Riikan ja Villen tapahtumaraportti: Varkauden halkiuinti 3,9km 3.8.2024
Riikan ja Villen tapahtumaraportti: Varkauden halkiuinti 3,9km 3.8.2024
Riikka: Kesään tuli toinen uintitapahtuma, kun lähdettiin Villen kanssa Varkauden halkiuintiin. Matkavaihtoehdoista (3900m, 2500m ja 1100m) valitsimme pisimmän.
Ville: Varkauden Halkiuinti sattui sopivasti paria viikkoa ennen kauden pääkisaa Kalmarin täysmatkaa. Juuri sopiva tilaisuus käydä testaamassa, miltä se vajaa neljä kilometriä avovedessä nyt oikein tuntuikaan. Samalla hoituu kätevästi sukuloimismatka maan ääriin Varkauteen.
Tapahtumassa oli heti alusta alkaen havaittavissa mukavaa kyläkisan meininkiä. Auton sai parkkiin kutakuinkin tapahtumatelttaan ja lupsakkaat savolaiset tulivat juttelemaan niitä näitä ennen starttipaikalle lähtöä. Kisakeskus oli pystytetty maalipaikan viereen ja lähtöpaikalle oli järjestetty oikein taksikuljetus.
Ihan mielenkiintoinen konsepti kiskoa märkkäri päälle, napata poiju ja muut uimakamat kainaloon ja hypätä taksin kyytiin. Tuollaisessa auto + märkäpuku -yhdistelmässä miettii aina, mitä jos matkalla sattuukin jotain? Auto hajoaa tai joudutaan pieneen peltikolariin. Siinäpä sitten kumipuvut päällä selviteltäisiin asiaa. :D Starttipaikkana toimi yksityishenkilöiden kodin piha, jonka laiturin vierestä sitten lähdettäisiin kauhomaan.
Riikka: Puin rannassa loput varusteet, nappasin starttienergiakarkin ja lähdin liikkeelle muun porukan mukana. Taivas oli pilvinen ja Yr.no:n mukaan yhdensuuntaisella matkalla olisi ihan hienoinen vastatuuli. Vesi ja ilma vaikuttivat olevan samoissa lukemissa, noin parikymmentä astetta.
Ville: Startti ei ollut mitenkään tarkasti tiettyyn kellonaikaan sidottu. "Taetaa olla nii, että kaikki on paekalla ja valamiina. Pitäisköhän sitä sitte lähtee uimmaan?" ja porukka lähti pikkuhiljaa kauhomaan kohti Varkauden keskustaa. Itse lähdin porukan aivan viimeisenä sillä ajatuksella, että katson alkuun natiiveista mallia, että mihin suuntaan sitä ylipäätään pitikään lähteä.
Riikka: Suunnistaminen oli helppoa, sillä reitti oli melkein suora viiva: piti vain jättää pikkusaaret ja ranta oikealle puolelle ja tähdätä Pirtinvirran sillan alle. Vesi oli sameaa ja syvää (jalat eivät yltäneet pohjaan), vain muutamassa kohtaa oli hyvin matalaa isojen kivien ilmestyessä näkökenttään.
Ville: Suunnistaminen oli kaikkea muuta, kuin helppoa. Alku meni vielä mukavasti, kun edessäni ui muita uimareita. Hetken kuluttua tilanne oli kuitenkin se, että nopeimmat menivät menojaan ja alkumatkasta seuraamani uimarit jäivät taakse ja olin itse täysin itse vastuussa omasta suunnistamisestani.
Reitti oli kyllä harvinaisen yksinkertainen ja ohjeistus selvä parin pikkusaaren jättämisestä oikealle puolelle. Kyseiset saaret hahmottuivat rantaviivasta kuitenkin melko heikosti ja usko omaan tekemiseen meinasi loppua, kun huomattavasti omaa uintilinjaani vasemmalla näin muutaman kanssauimarin kauhovan miltei vastarannalla. "Perhana, onko ne saaret sittenkin tuolla enemmän vasemmalla?" Päätin kuitenkin luottaa omaan tekemiseeni ja tarkastin aina välillä, vieläkö muutama ohittamani uimari peesailee about samalla reitillä. Siellä olivat. Tri-kisoihin tottuneena olisi kyllä kaivannut muutamaa reittipoijua matkalle.
Riikka: Yritin suht'reippaalla vauhdilla pitää Villen näkyvissä, ja reilun kilometrin päästä saavutinkin hänet. Olin jo läppäämässä jalkapohjia kiinnioton merkiksi, kun huomasin, että kyseessä olikin tuntematon, samanlaisella märkkärillä uiva mies. :D Oikea henkilö löytyi 180 asteen tähystyksellä 25 metriä rannempana.
Ville: Jatkuva suunnistaminen ja muiden uimareiden tarkkailu rikkoi omaa uintirytmiä hieman ja vauhti hidastui siitä mitä se oli alussa. Hetken päästä tunsinkin läpsäisyn jaloissani ja sain vahvistuksen, että ainakin joku muukin ui tätä samaa reittiä. Hetken kuluttua tästä rysäytin oikein kunnon lumpeikkoon ja korjasin kurssia hieman enemmän vasemmalle. Avovesiuinnin ehkä ärsyttävin / säikäyttävin asia on, kun uit pitkiä matkoja näkemättä veden alla käytännössä mitään ja yhtäkkiä sitten jotain ilmestyykin näkökenttään.
Riikka: Etenimme kolmen uimarin poppoossa pitkään melko lähekkäin. Noin kahden kilsan kohdalla uin yllätyslummeryppääseen, josta kietoutui komea kimppu poijun naruihin potkuja häiritsemään, niin jäin irrottelemaan kasveja hetkeksi. Järjestäjänkin turvaveneitä ja SUP-lautailijoita näkyi säännöllisin väliajoin. Vasen käsi alkoi vähitellen väsähtää kolmessa kilometrissä, joten muutin hieman käsivetotyyliä ja matka jatkui.
Ville: Loppumatkasta suunnistaminen helpottui huomattavasti, kun Varkauden keskustan tuttu puistoalue ilmestyi näkyville hapenoton puolelle (kyllä, otan happea aina vain toispuoleisesti) ja edessä siinti jo Pirtinvirran silta. Jäin odottelemaan tapahtumakuvauksessa luvattua myötävirtaosuutta, jonka sanottiin alkavan mahdollisesti jo 500m ennen maalia. Veden alla alkoi kuulua ihmeellistä suhinaa ja mietin, että nytkö se "villi virta" ja "koskenlasku" sitten alkaa. Kyseessä olikin vain ohi lipunut pieni moottorivene. Uinnin 100m väliaikoja kisan jälkeen tarkastellessa virran vaikutuksen noin parinsadan metrin matkalla näki väliajoista kyllä selvästi, mutta uidessa virtaus ei oikein tuntunut.
Riikka: Loppupuolella oli Pirtinvirran sillan alituksen vuoro ja kivipilareiden jälkeen jo rantauduttiinkin maalina toimineeseen M/S Hiisi -laivaan. Aikaa uintiin meni 1h19min ja Garmin näytti matkaksi 3,7km. Hauska matalan kynnyksen tapahtuma!
Ville: Maalina toiminut M/S Hiisi häämötti jo näkyvissä ja vielä viimeiset vedot ennen laivan kannelle vieville köysitikkaille nousua. Garminin mukaan uitu matka 3700m ja käytetty aika reilut 1h17min. Hieman nopeammin voisi yrittää Kalmarissa uida.
M/S Hiisin kannella oli tarjolla sauna ja lupsakoita savolaisia juttuseuraksi. Kiitos Joroisten Sporttiklubille mukavasta tapahtumasta – voisi vaikka ensi vuonna tulla uudestaan!
