Niilo: Yksi kausi, monta tarinaa

Yksi kausi, monta tarinaa

Kun kautta 2025-26 alkoi talvella suunnitella, mielessä oli taas kerran joukko tavoitteita, treenejä ja ajatuksia siitä, miten asioita pitäisi tehdä paremmin tai eritavalla kuin edellisellä kaudella. Osa tavoitteista oli hyvinkin konkreettisia ja osa enemmän sellaisia, että halusin nähdä, mihin oma tekeminen tällä kertaa riittää.

Nyt kun kausi on paketissa, on aika katsoa vähän taaksepäin. Kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan. Ja ehkä juuri siksi tästä kaudesta jäi niin paljon muisteltavaa.

Keväällä yksi iso asia oli tietenkin uuden pyörän ensimmäinen ulkokausi. Pyörän säätäminen ja sopivan ajoasennon hakeminen vei oman aikansa, mutta samalla se oli yksi niistä asioista, joista tuli kauden aikana konkreettisesti hyvä fiilis. Kun pyörä alkoi tuntua omalta, pitkillä lenkeillä huomasi, että tekemisessä oli taas vähän enemmän järkeä ja vähemmän taistelua.

Keväällä ulkopyöräkauden alkamista odotettiin meidän perheessä vähän eri syistä. Minä odotin pitkiä lenkkejä ja sitä, että pääsee taas kunnolla pyörän päälle. Tyttäreni odotti niitä ehkä vielä enemmän – koska tiesi saavansa silloin olla kotona rauhassa. Eli kaikki voittivat.

Kevään harjoitteluun mahtui myös Hyrox. Jälkikäteen ajatellen se ei ollut oikea valinta tähän kohtaan kautta. Hassuinta on ehkä se, että taisin tietää sen jo silloin. Kun myöhemmin kaivoin viime kauden salivihkon esiin ja katselin harjoittelua vähän pidemmällä perspektiivillä, sama asia tuli uudelleen vastaan. Kevään harjoittelussa olisi ollut muutakin tekemistä, kun päätavoitteet olivat kuitenkin triathlonissa. Hauskaa Hyroxissa oli treenikavereiden kanssa.

Toisaalta kausi ei rakentunut pelkästään täydellisten valintojen varaan. Niin se tuskin koskaan menee.

Pirkkala oli yksi kesän ensimmäisistä tärkeistä hetkistä. Kotikisassa oli tietysti aivan oma tunnelmansa. Tuttu paikka, tuttuja ihmisiä ja samalla mahdollisuus nähdä, miltä talven ja kevään tekeminen oikeasti tuntui.

Kesän aikana tärkeintä oli ehkä juuri se tunne, että harjoittelu alkoi kulkea. Kaikki treenit eivät tietenkään olleet luokkaa super, eikä pitänytkään olla. Oli raskaita päiviä ja niitä treenejä, joiden jälkeen mietti, että tuliko tästä nyt yhtään mitään. Sitten taas oli niitä päiviä, joiden jälkeen huomasi olevansa yllättävänkin hyvässä kunnossa. Olin talven treenin jäljiltä paremmassa kunnossa kuin aiemmin, se tuntui joka treenissä.

Pyörä tuntui vahvalta ja myös juoksussa oli paljon hyviä hetkiä. Uinnissa tekeminen kulki tasaisesti eteenpäin, mutta uinnin nopeus ei. Kun treenejä kertyi tarpeeksi, yksittäisen harjoituksen merkitys alkoi vähetä ja kokonaisuus alkoi näkyä paremmin.

Turussa kokonaisuus näkyi sitten kisapäivänä. Puolimatkalta tuli uusi PB, 3. sija ikäryhmässä ja samalla oli mukava huomata, että kaikki kolme lajia pelasivat kokonaisuutena hyvin. Uinti oli vahva, pyörä kulki suunnitellusti ja juoksussa pystyin tekemään hyvän suorituksen loppuun asti. Vaikken aivan kaikkea saanut ulosmitattua flunssan jäljiltä. Tulos ja sijoitus olivat yksi asia, mutta vielä parempi tunne oli siitä, että harjoittelusta näkyi selvästi tulosta.

Ja sen päälle tuli vielä kutsu Challenge Samorinin mestaruuskisoihin, Slovakiaan. Tämä on vielä mietinnässä (lue lisää sponsoreita).

Se oli hieno hetki. Siinä kohtaa kautta oli mukava huomata, että talven ja kevään tekemisestä oli oikeasti rakennettu jotain toimivaa.

Kalmar oli sitten se kisa, jota kohti koko kautta oli rakennettu. Sielläkin tuli uusi PB, mutta ehkä tulosta kiinnostavampaa oli se, miten eri lajit kulkivat. Uinti oli hyvä ja pyörällä pystyin tekemään vahvan suorituksen. Juoksu oli se osa, josta jäi eniten mietittävää, vaikka kokonaisuutena myös se vei päivän kunnialla maaliin. Koska vähän alle neljän tunnin maratonista tuli "heikompi" suoritus?

Juuri juoksun kohdalla huomaan nyt katsovani loppukesän harjoittelua vähän kriittisemmin. Juoksua tuli vedettyä ehkä hieman liian tiukasti suhteessa siihen, kuinka paljon palautumisaikaa kokonaisuudessa oikeasti oli. Ennen kisaa oli jo pieniä merkkejä siitä, että kuormaa oli kertynyt, mutta niitä olisi ehkä pitänyt kuunnella vielä tarkemmin.

Kalmarista en kuitenkaan halua tehdä pelkkää analyysia siitä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Se oli hieno päätös kaudelle ja uusi PB kertoo omalta osaltaan siitä, että kehitystä oli tapahtunut.

Kaikkea en osaa Kalmarista vielä edes analysoida. Dataa on paljon ja varmasti palaan siihen vielä uudestaan. Jotkut asiat selviävät paremmin vasta, kun kisasta on vähän enemmän etäisyyttä.

Hauska yksityiskohta on sekin, että ennen Kalmarin lähtöä ajatukset olivat jo osittain seuraavassa kaudessa. Olin jo miettinyt, että ensi kauden pääkisat olisivat Turku T100 ja Tallinnan Ironman – molemmat vieläpä SM-kisoja. Ehkä se kertoo jotain siitä, miten nopeasti yhden kauden päätös alkaa muuttua seuraavan kauden suunnitteluksi. Harjoitteluunkin oli jo tullut mietittyä uutta juonta, osa motivaatiotani on kokeilla ja kehittyä uutta kokeillen.

Kun kautta katsoo kokonaisuutena, mukaan mahtuu aika paljon. Pyörän säätämistä, pitkiä lenkkejä, Pirkkalan kotikisa, kesän hyviä ja huonoja treenipäiviä, Turun puolimatkan PB ja kutsu Samorinin mestaruuskisoihin sekä lopulta Kalmarin PB.

Ja paljon sellaista, mikä ei näy tuloslistalla ollenkaan.

Ehkä tärkein asia onkin se, että koko kausi on ollut taas helppoa ja kivaa tekemistä. Ei tietenkään siksi, että kaikki olisi aina ollut helppoa, vaan siksi, että ympärillä on ollut hyvät ihmiset. Kotijoukkojen tuki tekee tästä touhusta aika paljon helpompaa, ja hyvien treenikavereiden kanssa pitkät lenkit, huonot päivät ja onnistumiset on ollut mukava jakaa. Puhti valkuille lisäksi kiitos monen vuoden kärsivällisyydestä.

Lopulta aika iso osa koko harrastuksen hienoudesta on juuri siinä.

Tavoitteita pitää olla ja harjoittelua pitää tehdä tosissaan, jos haluaa kehittyä. Mutta samalla pitää muistaa, miksi tätä tekee.

Tämä kausi antoi taas paljon. Joitakin asioita ymmärrän nyt paremmin kuin keväällä, joitakin varmasti vasta myöhemmin. Kaikkea ei tarvitse vielä osata analysoida puhki.

Nyt on ihan hyvä hetki hengähtää, katsoa taaksepäin ja todeta, että olipa hyvä kausi.

Ja sitten alkaa vähitellen katse kääntyä kohti Turkua ja Tallinnaa.