Sepon Kisaraportti: IM Kalmar, täysmatka 15.8.2026

Kuvat @moilaner

Uinti 3,8 km – Pyöräily 180 km – Juoksu 42 km

Heinäkuun alun Jönköpingin puolimatkan jälkeen pääsin hyvin treenaamaan viisi viikkoa nousujohteisesti ja vasta kisaviikolla kevennettiin.

Tämä oli erilainen lähestymistapa, kun viime vuonna ja sopi mulle paremmin. Viime vuonna oli Turun puolimatka 3 viikkoa ennen täpäriä ja sitten sen jälkeen kevennys.

Tänä vuonna oli kymmen Puhtilaista lähdössä Kalmariin täpärille ja olisi varmaan ollut enemmänkin, mutta liput myytiin muutamassa päivässä loppuun.

Majoituksena oli kimppamajoitus yhdeksän Puhtilaisen kanssa isossa omakotitalossa ja siellä oli kisatunnelmaa aamusta iltaan. Kokemuksia, varusteita ja IM kaupan ostoksia vertailtiin ja puntaroitiin montako wattia mistäkin härpäkkeestä tai varusteesta saisi etua pyöräilyssä. Pikkaisen jään kaipaamaan Väinön kisarapsaa viimevuodelta, ainakin kuulopuheiden perusteella se oli oikea vaikeuksien kautta voittoon esimerkki.

Parisen viikkoa on tullut vilkuiltua sääennustetta ja vaikka kisapäivälle oli luvattu aurinkoinen +25'C, niin en sitä lähtenyt sateisemmaksi toivomaan, ettei vaan toive toteutuisi rankimman kautta ☺

Uinti

Uinti oli meressä, jonka lämpötila oli +18 'C aallonkorkeus 0,5 m ja tuuli etelästä 6 m/s.

Uimakarsinassa jonottaessa ei tullut aika pitkäksi, kun DJ:t soittivat hyvää musaa ja selostajat kannustivat porukkaa.

Vesi oli vähän viileää, mutta sellaiseen on jo kotonakin tottunut, kun tänä kesänä ei järvivedetkään ole lämmenneet.

Uimarampille mentäessä etsiskelin viikinkejä, että olisi voinut Thorin vasaraa kopauttaa hyvän kisaonnen takia, mutta en niitä nähnyt.

Pulahdin rauhallisesti mereen jalat edellä niin, että uimalasit pysyisivät päässä ja lähdin pitkällä ja rauhallisella vedolla kauhomaan muiden perässä.

Ensimäisellä poijulla olikin melkoinen suma ja rintauimarilta sain potkua kylkeen, mutta siitä selvittään säikähdyksellä.

Kääntöpoijulta käännyttiin myötätuuli osuudelle ja siinä piti ajoittaa hapenotto aallonharjalle, pari kertaa hörppäsinkin merivettä, kun ei ajoitus onnistunut tai oli muuta hässäkkää. Vastatuuliosuus oli pahempi, aallot olivat loukonlahden aaltokoneen max. asennon kokoluokkaa, mutta aaltojen väli oli pidempi. Mutta ei mikään paha, lisää rintauimareita ja/tai sählääjiä ja yksi mottasi suoraan uimalasin linssiin, linssi hörppäsi vähän vettä, mutta sen sain kallistettua kuivaksi. Harjoittelin viimeisessä treeni uinnissa miten huurteisen lasit huuhdellaan vedessä, niin ettei jalat osu pohjaan ja oppi oli tuoreessa muistissa.

Puolenvälin jälkeen alkoi tulemaan pahoja pohjekramppeja, vuorotellen kumpaankin jalkaan, mutta jatkoin vain sinnikkäästi jalkaterä koukussa ja ne siitä sitten helpottivat. Syynä tähän on varmaankin hivenen liian napakka keväällä ostettu märkkäri, turvavyöleikkuri tuli muutamaan kertaan mieleen.

Satama-altaassa ja uinnin loppupujotteluissa ei tuuli enää haitannut, mutta uimaväylä oli melko kapea ja ruuhkautuin paikoitellen. Maltilla kauhoin uinnin maaliin.

Uinnin oli minuutin nopeampi, kun viime vuonna.

Pyörä

Edellisenä päivänä kimppakämpässä laadittiin erillaisia skenaarioita miten tuohon nousevaan 7 -> 9 m/s etelätuuleen kannattaisi ajaa. Pyörä ajetaan siis viereisellä pitkulaisella öölandin saarella, jossa ajetaan ensin vastatuuleen ja sitten käännös ja myötätuuleen takas. Minua nopeampi jalkaisemmat sitten meinasivat tempaista alkuun kovaa, että pääsisi saarelle vastatuuliosuudelle silloin kun tuulisi vähemmän ja sitten olisi kovempi myötätuuli palatessa.

No minä en kerennyt siihen junaan ja oli melkoisen sitkasta vääntöä vastatuulipätkä, koitin pitää jonkinmoista vauhtia ja max. FTP80% tehoja ja käännöksen jälkeen sitten pääsi laskettelemaan mukavaan myötätuuleen kuitenkin polkien, että saisi pidettyä keskinopeuden sopivana.

Pyöräilyssä tuli taas selkä edellä vastaan kaikenmoista veijariä, yksikin oli matkalla taittopyörällä ja useampikin maantiepyörällä lisätangoilla tai ilman. Omasta mielestä täydellematkalle kannattaa hankkia oikea triathlonpyörä, missä ajoasento on säädetty mukavuuspainoiteisesti.

Paluumatkalla sillan yli ajaessa kävi hanhiparvea sääliksi, kun ne olivat etelään muuttamassa vastatuuleen ja jostain syystä lentivät sillan yli sen korkeammassa kohdassa, ylitys tapahtui kun hidastetussa filmissä.

Sitten vielä 60 km lenkura maaseudulla, siellä alkoi olla tukalan kuuma (Garminin mukaan +31'C) ja koitin ruiskutella vettä pyöräilykypärän reijistä sisään viilentämään ja napsin suolatabletteja, kun elektrolyyttijuoma ei tuntunut riittävän. Viimeiset 30 km oli tuskaisia, takareidet ja pakarat alkoivat hyytyä totaalisesti ja aattelin, että mitenköhän niillä vielä maratooni vedetään.

Mutta pyörän maaliin päästiin, mutta en ottanut yhtään juoksuaskelta, kun vein pyörää telineeseen ja menin vaihtopussukoille.

Kaikesta huolimatta pyöräilyn aika parani 10 minuuttia viivevuotisesta.

Juoksu

Jaa-ha ei kun töppöstä toisen eteen, eikä ajatella yhtään montako kilometria tai kierrosta on jäljellä, juomapiste kerrallaan eteenpäin.

Vettä, sipsiä, vesimeloonia ja kokista oli toimiva paketti minulle. Kisajärjestäjän geelin otin myös kerran-pari kierroksessa, mutta yhtään enempää ei sitä sokerihyytelöä pystynyt ottamaan.

Lähdin teputtamaan sellaista treenikauden pk vauhtia, mutta sykkeet olivat vk2 alueella, hengitys oli kuitenkin kevyttä (lähes nenähengitystä).

Viime vuonna jaksoin juosta yhden kierroksen (ja loput juoksu-kävelyä) ja tänä vuonna ajattelin, jos jaksaisin juosta kaksi kierrosta niin olisi ok. Mutta jaksoinkin juosta koko matkan.

Juoksun alussa lämpötila oli +32'C (Garminin mukaan), mutta viileni loppua kohden +23'C:een niin, että syke pysyi samassa tai jopa vähän aleni, kuitenkin samalla juoksuvauhdilla.

Viimeisellä kierroksella alkoi jo tulemaan haikea tunnelma jokaisella juottopisteellä ja bilemestassa, että nyt on jo viimeinen kierros.

Juoksuaika parani 25 minuuttia ja kokonaisaika parani 38 minuuttia.

Maalissa oli ne hukatut kaksi viikinkiä ja sain heiltä Viking tour mitallin kaulaan.

Huh huh olipa taas urakka.

Ensi vuonna otan kyllä vaan puolimatkan ohjelman ja jatkan intervalli treenejä juoksussa, koska niillä tuli tällekkin vuodelle pk vauhtia lisää.

Kiitokset Juhalle ja Jaanalle hyvistä treeniohjelmista, zemppiä muille Puhtilaisille ja kiitokset matkassa olleille hyvästä porukkahengestä, kannustuksesta ja valokuvista.