Marin kisaraportit 2021: Tarmo-triathlon 18.7. Maisema-Triathlon 31.7. Ironman Finland Kuopio Tahko 14.8.
Kisaraportit kesältä 2021
Tarmo-triathlon 18.7.2021
Tämän kesän kisakauden aloitin Noormarkussa 18.7. Oli todella ilahduttavaa nähdä puhtilaisista Soila kisapaikalla. Olimme molemmat ihan täpinöissä ja yhdessä tutustuimmekin reitteihin sekä valmistelimme T1 ja T2 -paikat. Kilpasarjassa oli märkäpuvun käyttökielto joten ei tarvinnut miettiä että puvulla vai ilman. Uintimatka 600 m kapeassa joessa myötävirtaan meni mukavasti. Siitä matka jatkui jyrkkää äyrästä ylös ja sillan yli T1:lle. Pyöräilyosuus 20,5 km oli lähes tasaista hyvää asfalttitietä. Sain keskinopeuden pysymään 31,9 km/h johon olen ihan tyytyväinen. Pyörän lopussa menin kissa-hiiri -leikkiä toisen kisaajan kanssa. Vuoroin ohittelimme toinen toisiamme kuitenkin mielessä peesikielto, jota tarkkaan noudatimme. T2:lle piti ensin vähän matkaa taluttaa pyörää ja sitten kantaa puurappuset alas urheilukentälle. Siitä tossut jalkaan ja 5 km juoksua kevytväylällä edessä. Juoksu kulki 5.11 min/km ja hienointa oli saada juosta kierros urheilukentällä ja tulla katsomon edessä maaliin maitohappojen jyllätessä jaloissa.
Maisema-Triathlon 31.7.2021
Hämeenkyrössä 31.7. järjestettiin Maisematriathlon. Olen osallistunut siihen useampana vuonna ja tänä vuonna reitti oli sama kuin edellisvuonna, joten etukäteen ei tarvinnut valmistautua ja tutkia reittejä. Puhtilaisia oli täälläkin kisapaikalla Iina, Seppo ja Niko. Kisa on aina kisa ja pieni kisajännitys kai kuuluukin lajin henkeen. Siinä kun seisoo polviaan myöten järvessä odottaen lähtökäskyä niin vaikka mieli on levollinen niin sydän hakkaa tavallista lujempaa. Heinäkuun helteet olivat pitäneet huolta siitä että järvivesi oli todella lämmintä. Niinpä uin (300 m) ilman märkäpukua ja ajattelin että kehnona uimarina voitan hieman aikaa näin. Pyörä kulki kivasti ja pääsin ohittamaan jo alkumatkasta omaa sarjaani johtavan kilpailijan. Pyöräreitti (15 km) ei todellakaan ollut tasainen joten teknisesti taitavaa pyöräilijää reitti suosi. Olen itse sellainen tasaisen maan menijä eli ei kiitos mäkiä pyörä- eikä juoksureiteille. Juoksuun ajattelin lähteä taktiikalla "alussa kovaa ja lopussa vielä kovempaa". No, jotenkin kai se niin meni. Viimeinen kilometri juoksua meni kyllä ihan maksimilla. Mut ohitti herrasmies, joka ohi juostessaan huusi jotain, että ala tulla nyt. Hän vähän hidasti menoaan että sain hänen juoksurytmistään kiinni. Hän tsemppasi hienosti kovaan loppukiriin vaikka olin ihan henkihieverissä. Loppuaika jäi alle tunnin, joten parannusta tuli viime vuoteen toista minuuttia. Se on niin hienoa kun näillä vuosiluvuilla pystyy parantamaan tuloksiaan. Jostain paikalle ilmestyi Iina ja Seppo ja päätimme yhdessä mennä kahville Frantsilan kehäkukkaan. Näimme myös Nikon maaliintulon. Aivan mahtavaa!
Ironman Finland Kuopio Tahko 14.8.2021
14.8. Ironman Tahko. Tätä kisaa oli odotettu! Se oli ollut haaveena jo pitkään. Ilmoittauduin Tahkolle jo viime vuonna, mutta korona vuoksi se siirtyi tälle vuodelle. Takana mulla oli hyvä treenivuosi, oikeastaan kaksi. Olin pysynyt terveenä eikä mitään erityisiä rasitusvammoja ollut . Olin pystynyt noudattamaan treeniohjelmaa lähes täydellisesti , mutta silti täydenmatkan kisan suorittaminen tuntui välillä ihan mahdottomalta ajatukselta.
Kisaviikon maanantaina se sitten tapahtui. Aamulla herätessäni vasen puoli selästä oli aivan lukossa. Paniikki alkoi hiipiä mieleeni ja ajattelin, että mitä nyt? Onneksi sain samalle päivälle ajan paikalliselle urheiluhieroja Risto Harjulalle joka käsitteli selän niin, että oloalkoi pikkuhiljaa helpottamaan. Kiitos Risto! Polkupyörän kisakuntoon laittoi NeonSportin Ville. Kiitos Ville! Torstaina 12.8. ajelin kohti Nilsiän Tahkoa ja kävin rekisteröitymässä paikan päällä. Muutama puolituttu tuli bongattua sieltä ja vaihdettua kuulumisia. Sitten majapaikkaan ja iltalenkki 30 min. Kauhunsekaisin tuntein pysähdyin lahden ylittävältä sillalta katsomaa uintireittiä. On se vaan ihan helkutin pitkä matka tuo 3,8 km. Pisin yhtä mittaan uitu matka avovedessä ennen tuota päivää oli 2600 m. Ainoa lohtu tuossa vaiheessa oli se , että reitti oli selkeä. 13 8. perjantai meni siinä kun yritti tankata vaikka ei ollut yhtään ruokahalua. Mun majapaikka oli ihan T1/ T2 alueen vieressä. Oli kiva seurata parvekkeelta kun alue alkoi täyttyä sadoista polkupyöristä. Siellä näin Juhan ja Jaanankin viemässä pyöriään.
14.8. Kisapäivä. Sain nukuttua n. 5 h. Sitten aamupalan jälkeen olikin aika lähteä starttipaikalle. Ajattelin sillä hetkellä , että mennään eteenpäin hetki kerrallaan. Märkäpuku päälle ja uimalakki ja lasit valmiiksi. Ennen kisan alkua soitettiin Maamme-laulu Sibeliuksen Finlandia. Koskettavaa! Pro- ryhmä starttasi klo 07:30 ja loput 07:45-08:00. Näin Juhan ja Jaanan lähtöpaikalla ja Jaana suki mun hiukset ojennukseen ja käski oikaista rypyn suoraksi märkäpuvusta. Täytyy sanoa , että 100 %:sta huolenpitoa! Sitten vaan rolling startista uimaan, molskista. Veden lämpö oli reilut 20 astetta joten hyvin tarkeni uida. Uin koko matkan tasaista menoa. Happea nappasin vuoroin oikealta ja vasemmalta. Matka eteni poijulta seuraavalle ja mitään ongelmia ei matkan aikana tullut. Olin ajatellut realistisesti että multa kuluu aikaa 1.40.-1.50. Uinti aika oli 1.39. Ihan ok. Pyöräilyä en etukäteen jännittänyt yhtään, koska olin pyöräillyt muutaman kerran kesällä muutaman tosi pitkän pyörän joten aavistus siitä mitä oli tulossa, oli tiedossa. Pyörä meni ihan kivasti siihen nähden, että reitti oli mäkinen. Pari kertaa nousin satulasta pois kun pysähdyin huoltopisteellä. Siinä menetin ehkä muutaman minuutin , mutta näin pitkässä kisassa sillä ei ole merkitystä. Pyöräilyn keskisyke oli aerobisen kynnyksen tuntumassa. Välillä annoin mennä VK1 :lle , mutta sitten laskin sen taas kynnyksen tuntumaan. Pyöräaikani oli 6.36. Pyöräilyn lopussa (15 km ennen maalia) alkoi satamaan vettä kaatamalla. Oli pakko himmata vauhtia kun sadepisarat hakkasivat naamaa kivuliaasti ja näkyvyys alkoi olla nolla. Kädet kävivät usein jarrukahvoilla , varsinkin alamäissä.
T2:lle tulin hyvävoimaisena ja hyvällä fiiliksellä. Siinä vaiheessa maratonin juoksu ei tuntunut ollenkaan huonolta idealta. Ei muutakuin sukat jalkaan ja lenkkarit jotka kastuivat heti ja vierailu bajamajaan. Täytyy sanoa, että märän tri-puvun riisuminen ja pukeminen ei käy kädenkäänteessä ! Taisi koko koppi heilua kun riisuin ja puin asua.Nyt olisin kaivannut kaksiosaista pukua! Tavoitteena mulla oli juosta kutosella alkavia kilometrejä, mutta ei se sitten mennytkään niin. Ekat 4 km meni ok ja sitten iski kipu vasemman jalan isovarpaan niveleen, pian sen jälkeen vasemman polven ulkosyrjään, sitten oikea polvi kipeytyi, sitten oikeaan nivuseen alkoi sattua ja lopuksi alaselkä oli tulessa. Oikeastaan loput 38 km oli kipujen kanssa taistelua! Ostin kesällä uudet juoksutossut jotka olin hyvin ajanut sisään ilman mitään ongelmia. Otti kyllä niin paljon päähän kun kunnon puolesta olisi pystynyt juoksemaan kovempaa, mutta kroppa petti. Johtuiko se sitten kengistä vai mistä ?
Oli outoa kun odotti koko ajan , että koska tulee niitä epätoivon hetkiä tai seinä vastaan tms. Ei niitä tullut kertaakaan! Matkan varrella oli hyvä kannustus ja siitä sai voimaa. Erityiskiitos lähtee Riikalle, Villelle, Helenelle ja Timolle!
Niin ja se legendaarinen maaliintulo . Sieltä kun juosta köpötteli savusumun keskeltä maaliin ja kuuli sanat Mari, You Are An Ironman niin olihan se hienoa. Virallinen maaliintuloaika oli 13.50:46. Tunteet nousivat pintaan siinä vaiheessa kun maalissa oli vastassa Riikka ja Ville onnittelemassa. Riikan lausumat sanat" tervetuloa kerhoon " muistan ikuisesti.
Kaikille niille, jotka mahdollistivat tämän, iso kiitos!
Erityiskiitos valmentajilleni Jaanalle ja Juhalle.