Miran, Helenan ja Ainon kisaraportti: Challenge Turku - Super Sprintin joukkuekisa 27.7.2024

Osallistuimme Turku Challenge Sprintiin "Puhti-Trio" -joukkueella: Mira Viitanen (uinti), Helena Jokikokko (pyöräily) ja Aino Uotila (juoksu). Kokonaisaikamme oli 42 min 51 sek.

Uinti 300 m / Mira

Märkäpuvun käyttö kilpailusarjassamme oli sallittua riippumatta Aurajoen veden lämpötilasta huolimatta, joten hyödynsin tämän mahdollisuuden mukavuussyistä. Ennen lähtöä tapasimme valmentajamme Juhan ja Jaanan, jotka antoivat vielä viime hetken vinkit uinnin suorittamiseen. Kävin verryttelemässä ja ottamassa tuntumaa Aurajokeen ja vedestä nousemiseen. Luiska, jota pitkin vedestä noustiin, oli todella, todella jyrkkä ja siksi siihen oli pestattu vapaehtoisia varmistamaan turvallista nousua. Verryttelyssä sain hyvän tuntuman ja varmistuksen, etten sorru lähtemään liian kovaa vauhtia matkaan. Kisajärjestäjien ohjeistuksen mukaan asetuin lähtöporukan loppupäähän arvioimani oman uintivauhtini perusteella, ehkä vähän liiankin taakse, sen tulin huomaamaan myöhemmin. Lähtö tapahtui rullaavana lähtönä laiturilta ajanottomaton kautta. Hyppy veteen, tyyli vapaa (ja sitä se itselläni todellakin oli). Olin päättänyt, että hyppään jalat edellä ja samalla pidän laseistani kiinni, jotta pääsen ilman mahdollista lasien putoamista aloittamaan uinnin. Vaikka tyyli on vapaa, olisi ehkä vähän pitänyt silti miettiä, miten kannattaa mennä, koska menin hypylläni aika syvään uppeluksiin. Pinkaisin kuitenkin mahdollisimman nopeasti pintaan ja sitten vaparilla matkaan. Rauhallinen aloitus, omaan uintiin keskittyen suunnistin kohti kahta poijua, jotka piti kiertää vastapäivään. Menomatka poijuille kulki ihan hyvin, yhden kerran hörppäsin vettä, mutta en panikoinut, vaan nostin itseni rintauintiasentoon, yskäisin pari kertaa ja matka jatkui taas.

Ensimmäisen poijun jälkeen yllätyin, että ohitin pari kanssakilpailijaa ja toinen poiju olikin jo nopeasti kohdallani ja oli aika kääntää kohti rantaa. Tämä hetki sai ilmeisesti jonkinlaisen flow -tilan kropassani ja päässäni käyntiin, sillä lähdin kiihdyttämään vauhtia ja uinti vaan kulki tosi hyvin, hiukan väistelin hitaampia edessäni ja hain parempaa linjaa heidän ohitseen. Olin etukäteen ajatellut, että paluumatkalle kiihdytän vauhtia, jos vaan virtaa vielä riittää. Tämä oli myös Juhan ohje. Ranta alkoi häämöttää, matkaa rantaan n. 50 m ja edessäni kaksi hitaampaa kilpailijaa. En kuitenkaan lähtenyt heidän ohitseen enää kiihdyttämään, sillä ajattelin, että säästän loput voimat vaihtoalueelle siirtymiseen.

Nousin vedestä vapaaehtoisten turvaamana. Loput voimat hupenivatkin sitten 150 m:n juoksumatkaan kohti vaihtoaluetta, jossa Helena jo minua pyörineen odotti. En lähtenyt joustessa riisumaan märkäpukua sen kummemmin, avasin vaan vetoketjun, sekin helpotti juoksua riittävästi. Aino juoksi lähettyvillä kannustaen muun yleisön kanssa. Upee fiilis ja sain siitä vielä loppurutistukseen virtaa. Pikkupätkän jouduin välissä ottamaan kävelyaskelia, kun hengästyin liikaa. Vaihtoalueella ajanottopanta Helenalle jalkaan ja läpsyllä lähetin hänet kannustaen matkaan! Uintiaikani oli 7 min 29 sek, johon olen tyytyväinen ja vähän yllättynytkin. Luulin olevani hitaampi ja ajan painuvan n. 10 min paikkeille ja siksi asetin itseni ehkä aavistuksen liian taakse lähtöryhmässä, mutta enhän sitä voinut tietää, millaisia menijöitä muut ovat. Kaikkeni annoin kisasuoritukseen, enempää ei olisi irronnut. Ainolta tuli kisan jälkeen hyvä vinkki veteen hyppäämiseen, josta otan opiksi: tee pelastautumishyppy, eli hyppy jalat edellä, mutta kun jalat koskee veteen, avaa ne haaraan, jolloin et mene syvälle uppeluksiin. Kiitos Ainolle hyvästä vinkistä!

Tämä oli toinen osallistumiskertani Triathlon -kilpailuissa, mutta ensimmäinen kerta joukkueena. Oli kyllä hieno kokemus ja meidän tiimi toimi upeesti yhteen! Vinkkinä, että jos eka osallistuminen triathlonkilpailuun mietityttää, eikä uskalla lähteä yksilösuoritusta tekemään, niin tällainen joukkuekisa on hyvä mahdollisuus. Samalla kuitenkin pääsee näkemään, miten kisoissa toimitaan, mutta joukkueelta saa tukea ja rohkaisua omaan tekemiseen. Suosittelen lämpimästi!

Pyöräilyosuus 10 km / Helena

Pyörän tarkistushan olisi toki pitänyt tehdä hyvissä ajoin, mutta minä tarkistin sen vasta edellisenä iltana klo 23.00. Olin varma, että kaikki on kunnossa, koska nykyaikaiset fillarit ovat käsittääkseni aika "huoltovapaita" Kisapaikalla pyörän tarkistuspisteellä vanhempi herra testasi jarrut ja totesi niiden olevan kunnossa. Kypärästä tarkistettiin, että numerolappu oli paikoillaan. CE-merkintää ei tarkistettu, mutta onneksi olin tsekannut sen itse kypärää hankkiessani. Jotenkin minua alkoi epäilyttää, ovatko jarrut ja renkaiden ilmanpaineet sittenkään kunnossa (en ole vielä ihan pro tässä(kään) hommassa, joten pyysin apua yhdeltä nohevan oloiselta toimitsijalta. Hän tarkisti pyörästä oleelliset asiat A: jarrukahvat, jotka painautuivat lähes ohjaustankoon ja B: renkaiden ilmanpaineet, jotka olivat 1 bar (pitäisi olla asfaltilla n. 6-6,5 bar). Hän laittoi kaiken kuntoon ja piti pikaopastuksen pyörän huollosta. Kiitos hänelle!

Vaihto sujui Miran kanssa näppärästi ja ajanottosiru oli hetkessä jalassani. Juoksin pyörän kanssa lähtöviivalle ja siitä pyörän selkään. Syke oli jännityksestä tapissa, sillä esim. lukkopolkimetkin ovat minulle ihan uusi tuttavuus. Pyöräreitti kulki Turun linnan naapurialueiden läpi ja sitä ajettiin neljä kierrosta ennen maalia. Reitillä oli tiukkoja mutkia, joten ensimmäinen kierros meni tunnustellessa. Toisella kierroksella uskalsin jo painaa hanaa ja tulikin mieleeni kilpaileminen jokamiesluokassa – mutkiin ajaminen pyörällä ei hirveästi poikkea siitä. Pyörä kulki kevyesti, johtuen ehkäpä rengaspaineista. Kisafiilis nousi, kun muut Puhtilaiset ja yleisö kannustivat!

Maalissa hypättyäni pyörän selästä meinasin mennä väärään suuntaan, mutta toimitsijat ohjasivat oikeaan, joten aikaa ei hukkunut kuin pari sekuntia. Vaihtopaikalla ajanottosiru ja numerolappu nopeasti Ainolle. Pari syvää hengitystä ja nyt kyllä maistui oikeasti veri suussa – enempää en olisi pystynyt antamaan! Muistin varmaan ottaa happea sisään lähdössä ja puhaltaa ulos maalissa.

Keskisyke: 142 bpm, maksimi: 180 bpm. Pyörän keskinopeus: 30 km/h ja kokonaisaika vaihdon kanssa 20 min 10 s. Siirryimme Miran kanssa kannustamaan Ainoa, joka juoksi kepein askelin 2,5 km. Ainon lähestyessä maalia, saimme juosta koko porukalla yhdessä maaliin, yleisön kannustaessa. Maalissa fiilis oli kaikin puolin super ja tuli ihan "kilpaurheilijafiilis"!

Itselleni tämä oli loistava kokemus triathlonin oikeaan kisamaailmaan, sillä aloitin tämän huikean lajin vasta syksyllä 2023 Puhti Triathlonin valmennuksessa. Taustalla minulla oli tänä kesänä pari Puhdin järjestämää "miniharkkatriathlonia", joihin osallistuin Jaana-koutsin innoittamana. Ilman harkkakisoja olisi saattanut jäädä tekemättä, joten kiitos Jaanan ja enhän minä muutenkaan tähän lajiin kilpailemaan aikonut lähteä, vaan ihan harrastelemaan.

Meille kolmelle oli alusta saakka selvää, kuka minkäkin lajin suorittaa, eikä tarvinnut sen koommin arpoa tai neuvotella :) Saimme kisapaikalla vielä viime hetken vinkkejä koutseiltamme Jaanalta ja Juhalta! Ensimmäinen kosketus triathlonin kisamaailmaan oli unohtumaton kokemus. Tiimityöskentely, kannustus ja yhdessä tekeminen tekivät päivästä ikimuistoisen.

Juoksuosuus 2,5 km / Aino

Sprinttikisan juoksuosuus valikoitui minulle omien vahvuuksieni mukaan. Ylipäätään meidän joukkueella oli suoraan selvillä, että kuka hoitaa minkäkin osuuden, niin ei tarvinnut arpoa tai vedellä pitkää tikkua kavereiden kesken.

Ennen kisasuoritusta en ollut testannut näin lyhyen matkan juoksemista ollenkaan, joten ainoa ajatus oli vain pinkoa minkä jaksan sen kummemmin miettimättä asiaa. Törmättyämme ihaniin Puhti-valmentajiin, taisi Juha nähdä naamasta, että olen lähdössä liikenteeseen täysillä, joten kuin tilauksesta tuli ohjeet kuinka tämäkin matka juostaan. Vielä hieman ennen kisaa luulin matkankin olevan 3,5 kilometriä, kunnes sivullinen korjasi tämänkin tiedon ja selvisi sen olevan vieläkin lyhyempi eli 2,5 kilometriä. Tässä vaiheessa ryhdyin laskeskelemaan, että millä vauhdilla voisin matkan juosta verraten aikaisemmin kesällä juostuun keskivauhtiin puolimaratonilta.

Kilpailussa meillä sujui vaihto mukavan sukkelasti ja pääsinkin vauhtiin nopeasti. Alkuun hieman haeskelin vauhtia ja vilkulin kelloa tiheään, etten lähtisi liian kovaa. Muutaman sadan metrin jälkeen hieman himmailin tahtia, kun tavoite oli tehdä nousujohteinen suoritus näinkin lyhyellä matkalla. Juoksuaskel tuntui kevyeltä ja vei hyvin eteenpäin. Matkan ollessa lyhyt, tuntui että se kun alkoi juuri, niin olinkin jo hetken päästä loppusuoralla. Toisen kierroksen jälkeen pyrin hieman vielä kiristämään tahtia ennen varsinaista maalisuoraa. Ja juuri ennen maalia sain vielä joukkuekaverit mukaan juoksemaan maaliin saakka.

Vaikka maalissa hengästytti ja hiki valtasi silmät välittömästi pysähdyksen jälkeen, niin tästäkin rutistuksesta tokenin nopeasti ja hetken kuluttua oli jo hieman fiilis, että olisinkohan sittenkin päässyt vielä kovempaa, jos olisin uskaltanut jo aikaisemmin kiristää vauhtia. Fiilis oli kaiken kaikkiaan mahtava koko päivän.

Kiitos kaikille, jotka olivat mukana ja kannustivat meitä! <3

t. Puhti-Trio Mira, Helena ja Aino