54km paras vauhti, kovempaa en uskaltanu päästää.

Loppu oli rallattelua, tankkasin ja ohittelin joitain, olin ilmeisen hyvä peesattava myös😬.

Kamojen vaihto ja juoksuun. Jahas, näköjään sähläsin kellon kanssa eli pyörä-juoksu yhteen pötköön, ihan sama. Jalat tuntui raskailta, saa nähhä mitä tästä tulee. Lönkytellen portaiden alkuun. HIP JA HOP, 766 rappusta +loppu nousu! Päästän ruman sanan, joku kuntoilija naurahtaa ja tsemppaa jaksamaan. Syke hipoo maksimilla jo. Keskityn hengitykseen, en portaiden laskemiseen. Kello kilkattaa...kultsi on ehtiny jo tänne! Ihanasti hän tsemppaa myös muita. 320..... sorolanmontun portaat kiivetty... 520... loppuuks nää ikinä! Nyt näkyy jo Panorama-hotelli. Jes portaat done! Ja sit vielä soratietä ihan huipulle, ainaki 500m.

Mäen alastulo oli mielenkiintoinen! Alamäkijuoksun tekniikkaa oli kyllä hakusessa. Jyrkkää mäkeä, isohkoja irtokiviä, juurakkoja, suo.. pääasia että pysyi pystössä eikä telonut nilkkoja. Matkasta saati ajasta ei tietoa, kunhan pääsisin maaliin. Vaikka kontaten! Alamäki jarruttelu otti reisiin yllättävän paljon. Tasamaalla jouduin käveleen aika paljon, syke parhaimmillaan 171( yläraja). Kävelen nyt, maaliin juoksen-ajatuksella. Vastaan tuli MTB porukka. " Jaksaa, jaksaa, ei ole enää kuin loput!" 😬Niimpä! 

Vihdoin alkaa kuulumaan Levikeskuksen ääniä, ei enää pitkästi. Jalat painaa tonnin. Nyt et luovuta! K5 ja maali näkyy, tuttu kello kilkattaa, itkettää.
Maali! Tavoite saavutettu! Hyvä mie!Nyt mulla on joku käsitys miksi Levin kisa on extreme. Suosittelen kokeilemaan😊.

Sitten kiitoksiin😊
Kiitos Jaana & Juha. Te tsemppaatte, kannustatte ja uskotte mun tekemiseen vaikka ite en aina (ikinä) uskokaan. Kiitos
Kiitos loistava, iloinen Puhti-jengi, mahtava yhteishenki meillä!
Kiitos Mika! Mun rakas Mun personal raineri, tsemppari, perseelle potkija, muonittaja, elämäni ilo ja valo. Kiitos kun jaksat minua. 

Reeneissä nähdään!
-Tinzu-