Niilon kisaraportti: Ironman Lahti 70.3 1.7.2023

Ironman Lahti 70.3: uinti 1900 m, pyörä 90 km, juoksu 21,1 km.

Lahden triathlonin puolimatka oli itselleni kisatreeniä kohti täydenmatkan kisaa. Tarkoituksena tietenkin nauttia lajista isossa tapahtumassa, tehdä selkeä kisan omainen treeni ja tietenkin nähdä missä omat vauhdit ovat menossa. Minulla oli selkeä strategia millä sykkeillä tai maksimi vauhdilla menen, kumpi nyt sattuisi olemaan määräävämpi. Etukäteisajatuksena oli suorittaa kuuden tunnin treeni. Pohjautuen strategiani treenivauhteihin. Tarkoitus ei ollut mennä täysillä. Uinti rennosti ja hyvä jos alle viime vuoden kisaajan 45 minuuttia. Pyörään olin ladannut odotusta, jos pääsisi 30 km/h keskinopeuteen, vk sykkeellä. Juoksun tiedän vahvaksi ja ajattelin kahden, jopa vähän alle, aikaa pk2-vk1 sykkeellä.

Kävin perjantaina tekemässä ilmoittautumisen ilta-ajeluna Lahteen niin sain lauantai aamuna lähteä rennommin kotoa kohti starttia, joka olisi noin klo 15:20. Pyörän katsastus ja varusteiden sijoittelu vaihtoalueelle olisi suoritettava ennen klo 14:00. Pakkasin vaihtopussit pyörään ja juoksuun kotona valmiiksi, kun nämä sai ilmoittautumisen yhteydessä. Lisäksi tietenkin uimavarusteet, lämmintä vaatetta ja omia energioita sekä urheilujuomaa.

Todellakin, kisan ajaksi oli luvattu alkuun ukkosta ja jopa todellisia kaatosateita. Minimissään sadetta koko kisan ajaksi ja kylmää ilmaa. Onneksi ukkonen ei tullut pahana ja kisa sen puolesta voitiin pitää aikataulun mukaisesti. Uinnin lämmittelyn ja starttijonon kehittymisen aikana oli järvellä vielä kunnon aallokko vaahtopäineen. Tuuli kuitenkin kääntyi sopivasti ennen starttia ja laannutti terävän aallokon yllättävän nopeasti. Vesi oli mukavan lämmintä +23, kun ilma oli +16 ja sateinen. Märkkärissä paleli ennen kuin starttijono ruuhkautui ja loi ympärilleen lämmintä tunnelmaa.

Uinti 1900 m

Olin valinnut ilmoittautumisessa lilan uimahatun eli kolmosryhmän 39–45 min arvioitu uintiaika. Koetin sijoittautua lilan ryhmän etuosaan ja hyvin siinä onnistuin, vielä ennen rolling startin lopullista lähtöjonoa päästin nopeampaa ryhmää eteeni. Olin myös päättänyt aikaisemman aallokon takia lähteä idän puoleisesta lähtöportista niin lännen puolelta lähtevät tekisivät suojaa uintiin, aallokon tuulen suunnasta.

Uinti kulki mukavasti ja aallokko oli muuntunut mainingiksi ja ei haitannut uintiani. Suunnistusta oli helppo tehdä, olihan edessä pitkä suora, käännös vasempaan ja taas pitkä suora kohti uintiosuuden loppua. Poijuja oli niin tiheässä, että se teki suunnistuksesta selkeää. Jotenkin oli todella hyvässä välissä uimareita, tuntui että sai lähes vapaan veden koko matkalle mennä. Huomasin yllättäen puolessa väliä takasuoraa, että sisäreunassa sai uida ihan omaa uintiaan. Siinä sitten päästelin käännökselle, jossa väkisin vähän ruuhkautuu.

Paluusuora oli pidempi ja siltä se tuntuikin, ihmettelin siinä mennessä, että miten takasuora oli mennytkin niin nopeasti, joten koettelin ajatella jotakin samaa kuin sielläkin – jospa pääsisin irtautumaan tekemisestä ja aika kuluisi nopeammin omissa ajatuksissaan.

Uinti 43:26. Kivaa ja lämmintä.

T1

Kisapuvun taskusta ensimmäinen geeli naamariin matkalla vaihtoon. Pyöräpussi löytyi helposti ja ei kun vaihtamaan. Sateessa tuli heitettyä jerryä: "Viime viikolla joku jo valitti, että on liian kuuma", "Suomen kesä ei petä". Olin päättänyt laittaa kisapuvun päälle vielä pyöräilypaidan, että pysyisin paremmin lämpimänä. Taskuissa oli valmiina irtohihat ja tuuliliivi sekä energiat pyörään. Tosin olin pyörään jo jättänyt vauhtikarkkeja valmiiksi sekä juomat. Uintikamat "viikaten" pyöräpussiin Puhti-tyyliin ja juoksupussin alle odottamaan. Pyörälle kipi kipi. Lähestyin pyörän lähtöä ja ajattelin tsekata kelloa, niin huomasin että sehän olikin pausella T1:llä, ei kun takaisin päälle ja pyöräily käyntiin viivalta. Sateen vuoksi kaikki jotenkin tahmaista ja aikaa kului 5:58.

Pyörä 90 km

Sykkeet olivat taas ylhäällä ja viime kisasta saman asian kanssa painineena otin alkuun rauhallisesti, että saisin ne alas ja tehokkaaseen tuottavaan duuniin. No sehän on helppoa Lahdessa, jossa alkuosuus on nousujohteista eli alun nousuni oli todella rauhallista. Jengiä meni ohi molemmin puolin. Jatkoin suunnitelmani mukaan, koska sitä tänne oli tultu tekemään eikä hakemaan parasta aikaa. Aika moni heitti jerryä pyörässä kauniista säästä ja miten kisa on tunnettu ilta auringosta. Vasemman jalan pohje halusi ensimmäiset 15 km krampata, sitä sitten koetin urheilujuomalla helliä ja alkumatkan käytin juomaa enemmän tästä syystä energian saantiin. Koetin myös ajatella pohjetta lempeästi. Onneksi tämä helpotti ajan kanssa.

Sain sykkeet kuitenkin oikealle tasolle, yläpäähän – päätin lähteä toteuttamaan oikeaa teho ja ftp aluetta. Kisan edetessä pidin samat tehot ja hissukseen sykkeet tulivat oikealle tasolle. Ensimmäinen 1/3 meni alle suoritustasoni, keskimmäinen 1/3 perustasolla ja loppu 1/3 hivenen plustasolla. Keskimmäisen kolmanneksen lopulla – ajoin jalkoja auki viisi minuuttia kevyemmällä kuormalla. Tämä auttoi ja näytti datassakin toimineen.

Mulla oli ensimmäinen kolmanneksen ajan myös pirun kylmä sateessa ja en saanut tehojen kautta kehoa kunnolla lämpiämään. Niin, noudatin sitä suunnitelmaani. Mietin koko alkumatkan, että pysähdynkö laittamaan hihat ja liivin päälle, oli niin kylmä, mutta jatkoin kun ei muillakaan ollut. Samassa joku ajoi ohi sadetakissa ja mietin, että tolla on varmaan kuuma.

Matkan edetessä sain keskinopeuden nousemaan hiljalleen. Viimeisissä laskuissa oli sen verran muitakin pyöräilijöitä, että ne piti ottaa tavallista hiljempaa ja varovaisesti. Märällä kun pyörän jarrut niin "paranevat" – ne ovat huonot! Niistä jäi myös takajarru loppuun laahaamaan, kotona sai pestä kolmeen kertaan, että mekaniikasta poistui kaikki veden ajama hiekka pois.

Aika 3:09:13. Ajattelin nopeasti pyörän päätyttyä, että olen viime kesän aikaa noin 10 minuuttia edellä tälläkin suorituksella ja vielä kun saan tavallisen (jopa rauhallisen) juoksun niin saan tehtyä sen kuuden tunnin treenin mitä olin lähtenyt hakemaan.

T2

WC-tauko, kun tiloja oli vapaana. Juoksukamojen vaihto ja pyöräkamat omaan naulakkoon odottamaan. Hieman oli sukat kuraiset pyöräilystä ja koetin ylimääräisiä huitaista kädellä pois sekä toivoin ettei paljoa mennyt hiekkaa lenkkareihin. Kaikki oli litimärkää pyöräilyn jälkeen. Vaihdon aika 6:04, oli tosi pitkä – mutta, kun luonto kutsuu, niin siihen menee se - mikä siihen menee, se olisi ollut edessä kuitenkin, kun nesteytys oli riittävää ja sateessa ei hikoillut samoin kuin auringossa olisi ollut.

Juoksu 21,1 km

Juoksu lähti lentämällä eteenpäin, melkein piti pujotella, josta ymmärsin, että katso kelloa. Syke oli pk 2 ja vauhti 4 vähän + minuuttia. Asetin vauhdin 5:10 tasolle ja jäin odottamaan millaisen sykkeen se kehittää ajan kanssa. Ensimmäiset kilometrit olivat todella keveitä. Paitsi että, nyt vasemman lonkan yläpuolelta ilmoitti jokin lihas, että nyt se haluaa mennä kramppiin, jos tekisin yhdenkin väärän liikkeen. Siinä sitten koetin pitää paketin juuri sellaisena, että se pelittää ja huoltopisteeltä oli saatava suolaa.

Lähestyin huoltoa ja kuulin, että joku heistä noin 15 henkilöstä jonossa huutaa "suolaa, suolaa, suolaa". Otin tähän ääneen suuntiman ja kun pääsin lähemmäksi niin ääni lakkasi. HÄ! Oli pakko "ystävällisesti" kysyä eteenpäin, että "Kuka teistä huusi sitä suolaa?". Neiti taisi pelästyä, kun heti kysytään perään, kun ei aiemmin kenellekään tuntunut kelpaavan. Suolat kielen alle ja ennen seuraavaa huoltoa loput pihalle ja huuhtelu. Ensimmäisen 7 km kierroksen jälkeen ei lonkka enää halunnut krampata ja sain juosta mutkaakin vähän rennommin.

Syke nousi 150 tasolle, se on vk 1 puolivälini ja olin päättänyt, että se on päivän maksimi millä mennään ja vauhti oli sellainen, että kaiken kulkiessa loppuun asti – menen alle kahden tunnin juoksuosuuden. Tänne oli tuntu tekemään ennalta suunniteltua suoritusta, joka ei saanut mennä maksimille enkä halunnut muutenkaan pitkää palautumisaikaa. Vauhti näytti siltä, että kuuteen tuntiin mennään ja minuutti sinne tai tänne, sillä ei olisi mitään merkitystä. Näin päätin viimeiselle kierrokselle lähdettäessä. Kelloni näytti, että menee hivenen alle kuuden – silti juoksin suunnitelmaani.

Maalissa kokonaisaika oli 6:00:24. Siinä hetkessä muistin, että oma kelloni meni T1:llä pauselle – ajaksi, jota en tiennyt. Juoksun aika oli 1:55:43 ja matkalla sidoin nauhat kaksi kertaa – "Ei muuten kannata laittaa niitä pikanauhoja", mietin jo juoksun aikana, "Mutta kun ne ei ole ikinä ennen auenneet".

_

Ison kisan fiiliksessä puolimatka taittui aika huomaamattomasti, ison kisa plussapuoli ihan selkeästi. Samoin huoltopisteet pelittivät hienosti. Mulla oli omat energiat varattuna, mutta pyörässä täydensin urheilujuomaa ja juoksussa testailin kisan geelejä. Jelly-tyylinen geeli mitä kisassa sai, on siitä mukava, että kun ei oikein enää nestegeeli maistu niin sitä voi nieleskellä hissukseen. Olin etukäteen tutustunut niiden sisältöön niin osasin ottaa testiin.

Pyörässä tankkasin energiaa 15 minuutin välein ja juoksussa 20 minuutin välein. Nestettä otin kulauksia juoksussa siihen asti, kun maistuu/mahtuu. Mulle tulee helposti täyteläinen olo ja sitten vatsaan ei oteta nestettä ennen kuin tila menee ohi. Vesisateessa selkeästi vähemmän oli tarvetta nesteelle, mutta silti menin siinä rajassa, etten enää sitä lopussa halunnut.

Hassua miten sitä tuntee kehonsa treenien jälkeen ja suunnitelmalla päästiin siihen, mitä olin ajatellut sen tuottavan. Tämä nyt sattui samalla olemaan ennätykseni puolimatkalle ja eka kisani Lahdessa. Nälkä jäi puolimatkaan, kun nyt olen ollut täydenmatkan ohjelmalla niin, jospa toisena vuonna sitten tähdätään taas puolimatkan suorittamiseen. Luottavaisin mielin kohti kauden päämatkaa. Treenit on tehty ja Lahti antoi korvien välille hyvää tsemppiä sekä varusteet toimivat hyvin. Puhtivalmennus vaan toimii!

Tutuilta ja Puhti-jengiltä tuli matkalla hyvää kannustusta – taas kerran.

Kun kello laitetaan päälle ja matka alkaa, niin ympäristön häiriöt unohtuvat ja matkaa taitetaan itselleen. On tämä vain hieno laji.