Kristan kisaraportti: Tarmo Triathlon 19.7.2020 sprinttimatka

Seuraavassa saatte lukea PUHTI triathlonryhmässä harjoittelevan Kristan kisararportin:


On kesäkuun viimeinen sunnuntai ja makaan tyytyväisenä anopin sohvalla lomatunnelmissa. Olin juuri käynyt kaverin kanssa tekemässä triathlontreenin kotipaikkakunnalla Harjavallassa ja samalla puheeksi oli tullut Noormarkussa heinäkuun 19. päivänä järjestettävät triathlonkisat. Ilmeisesti treenin jälkeinen olotila oli niin euforinen, ettei sprinttikisaan ilmoittautumiseen tarvinnut kaverin paljoa ylipuhua. Olin heti messissä! Ilmoittautumisen tein kännykän pientä ruutua tihrustellen sen kummempaa asiaa pohtimatta. Päätin, että lähden kokeilemaan miltä kisailu maistuu, hyvällä fiiliksellä ja jättää kaikki aikatavoitteet seuraaviin kisoihin. Päätin myös, että en ota paineita enkä turhia jännitä, teenhän tätä vain ja ainoastaan itseäni varten eikä vertailu muihin kuin itseen ole mielekästä. Urheilukisoista minulla ei ollut mitään aiempaa kokemusta enkä ollut koskaan triathlonkisoihin eksynyt vahingossa edes katsomaan. Ahdistavat muistot koulujen hiihto- ja maastojuoksukisoista alkoivat ilmoittautumista seuranneiden päivien jälkeen hiipiä uhkaavasti mieleen ja aloin jo pohtia, olinko vielä valmis sittenkään kisaan? No, päätin, että periksi ei anneta ja paikan päälle mennään, vaikka taivas putoaisi niskaan. Piste!

Ennen kisaa

Kisaan ilmoittautuminen nosti harjoittelumotivaation aivan uusiin sfääreihin, mutta aikaa ei enää juurikaan kunnon kohottamiseen ollut. Itse asiassa vähän harmitti, etten ollut ilmoittautunut kisaan jo hyvissä ajoin, jotta treenaamiseenkin olisi korona-kevään poikkeusoloissa saanut vielä lisäbuustia. Motivaatio treenaamiseen oli poikkeusoloissa välillä aika hakusessa, pakko tunnustaa. Tärkeitä askelmerkkejä kisaan valmistautumisessa mainittakoon kesäkuun PUHTI-harjoitustriathlonit, joissa sai hienosti esimakua siitä, miten kisa vedetään läpi. Valmentajien Jaanan ja Juhan neuvot ja vinkit kisapäivään sekä tietysti muiden puhtilaisten tuki ja aiemmat kisakokemukset olivat kultaakin arvokkaampia.


Alaselän jumitusvaivat muutama viikko ennen kisaa pahenivat uhkaavasti ja piti vielä käydä vääntelemässä selkäranka "suoraksi" muutamalla käyntikerralla Selkäfixissä Pirkkalassa. Venyttelyjä ja kehonhuoltoa olisi vissiin pitänyt tehdä paljon enemmän. Tästä siis pidettävä jatkossa parempaa huolta! Kaverin kanssa käytiin kisaa läpi useaan kertaan puhelimessa ja whatsupp piippasi tiuhaan tahtiin viestejä siitä, missä nähdään, mitä eväitä ja varusteita otetaan ja niin edelleen. Valmistautumisessa oli oma kiva fiilis ja se kaikki kuuluu myös kisakokemukseen. Ja olihan huippua näin ensikertalaisena, että oli menossa kisaan tutun kaverin kanssa, joka oli kokenut kisan edellisenä vuonna ja tiesi mitä tuleman pitää. Edeltävät päivät ennen kisaa otettiin valmennusohjelman mukaisesti rauhallisesti ja yritin vähentää jännitystä tekemällä kaikkea kivaa, joka saisi ajatukset välillä muualle. Edeltävänä päivänä ennen kisaa laitoin kamppeet kasaan hyvissä ajoin. Geelejä varasin ihan varmuuden vuoksi varmaan koko osallistujaporukan tarpeisiin...no, parempi överit kuin vajarit varusteiden osalta. Etukäteen huolestutti sunnuntaille luvattu kuuma hellekeli ja miten se vaikuttaa juoksukuntoon. Mutta ajattelin, että pitää keskittyä siihen mihin itse voin vaikuttaa ja tehdä kisaolosuhteissa sen mitä pystyy.

Kisapäivänä

Kisastartti oli klo 13:00, joten lähdin kotoa Pirkkalasta matkaan klo 9:15. Katselin varovasti sykettä autolla ajaessa, ja totesin, että mieli taitaa jo suorittaa triathlonia, kun sykkeet olivat jo kovat. Perille kuitenkin pääsin turvallisesti ja kaveri olikin jo Noormarkun urheilukentällä odottamassa. Siitä sitten ilmoittautumaan ja laittamaan vaihtopaikkoja kuntoon. T1 vaihto oli urheilukentältä noin 500 m päässä ja poljimme pyörät ja vaihtokamat sinne. Samalla katsastin vedestä nousun paikan ja miten silta ylittämällä päästään T1 vaihtopaikalle. Olimme ensimmäisten joukossa tuomassa pyöriä, joten saimme hyvät paikat pyörille. Pyörät sullottiin lähes kiinni toisiinsa ja vaihtopaikalla oli todella vähän tilaa. Arvelin, että aika säätöä siis luvassa ja toivoin, että vierustoverit tulevat joko ennen tai minun jälkeeni vaihtopaikalle. Seuraavaksi käveltiin takaisin urheilukentälle ja laitettiin T2 vaihtopaikka valmiiksi. Pienet alkuverrat, uimavermeet päälle ja kisainfon kautta Noormarkun jokeen odottamaan lähtöstarttia. Mieli oli rauhallinen ja pystyin keskittymään lähtöön hyvin.

Uinti 600 m: Ahtaassa Noormarkun joessa lillui noin 50 keltapäistä osallistujaa, ja koitin asemoitua sopivasti reunaan, jotta en olisi ihan sumpussa lähdössä. Olo oli luottavainen ja rauhallinen. Starttilaukaus tuli ja matka alkoi. Ensimmäisen 100 metrin aikana turpiin tuli kirjaimellisesti sekä oikealta ja vasemmalta, mutta onneksi meno rauhoittui ja eteen tuli hyvin tilaa, kun kärki lähti omaa tahtia. Uinti tuntui hyvältä ja toistin mielessäni "rennon kovaa, rennon kovaa...". Rytmin sain mukavasti päälle ja meno oli mukavaa. Navigoinnin kanssa ei myöskään ollut mitään ongelmaa. Uinti oli nopeasti ohi, eikä pahemmin edes hengästyttänyt joesta noustessa. Hyvä niin! Vaihto sujui omasta mielestä hyvin, vaikka pyörä ei heti ensimmäisellä vilkaisulla osunutkaan silmiin. Vaihtopaikka oli todella ahdas ja kaikki uintikamat pyyhkeineen piti pakata vielä erilliseen pussiin ja heittää peräkärryyn. Uintiin ja vaihtoon meni yhteensä aikaa 13:30, josta oman kellon mukaan vaihtoon meni vajaa pari minuuttia. Uintiin olin erityisen tyytyväinen!

Pyörä 22 km: Pyörä lähti hyvin sujumaan ja jaloissa tuntui olevan voimaa. Alkumatkan alikulut liikenneympyröineen ohitettiin turvallisesti ja edestakainen matka "möykkyisellä" asfaltilla eteni mukavasti. Asfaltti oli paikoin todella surkeaa ja pelkäsin, että pyörä hajoaa tai vähintään kumi puhkeaa. Otin urheilujuomaa tiuhaan tahtiin ja pyrin tasaiseen suoritukseen. Maasto oli aika tasaista ja isolla vaihteella sai painaa menemään. Tuli kyllä hyvä fiilis, kun useamman kisailijan pystyin pyöräosuudessa ohittamaan. Pyörätreeni oli siis purrut! Paluumatkalla pieni vaaratilanne tuli, kun kelloa räplätessä ajoin melkein ojaan. Tuli kyllä selväksi, että keskittyminen on kisassa avainjuttu ja kaikki turha hötkyily pitää jättää pois. Ja kuten Juha-valmentaja sanoo, "aika menee nopeasti, kun on mukavaa", niin pyöräosuus olikin aika nopeasti ohi. Sykkeet olivat koko ajan maksimitasolla, mutta meno tuntui hyvältä. 22 kilometrin pyöräosuus meni ajassa 45:29 min. Eli, ihan jees sekin osuus.

Juoksu 5 km: T2 pisteelle tullessani huomasin, että joku kisailija oli tunkenut oman pyöränsä mun "alueelle"...PRKL...omaa pyörää sai siinä sitten sijoitella omaa ruutuun ja kallisarvoista aikaa tuhraantui. Lenkkarin nauha ei myöskään ollut ollenkaan yhteistyöhaluinen ja säätämiseen meni turhaa aikaa. Olisi sittenkin pitänyt ostaa ne pikanauhat! Väsymys alkoi jo tuossa vaiheessa painaa ja aurinko porotti pilvien lomasta kuumasti, mikä toi lisähaastetta. Garminista jälkikäteen tarkistin, että lämpötila juoksun aikana +28 astetta, että ei todellakaan kylmä päässyt tulemaan. Lähdin juoksuun varovaisesti jalkoja tunnustellen ja otin alkumatkasta vielä geelin, joka toikin pientä lisävirtaa menemiseen. Suuta kuivasi ja harmitti, etten ottanut pientä vesipulloa matkaan. Juoksu tehtiin edestakaisena reittinä asfalttipinnalla, jossa kisaajaa ilahdutti muutama pieni mäki, mutta pääosin tasaista maastoa edettiin. Kääntöpaikalla annettiin onneksi vettä, jota hörppäsin nopeasti toisen mukin suuhun ja toisen mukin kaadoin niskaan. Se onneksi vähän virkisti! Juoksu oli tuskallista menoa alusta loppuun ja sopiva rytmi ei tahtonut löytyä millään. Ei auttanut kuin taistella loppuun asti. Lopulta Noormarkun urheilukenttä alkoi häämöttää ja kunniakierroksen jälkeen vihdoin olin maalissa. Varsinainen juoksuaika 35 min ja risat oli kyllä pettymys, mutta siinä hetkessä ja olosuhteissa enempää ei vaan irronnut. No, tiedänpähän ainakin mihin lajiin pitää laittaa erityisesti paukkuja seuraavalla kaudella. Kokonaisaika oli lopulta 1:36 h.

Fiilikset kisan jälkeen

Kisan jälkeen syöksyttiin kaverin kanssa jäähdyttelemään takaisin jokeen ja olotila alkoi kohentua pikkuhiljaa. Vaatteiden vaihdon ja palkintojen jaon jälkeen käytiin vielä kaverin kanssa tsekkaamassa paikalle tulleet myyntikojut. Käteen jäi triathlonvyö, johon voi kiinnittää kätevästi numerolapun kisoissa. Ilmeisesti jo siinä kohtaa tein jo ihan huomaamatta päätöksen, että tämä ei muuten jää tähän vaan harrastus jatkuu ja kisoja on vielä monia edessä. Ja lenkkareiden pikanauhat tuli myös ostettua, ettei tarvitse taistella seuraavassa koitoksessa enää hemmetin kengännauhojen kanssa 😊.

Loppusanat

Loppuun vielä ISOT kiitokset Jaanalle ja Juhalle erinomaisesta valmennuksesta ja tuesta uuden harrastuksen aloittamisen parissa. Olette saaneet ihmeitä aikaan ja kehitystä on tapahtunut kaikissa lajeissa! Ja kiitos tietysti kaikille upeille muille puhtilaiselle, joiden kanssa olen saanut tätä matkaa tehdä. You rock!