Kätkätunturi

Kätkätunturin huipulla aurinko ja pilvet tekivät maisemasta vielä hienomman.
Kätkätunturin huipulla aurinko ja pilvet tekivät maisemasta vielä hienomman.

Eilen Levitunturi, tänään Kätkätunturi. Molemmat aivan lähellä majapaikkaamme.

Ennen kuin pääsimme lähtemään tunturireissuun niin piti kuitenkin syödä aamupala. Aamupala mun lempipala ehdottomasti ja varsinkin tällä tavalla kun on normaalia enemmän aikaa sitä mussuttaa. Haluan, että mun aamupalalla on yleensä ainakin kaurapuuroa ja sitä meillä sitten oli tänäänkin. Lisäksi paahdettua ruisleipää seitanleikkeleellä ja kasviksia. Pieni lasillinen appelsiinituoremehua. Ja kahvia tietenkin, kahvi on jopa tärkeämpi kuin puuro. 

"Kätkätunturin huipulle johtava reitti sisältää monenlaista maastoa: alkumatkan havumetsä muuttuu vähitellen sekametsäksi, myöhemmin tunturikoivikoksi sekä lopulta avotunturiksi."

Noin viiden kilometrin matka tunturin huipulle oli helppo vaikka oli jyrkkääkin nousua. Mikäs siinä oli mennessä kun koira piti mukavan vedon lähes koko ylös kiipeämisen ajan. Kivikkoistakin nousu välillä oli, mutta suht helppoa kuitenkin, sanoisin. Hiki tuli siinä jyrkimmissä kohdissa puuskuttaessa, mutta sehän on vain hyväksi, hikoilu ja hengästyminen. Se on jopa toivottavaa enkä sellaista kammoksu koskaan.

Kauniit maisemat oli koko nousun ajan ja mitä ylemmäs päästiin sitä kauniimpaa oli ja hetken aikaa laella niitä ihailimme ennen kuin päätimme lähteä toisesta kohtaa laskemaan tunturia alas.

Alas meneminen tämän koiran kanssa oli haastavaa haastavissa paikoissa ja pari kertaa oli lähellä, ettei mennyt ihan mukkelis makkelis. No, ei onneksi mennyt, mutta hikistä hommaa alas tulo oli. Päästiin kuitenkin turvallisesti tunturista pois ja viimeiset kilometrit saatiin taapertaa oikein tietä pitkin.

Paluumatkalla päästiin oikein leveää tietä pitkin.
Paluumatkalla päästiin oikein leveää tietä pitkin.

Tällä Kätkätunturireissulla aikaa meni 3h15min, kilometrejä 11,52.

Koiran väsymys lenkin jälkeen.
Koiran väsymys lenkin jälkeen.

Jaanaba =)