Tiian kisaraportti: Sääksi Triathlon, perusmatka 23.7.23

 Sääksi triathlonissa 23.7.2023

Ensimmäinen perusmatkani

 Olen aloittanut viime syksynä triathlonharrastukseni Puhti triathlonseuran kolmosryhmässä. Aluksi hieman emmin, kumpaan ryhmään ilmoittaudun sohvaperunoihin vai kolmosryhmään. Osaavat valmentajamme kuitenkin neuvoivat jo heti ilmoittautumisvaiheessa mistä ryhmästä minun olisi sopiva aloittaa. Urheilutaustaa itselläni oli vuosien takaa. Aloittaessani viime syksynä kunto oli todella huono, jaksoin juosta vain puolisen kilometriä, uida kuitenkin osasin ja pyörälläkin pysyin pystyssä. Taustalla oli puolivuotta aiemmin tehtyjä selkäleikkauksia kaksi, ja niistä kuntoutumista. Ja luulen, että olisimme yhdessä kirurgin kanssa nauraneet, jos joku olisi sanonut minulle, että reilu vuosi ja osallistut triathlonkisoihin. Niinpä se kunto kuitenkin alkoi kehittyä, ja päähäni hiipi ajatus kisaamisesta. Loppukeväästä olikin jo kasassa selvät kisasuunnitelmat kesäksi.

Kesän aluksi oli sprinttimatkan kisa, Pirkkala triathlon. Tästä muutaman viikon päästä osallistuin sprinttimatkan kisaan Teiskossa. Kesän pääkisa oli Sääksi triathlonin perusmatka. Molempien sprinttien suoritukseen olin aluksi kovin pettynyt, ja vasta toisen niistä jälkeen ymmärsin, kuinka paljon tässä lajissa onkin kyse korvien välissä tapahtuvista asioista. Tunnemyrsky niin kisassa kuin heti sen jälkeen yllätti itseni totaalisesti. Onneksi molemmissa kisoissa toinen valmentajistamme Juha oli paikalla heti kisan jälkeen ja kävimme suoritusta läpi. Ilman niitä keskusteluita en varmasti olisi ikinä ilmoittautunut perusmatkalle.

Ja niinhän se, perusmatkan kisaviikonloppu viimein sitten koitti. Viikolla olin joka toinen päivä menossa kisaan ja joka toinen taas perumassa koko hommaa :D Tavarat olin pakannut edellisenä päivä valmiiksi ja tarkistanut ainakin kymmen kertaa. Olin myös kirjoittanut paperille kaiken mahdollisen ylös, etten jännityksen vuoksi unohtaisi mitään. Matkaan lähdettiin yhdessä joukkuekaverin kanssa, puolisoni toimiessa kuskina. Paikalle saavuttaessa olin aluksi hieman huolissani ollaanko oikeassa paikassa, ei kylttejä tai muutenkaan ohjeita mihin pitäisi mennä. Lopulta löydettiin kuitenkin vaihtoalue ja infopiste, jota luulin kauempaa katsottuna karavaani alueeksi. Vaihtoalueella ei ollut merkittyjä paikkoja eikä laatikoita, ensimmäinen ajatus oli minkähän, puun nojalle oman pyöräni laitan. Ei muuta, kun tiivistämään muiden tavaroita ja änkeämään johonkin väliin. Tavarat äkkiä järjestykseen ja kohti kisainfoa. Infon jälkeen olo oli melko epävarma, mutta usko kisanaikaiseen opastukseen kova. Tämän jälkeen märkäpuku päälle ja kohti rantaa ohjatusti. Aluksi pieni järkytys oli, että vaihtoalueelta uinnin lähtöön oli matkaa sekä paljon portaita ja asvalttia täynnä käpyjä ja kiviä. Varmuudeksi puin siis neopreenisukat uintiin, jotta ne hieman suojaisivat jalkoja uinnista vaihtoalueelle tullessa.

UINTI 1500m

Uinnin lähtö oli vedestä, kaikki vierekkäin / yhdestä läjästä. Tämä tietäisi taas kyynärpäitä ja potkuja… Ja niin sitä sitten lähdettiin, ja todellakin tuli potkuja ja kyynärpäitä. Jäin useamman uimarin sumppuun, jotka olivat selvästi hitaampia, joten ei muuta kuin kiertämään tämä sakki. Uinti lähti kulkemaan todella hyvin. Vesi oli ihanan kirkasta, mutta aallokko runsasta. Onneksi Louksussa oli juuri alkuviikosta oltu taas aallokossa uimassa :D Melko pian lähdön jälkeen huomasin, että letillä olevat hiukseni eivät olleetkaan kunnolla uimalakin sisässä vaan märkäpuvun niskassa olevassa tarrakiinnityksessä kiinni. Tämä vaikutti pään asentoon, mutta koska kisoissa ollaan ei ollut aikaa pysähtyä. Uinti tapahtui edestakaisena matkana suoraan aallokon poikki. Jossain kohtaa ennen kääntöpaikkaa aloin todella huolestua, kun en nähnyt muita, en siis ketään. Moneen kertaan tarkistin, että olin varmasti menossa kohti oikeaa kääntöpoijua. Mietin myös olinko harhaillut jossain alun ohituksen jälkeen niin pahasti, että kaikki olivat menneet ohi. Vai oliko kisa keskeytetty. Olo oli epätoivoinen. Kääntöpoiju alkoi lähestyä ja Teiskosta oppineena en uisi aivan poijun vierestä. Sillä Teiskon kisassa uin niin läheltä poijua, että toinen käsi menikin poijusta lähtevän narun väärälle puolelle ja jäin kiinni poijuun :D Saavuin kääntöpaikalle ja onnekseni paikalle tuli myös muita. Tässä kohtaa totesin, että aallokon vuoksi en ollut vain nähnyt muita, mikä helpotus… Ja ei muuta kuin takaisin päin, letti edelleen märkkärissä kiinni. Kellosta katsoin, että aikaa oli kulunut 15min ja rapiat, vauhti oli siis hyvä. Loppumatka sujuikin melko mukavasti toisen uimarin peesissä, päässäni kuitenkin koko ajan valmentajan sanat "opettele ottamaan kunnolla molemmilta puolin happea". Tämä harjoitus oli jäänyt hieman vaiheeseen. Avovedessä hapenotto sujui moitteettomasti uintiasennon säilyessä vain oikealta. Tämä tarkoitti, aaltoja päin naamaa koko loppumatkaksi. Peesiuinnin hyväksi puoleksi osoittautui toisen uimarin jalkapotkujen näkeminen niin muistin itsekin välillä potkaista. Ranta alkoi lähestyä ja itselleni tuttuun tyyliin koitin nousta liian aikaisin ylös, eikä jalat vielä ylettäneetkään pohjaan, ei muuta kuin lisää vetoja ja lähemmäs rantaa. Aika 32min ja rapiat.

T1

Vaihtoon siirtymisessä päätin kävellä portaat. Saapuessani vaihtoalueelle suuntasin suorinta tietä kohti pyörääni, kunnes kilpailun järjestäjä pysäytti minut ja ohjasi kiertämään koko vaihtoalueen. Tämä informaatio oli ilmeisesti mennyt ohi kisainfossa tai jäänyt vallan kertomatta... Ei muuta, kun pyöräkamat päälle, energia suuhun ja menoksi.

PYÖRÄ 45km

Pyöräilyn oli päättänyt suorittaa ihan fiiliksen mukaan seuraamatta vauhtia. Sprinttimatkoilta oli jäänyt pyöräilystä todella huonot fiilikset, koska sykkeet olivat olleet todella korkealla koko ajan, eivätkä millään meinannut laskea sekä jalat olivat olleet aluksi jotenkin toimimattomat. Muistan että Pirkkalassa näistä ongelmista johtuen olin alkumatkasta aivan valmis vaikka polttamaan koko pyörän, kun pääsen kotiin. (Tätä kuitenkaan lopulta tekemättä! :D) Onneksi harjoitus tekee mestarin, tapauksessani ei kuitenkaan ihan mestaria vielä, mutta ongelmaani se oli auttanut. Sykkeet pysyivät aisoissa ja pyörä lähti rullaamaan melko mukavasti. Pyöräreitillä oli tarkoituksena kiertää 3x15km lenkki. Pyöräily suoritettiin muun liikenteen joukossa. Isoissa risteyksissä oli liikenteenohjaajat. Reitillä oli samaan aikaan täydenmatkan, puolikkaan sekä myös kokeile matkan kilpailijoita. Tämä oli mukavaa, kun tuttuja tuli vastaan tämän tästä. Energiana pyöräilyyn olin varannut vauhtikarkkeja, jotka olivat tankolaukussa valmiiksi avattuna minigrip-pussissa, toimivat todella hyvin näin. Pyöräily sujui hyvin, vaikka loppumatkasta myös selkävaiva ilmoitteli itsestään.

T2

Toiseen vaihtoon saapuessani ajoin kohti oletettua reittiä vaihtoalueelle, kunnes kuulin tutun äänen huudahduksen "Ei sinne, tännepäin ja tässä pois pyörän kyydistä!". Huutajaksi paljastui puolisoni, joka olikin vaihtanut äkisti kannustajasta, kisojen järjestäjiin pyöräilyni aikana… Jälkeen päin selvisi, että hän oli jonkin aikaa toimittanut järjestäjän roolia pyörästä vaihtoon tullessa, kun oli pestin saanut edelliseltä kannustajalta, joka oli suorittanut samaa tehtävää siihen saakka, kun hänen kannustettavansa oli saapunut vaihtoon. Puoliso kertoi ohjanneensa useita pyöräilyjöitä oikeaa reittiä vaihtoalueelle, jotka olivat laillani aikeissa ajaa sinne täysin väärää reittiä…

Pyöräkamat paikalleen, lenkkarit jalkaan, geeliä naamaan ja menoksi.

JUOKSU 10km

Juoksu reitti kulki todella epämääräisellä alustalla. Se muistutti pururataa, johon oli kuitenkin juuri tuotu paikka paikoin useita senttejä jonkinlaista haketta. Juoksu oli reitillä äärettömän raskasta. n. 3.3km reitti oli tarkoitus kiertää 3 kertaa. Alku sujui melko hyvin. Pian kuitenkin jäykän selän lisäksi, etu- ja takareidet alkoivat ajoittain krampata. Kävelin välillä, mutta se ei juurikaan auttanut kramppeihin. Huono olo alkoi myös hiipiä, kun olisi ollut aika ottaa juoksuun varattuja geelejä. Lopulta en pystynyt ottamaan geeliä, koska ajatus ällötti niin paljon. Huoltopisteitä oli juoksu reitin molemmissa päissä. Onnekseni heillä oli myös banaania tarjolla, joka meni veden kanssa alas. Juoksureitillä oli samaan aikaan myös kokeile sarjan ja puolikkaan kilpailijoita. Tämä oli onni, koska tuttujen näkeminen ja kannustukset auttoivat jaksamaan. Lopulta kolmas kierroskin alkoi tulla päätökseen ja maali näkyi. Olin niin helpottunut ja samalla myös pirun ylpeä. Pääsin kilpailuni ainoaan tavoitteeseen eli maaliin. Jalkakrampit helpottivat onneksi melko pian. Ainut virhe, jonka tein maalissa oli, etten syönyt mitään, johtuen geelien aiheuttamasta huonosta olosta. Syömättömyys kostautui kotimatkalla, mutta onneksi siitäkin lopulta ruualla selvittiin.

-Tiia