Niilon kisaraportti: IM 70.3 Lahti 29.6.2024
IRONMAN 70.3 LAHTI 29.6.2024
Kun näin Lahden kisapäivän ohjelman niin päätin heti mennä yhden kisapäivän taktiikalla. Hyvät yöunet kotona omassa sängyssä ja aamulla kohti kisatoimistoa. Muutaman tunnin odottelun saa tehtyä rennoksi ja ei tarvitse kelloa vahtia. Otetaan nyt sitten vielä huomioon, että heti ilmoittautumisen jälkeen tuli ensimmäiset tutut vastaan ja siinä päivä vierähti koko päivä höpötellen triathlonistien kanssa. Makee päivä elää omassa kuplassa.
Ilmoittautuminen klo 9-10:30
Pyörä ja varusteet vaihtoalueelle klo 10–14.
Startti klo 15:15->
Hyvin oli aikaa rauhallisesti katsoa pyörä ja vaihtoalueen varustepussit kuntoon* (tähän liittyy myöhemmin opetus). Varusteet vaihtoalueelle ja kisa-alueeseen tutustuminen. Mukavat juttelut päätuomarin kanssa ja tuli kyllä fiilis, että kisaajat ovat hyvissä käsissä. Kuulimme, että ensimmäinen suomalaistuomari on matkalla kohti Pariisin olympialaisia. Onnea matkaan!
Lounaspaikka löytyi ihan vaihtoalueen naapurista, hyvä lohikeitto ja jälkkäriksi lettu. Matkalla Lahteen nautin hyvän eväsleivän ajellessa. Koetin pitää lounasaikaan asti arkisen rytmin energian kanssa, tosin hieman kevyempinä annoksina. Lounaan jälkeen hedelmävälipala klo 13 ja nesteen nauttimisen lopetus samaan aikaan. Tämä toimi erinomaisesti tällä kertaa.
Klo 14:45 uintipuvun asettaminen ja pieni veryttely satama-altaassa sekä yksi energiageeli. Siitä sitten rauhallinen valuminen kohti starttialuetta ja asettuminen violettilakkien eturintamaan. Mukavaa höpöttelyä, naurua ja parempaa kisatunnelmaa viritellessä – sehän onnistui, kun siirtymässä soi Finlandia hymni ja perään lisää energiamusiikkia.
UINTI 0:46:44
Kello päälle pari kilpailijaa aikaisemmin ennen lähtöviivaa, kuin on oma vuoro syöksyä Vesijärveen. Kiva lähteä uimaan, kun ehtii varmistamaan kellon olevan päällä. Otin paikkaa oikeasta laidasta (tuuli oli vasemmalta), kun toivoin että uimarimassa vasemmalla tasaisi aallokkoa, mutta hei, se toimii pienessä läikässä, ei kisalauantain aallokossa. Aallokon koon huomasi parhaiten siin' miten tarkkaa oli sujuvan suunnistamisen ajoitus, ettei tarvinnut olla "norppana", kaula pitkänä, pinnalla.
Ensimmäisen 200 m jälkeen havaitsi, että keli ei ollut kaikille mieleen. Vihreää lakkia alkoi olemaan edessä pää ylhäällä sammakko potkulla. Siten se koko uinti sitten menikin. Yhtä lailla piti suunnistaa suuntaa kuin katsoa ettei ui kenenkään suunnistavan päälle. Kelin olosuhteet konkretisoituivat itselle poijulla 9 eli käännöksen jälkimmäinen poiju, kun kanootti lipui päin poijua juuri edessäni kannatellen uimareita lepäämässä. Pääsin itse juuri pujahtamaan kanootin ja poijun välistä ihmissopassa.
Paluu matka meni kuten tulokin ja lähempänä satamaa tuntui ristiaallokko. Vielä 3–200 m ennen osuuden loppua lipui pelastusvene uimarimassan halki, sitä seurasin etualalta, ei tarvinnut väistää mutta seurasin mihin tilanne etenee. Keskeyttäjiä oli kuulemma yli 30 uintiosuudella. Kun uinnin aloituksessa totesin keliolosuhteet, niin otin itseltäni napsun vauhtia pois ja uinti sujui väistelyjä lukuun ottamatta mukavasti, oli ehkä jopa hauskaa. Ensimmäinen kerta, kun en startin jälkeen ihmetellyt "että mitä mä täällä teen".
Vedestä ylös, puku puoliväliin ja geeli kisa-asun takataskusta nauttien siirtyen kohti vaihtoa. Mahtavaa kuulla tuttuja kannustajia, hyvä kannustus tarttui myös kuuluttajan huulille. Roskis oli kivasti heti vaihtoalueelle tullessa. Tulin uinnin läpi tasaisella vk1 sykkeellä. Keliin nähden tyytyväinen kivaan uintiin. Matkalla pariinkin kertaan tuli tunne, että on älyttömän kivaa uida porukassa tässä kelissä, ei olisi tullut yksin ehkä lähdettyä. Hassua, että uintikin voi olla yksin tylsää.
T1 0:04:18
Aika ruuhka oli vaihtopaikalla. Puku nopeasti pois ja pyöräilykamat ylle. Uintikamat pussiin ja pussi omaan naulaan. Siirtymässä pyörälle oli tunne, että jotakin puuttuu* mutta ei se sitten ilmenny, että mitä – ehkä se oli se, että kisapuvun taskut olivat tyhjät ja kaikki tarvittava oli pyörällä valmiina.
PYÖRÄ 3:12:31
Ajatuksessa oli tehdä tasainen pyöräsuoritus vähän tehokkaammin kuin viimeksi samalla reitillä ja nauttia 90 g/h hiilaria. Ensimmäisen pitkän laskun jälkeen iski totuus vasten 190 cm ja 97 kg kroppaani vasten. Ei auttanut aeroasentokaan, kun voimakas vasta ja etusivutuuli halusi vastustaa etenemistäni. Jopa viettävissä maastoissa piti käyttää tehoa enemmän kuin tasaisella ajamiseen. Tuttu fiilis, vähemmän ilmaa vastustavat pyöräilijät ohittivat yksitellen.
Ajoin oman tehorajan yläsektorissa kohti kääntöpaikkaa Kärkölässä. Siellä tuuli muuttuisi myötäiseksi, joten pidin malttia. Matkalla keräilin energiat juoksuun* huoltopisteiltä ja varoiksi pyörää varten, kun tuntui että aika voisi venähtää arvioidusta enemmänkin. Kärkölän jälkeen olikin mahtavaa pyöräillä kohti Lahtea, keskinopeus kasvoi 3 km/h eli paluu oli 6 km/h nopeampaa. Ajatuksessa oli selkeästi, että tuulen vastus tulee vaikuttamaan todennäköisesti juoksuun, sen verran käytiin vastatuuleen enemmän tehoja – mutta miten, niin jää nähtäväksi.
Tarkoituksella olin siis muutoinkin käyttänyt suurempaa tehoa pyörässä vs viime vuosi, keskitehon ollen noin 13 % enemmän toteutuneessa, kun alku ajatus oli ollut noin 7 %. Menomatkan vastatuulessa tuli käytettyä sitä tehoa, vauhti kuoli muuten ihan kokonaan. Ennen vaihtoalueetta kuului taas mukavasti tuttua kannustusta, iso kiitos! Pyörän tulin ka. vk2 sykkeellä, josta osa yläkynnyksellä, joka ei ollut suunniteltua. Hitaampi aika kuin viime vuonna matalammalla teholla ja lisäksi palelin puolimatkaan vesisateessa ja +13 asteen lämpötilassa.
T2 0:02:40
Pyörä telineeseen ja varusteiden vaihto. On se vaan kivaa vaihtaa vähän varusteita mutta... nopea vaihto kariutui järjestäjän kisapussiin. Nostaessani pussia naulaan tuli pussia samalla sulkeva naru läpi pussin ympäriltä. Ensi kerralla kiristä "tehdasvalmisteiset solmut"*. Siinä sitten näppäränä poikana kietaisin narun pussin suun ympäri ja kiristin pussin ulkopuolelta, nostaessani pussia huomasin, että tarvitsee muuten solmia myös narun päät yhteen, että pystyy roikuttamaan naulasta. Lopulta kuitenkin juoksuradalle.
JUOKSU 02:03:17
Hieno tunne päästä juoksuosuudelle, kun paikalla on kannustavaa yleisöä, paljon juoksijoita ja poppi soi taustalla auringon paisteessa. Jalka kulki mukavasti suht matalalla vk1 sykkeellä, vauhti oli parempaa kuin olin toivonut etukäteen, joten tyydyin kivan sykkeen antamaan vauhtiin. Tästä alkaa rakentua se opetuksen paikka itselleni. Se outo tunne T1 aika, että jotakin puuttuu ja on eri lailla. Se oli ne omat geelit juoksua varten, jotka ovat olleet taskussa ennen valmiina. 60–70 g/h hiilaria on ollut ihan hyvä ja siihen lisäystä fiiliksen mukaan järjestäjältä. Nyt olin fiksuna ajatellut, että tulen kisajärjestäjien energioilla juoksun läpi. No niin tulikin, koska oli pakko. Puolet juoksusta meni todella mukavasti. Syke oli maltillinen ja vauhti oli parempaa kuin odotettu. Alusta asti oli tuntunut pyöräilyyn enemmän käytetty teho lihaksissa mutta se ei vaikuttanut menoon, sitä vain huomioi.
Vatsa kertoi siinä matkalla, että uskallatko muuten enää röyhtäistä tai pie…sta 😉Vatsa pömpölle ja tuntui ettei mikään imeydy tai mahdu enää sisään. Tähän samaan koetin pitää kivaa vauhtia yllä sykkeen nostolla vk1 sweet potista ylemmäksi mutta sykkeen nosto ei tuottanut järkevää vauhtia lisää, joten päätin pitää tämän kivan sykkeen ja vauhti tuli alaspäin.
Muistin valkun sanat, että ikävässä tilanteessa koettakaa saada edes jotakin energiaa nautittua. Väkisin hyytelö suuhun ja siitä hissukseen kurkusta alas, tuli ikävä omia tuttuja geelejä. Viime vuonna olin nauttinut näitä kisageelejä, mutta vain muutaman testimielessä oman geelin vaihteluksi.
Tänne olin osallistunut treenimielessä, kun tavoite on elokuun Kalmarin täydellä matkalla, joten päätin ottaa järkevän lopun ja koettaa nauttia hetkestä. Lopputulos on sitten se mitä se maalissa näyttää mutta fiilis pitää olla hyvä! Ehkä väkisin nautitut energiat auttoivat lopussa mutta "vahinko" oli jo päässyt tapahtumaan.
Ai se opetuksen muistutus*, käytä kisassa energioita, joita olet käyttänyt harjoitellessa.
MAALI 6:09:28
On se vaan makeeta päästä punaiselle matolle, jossa kaikki kivut loppuvat, vaikka meno on kyllä ulospäin kankeeta. Pehmeä matto ottaa vastaa kuin paratiisiin saapuisi. Taas yhtä opettavaista ja kivaa tapahtumaa rikkaampana. Treeni jatkuu läpi kesän ja maltilla kohti tulevaa ja tietenkin hyvällä fiiliksellä treeniä Puhti triathlon jengissä!
Nautinnollista tri-kesää 2024
t. Nipa