Koska viimeks?

Ilahduin.

Palkkatyöasioissa kun sain viimeisenä työpäivänä ennen kesälomaa kolmen tunnin avun raskaisiin töihini. Se helpotti niin paljon päivääni ja samalla olin iloinen siitä, että minua oikeasti haluttiin hyväsydämisesti auttaa.

Nauroin.

Eniten nauran härren kanssa ja monesti jotkut paikannimet ja sanamuunnokset saavat meidät nauramaan.

Viimeksi kuitenkin oma kirjoitukseni kun olin kirjoittanut kauppalappuun härskispala. Tarkoitin härkäpapusuikaletta eli Beanit-suikaletta. Kun kaupassa luin lappua niin alkoi naurattaa ihan hirveästi, meinasin pissata housuihini sen takia. =D

Leville pitkän matkan autolla ajaessamme vastaan tuli lyhyen ajan sisällä tienviitat, Kälviä, Kelviä, Kola, Kokkola. Ne nauratti kans.

Itkin.

Tällaisiin en kommentoi, joku raja sentään.

Harmistuin.

Koiran kanssa matkalla Lappiin. Meillä on erilainen koira kuin mitä koskaan aiemmin meillä on ollut (se on voimakas ja toimelias) ja harmistuin kun asiat eivät menneetkään opetellusti ja tilanteesta tuli huono kaikille osapuolille.

Matkalla Leville pysähdeltiin koiran tarpeiden mukaan ja yhden kerran kun hän oli menossa takaisin autoon niin joku ovi tai penkki liikahti niin, että koira säikähti ja sen jälkeen päätti, että hänhän ei tuonne autoon mene. Tällaisissa tilanteissa kun se pistää hanttiin koira on todella voimakas ja se vain koko ajan pyrki autosta kauemmas ja samalla yritti irrottaa itseään pannasta keskellä Lappia peruuttamalla taakse päin. TIlanne oli hankala ja kamala ja lopulta jouduin ottamaan koiraa niskanahasta kunnon otteella ja nostamaan sen sitten syliin ja kantamaan autoon väkipakolla. Se harmitti ihan tosissaan. Sekä koira että minä olimme aika pöllämystyneitä tilanteesta autossa taas istuessamme matkalla määränpäähän.

Häkellyin.

Tästä on jo jonkin verran aikaa, mutta häkellyin ja menin täysin sanattomaksi kun minulta kysyttiin onko sinulla homokavereita? Tätä kysymystä oli edeltänyt kahden ihmisen keskustelu siitä, millaisia homot ovat ja miten heidän tuntemansa homot käyttäytyvät? Häkellyin niin paljon, että en saanut sanaa suustani sillä en koskaan ajattele ihmisistä tuolla tavalla. Siten, että tässä on nyt nämä homot ja tässä nämä toiset. Se oli kuvottava kysymys ja kuultu keskustelu enkä siihen koskaan mitään vastannut.

Kokeilin.

No en ole kovin kokeileva ihminen ja ei tule mieleen juuri yhtään mitään mitä olisin lähiaikoina kokeillut. Rutiinit, ne ne olla pitää.

Urheilin.

Jatkuvalla syötöllä. Aion urheilla itseni ensi kesäksi parempaan henkiseen ja fyysiseen kuntoon kuin ikinä. Sitä olen nytkin ja olen ollut jo vuosikymmenen tai yli, paremmassa kunnossa kuin aiemmin ja sama suunta jatkukoon!

Luin.

Lehtiä luen jatkuvasti ja netistä sitä sun tätä artikkelia, mutta kirjaa en ole lukenut pitkiin aikoihin.

Söin.

Eilen Kotipizzaaa. Pirkkalan S-Market on muuttumassa Prismaksi ja siellä ei enää ollut tilaa Kotipizzalle joten Kotipizza muutti toisiin parempiin tiloihin Pirkkalan Citymarketin yhteyteen. Olimme härren kanssa päättäneet jo aiemmin, että perjantaina mennään pitsalle Kotipizzaan. En ole mikään suuri pitsan ystävä ja tein pari päivää ajatustyötä, että nyt sitten syödään pitsa vaikka se ei se mieluisin vaihtoehto itselleni olekaan. 

Valitsin pitsan runsaskuituisella pohjalla ilman vegaanista juustoa ja se oli hyvä, täytteeksi seitan, herkkusieni, punasipuli, kirsikkatomaatti ja rucolan verso. Juomaksi kuplavettä. Vaikka pitsani oli ilman juustoa, se ei ollut kuivakka kun täytteenä oli myös tomaattia. Pizzeria on nyt tosi hieno, uusi ja isompi ja samalla saanut kasvojenkohotuksen. Tulee varmaan käytyä jatkossakin silloin ja tällöin.

Ostin.

Iso ostos tässä muutama viikko sitten. Ostin nimittäin uuden pyörän triathlonharrastustani varten. Pyörä ei ole vielä saapunut himaan ja odotan sitä valtavasti. Harkitsin pitkään ja tarkkaan raaskinko luopua omasta triathlonpyörästäni ja ostaa uuden. Lopulta päädyin näin tekemään ja syynä ihan vain vaihtelun halu. Oma uusi pyörä tulee varmasti olemaan yhtä lempi kuin aiempikin. Ainakin sen hankintaa ja siihen rahojen laittamista olen miettinyt yhtä paljon ja tunteella kuin aiemmankin pyörän kohdalla.

Edellinen pyörä pääsi hyvään kehittyvään kotiin ja lopulta sille olisi löytynyt heti muutama ostajaehdokas eli sitä ei tarvinnut edes laittaa minnekään palstoille myyntiin.

Tapasin.

Tapaan harvoin ja viimeksi taisi olla omat vanhempani kun he kävivät meillä kahveet juomassa ja koiraa rapsuttelemassa.

Ai niin hyvänen aika tapasimmehan me koiran kanssa toissapäivänä pitkästä pitkästä aikaa Pötkön koirakaverin ja omistajansa. Siellä se samaa rotua oleva koirapariskunta pisti menemään ympäri koirapuistoa. Se on hyvää liikuntaa koirille ja ainoa paikka missä voin pitää Pötköä vapaana. Ja samalla saavat käyttäytyä ja riehua rodulle ominaiseen tapaan (eli hyvin voimakkaasti) ja toteuttaa itseään täydellisesti.

Päätin.

Jokin aika sitten päätin alkaa säästää vähän enemmän rahaa kuin aiemmin olen säästänyt.

Päätin myös, että pitkän kuntosalilla käymistauon (korona) jälkeen alan nyt syksyllä kuluttamaan kuntosalin härveleitä aivan normaaliin tapaan ja lopetan kotona tehtävät voimatreenit. En malta odottaa salitreeniä ja tiistaina sinne olenkin jo menossa. Tarttisin vaan uudet salikengät. Pitää varmaan päättää ostaa sellaiset.

Inspiroiduin.

Inspiroiduin allasuintikauden alkamisesta. Aion panostaa uintiin tulevalla kaudella paljon. Mää olen hyvä uimari ja kisoissa uintivauhdit ovat ihan hyviä ja helposti ajattelen, että se riittää, että kisauorituksesta tulee hyvä tälläkin uinnilla jos muut lajit menee nappiin. Mutta nyt se ei riitä, otan kaikki uintitreenit tosissani otta rypyssä ja pusken eteenpäin. Ai niinkö? No, en otta rypyssä, mutta pusken eteenpäin joka tapauksessa. Kerran kävin tällä viikolla hallissa ja ensi viikolla sitten alkaa ohjelman mukaiset uinnit.

Inspiroidun myös kun huomaan ihmisen haluavan liikkua, inspiroidun höpöttämään liikunnoista ummet ja lammet ja jaksaisin höpistä asiasta vaikka koko päivän.

Jaanaba =)