Talven jälkeen koirajuoksua

Koirajuoksu 57min 37sek

keskisyke 120, maksimi 140

8,2km, 6:57 min/km

En ole koko talvena juossut koiran kanssa yhtään lenkkiä. Johtuu ihan siitä, että en ole halunnut ostaa nastajuoksutossuja ja ne pitäisi ehdottomasti olla jos koiran kanssa lähtee talvella juoksulenkille kun on jäätä maassa vaikka lunta ei olisikaan.

Nyt on kuitenkin tilanne, että nastajuoksutossuja ei enää tällain huhtikuussa tarvita kun on täysin sulaa joten aloitimme Pötkön kanssa kevään ja kesän juoksulenkit tänään.

Mun ainoa tavoite koiran kanssa juoksemisessa tällä hetkellä on juosta Pötkön lenkkejä. Ei niin, että menemme juoksemaan minun lenkkiä vaan juostaan Pötkön juoksuja ja opetellaan juoksemaan yhdessä. Tarkoitan tällä myös sitä, että en tarkkaile omia sykkeitäni vaan ne saavat olla mitä on (kunhan mennään pk-alueella). Pötkön lenkki on sellainen, että kävelemme ensimmäisen noin kilometrin jolloin koira saa tehdä tarpeensa ja haistella ja sen jälkeen lähdemme juoksemaan. Kun juostaan niin juostaan, silloin ei jäädä touhuamaan ojiin ja tien pientareisiin eikä pysähdellä turhia. Koira vielä opettelee omaa hyvää juoksukäyttäytymistänsä, esim. sitä, että aluksi ei tarvitse lähteä niin lujaa kuin koirasta lähtee. 

Juoksuvermeet meillä on  mulle lantiolle juoksuvyö jossa on jalkalenkit joista jalat pujotetaan. jalkalenkit takaavat sen, että juoksuvyö pysyy lantiolla riittävän alhaalla ja kun koira juoksee edessä niin veto kohdistuu just oikeaan kohtaan lantiota eli ei liian ylös ja näin selkä pysyy juoksijalla kunnossa. Kun juostaan siten, että koira vetää niin varusteiden on tosi tärkeä olla hyvät. Niin koiralla kuin ihmiselläkin.

Koiralle vetoon tarkoitetut valjaat ja valjaista juoksuvyöhön hieman joustava juoksuharrastukseen tarkoitettu remmi. Namupaloja omaan taskuun ja juomapullo vielä mukaan.

Näillä eväillä astuttiin ovesta ulos ja tosiaan ensimmäinen kilometri kävellen. Sen jälkeen alettiin ottaa juoksuaskelia ja mehän Pötkön kanssa juostaan koirajuoksu- eli canicross tyylillä jolloin koira juoksee mun edessä ja pitää remmin kireällä jolloin siinä on pieni veto.

Toinen vaihtoehto olisi juosta siten, että koira on löysässä hihnassa vierelläni, mutta siiihen ei olla ryhdytty sillä koira edessä tuntui heti omalta vaihtoehdolta. Myös oli aivan selvää, että juoksuvyö pitää olla jossa koira on kiinni eli silloin ei tarvitse remmiä pitää kädessä. Kädessä oleva remmi nimittäin häiritsee omaa juoksuasentoa aika paljon ja jos joskus pääsisimme siihen pisteeseen, että juostaan minun lenkkejä eikä Pötkön lenkkejä niin on todella tärkeää saada juosta hyvässä asennossa kädet vapaana koiran remmistä.

Ensimmäinen kilometri tosiaan käveltiin ja samalla pääsimme lähemmäksi hiekkatietä eikä asvalttia tullut kovin pitkää pätkää. Kun otettiin kävelyn jälkeen ekat juoksuaskeleet  niin koira pisti kaikki peliin ja ensimmäiset muutama sata metriä veto oli valtava, vasta sitten se tajusi, että hei, rauhallisempi juoksu on myös ihan ok ja jopa toivottavaa.

Siitä se sitten lähti, meidän yhteinen juoksulenkki. Pötkö edellä ja minä perässä. Välillä se meinasi mennä liiaksi keskelle tietä, mutta tulee sieltä yleensä hyvin takaisin reunaan kun sanoo vaan. Muutama koira tuli lenkillä vastaan ja ne kohdat aina kävelimme sillä en todellakaan luota, että Pötkö pysyy omalla kaistallansa jos hauveleita tulee vastaan. 

Puolessa välissä lenkkiä pysähdyimme juomaan. Mää join ensin pullosta ja tarjosin sitten samasta pullosta Pötkölle vettä. Mulla on myös sellainen taitettava kevyt juoma-astia jota joskus kannan näillä lenkeillä mukana, siihen voi kaataa pullosta vettä josta koira sitten juo oman osuutensa. Näin koira ei pääse lussuttamaan pullon suuta jolloin voin uudestaankin juoda siitä pullosta.

Koira jaksoi hyvin tämän reilu 8km lenkin, ei hyytynyt ollenkaan vaan olisi voinut juosta vielä pidempään. Vauhti oli lujempaa kuin viime syksyn lenkeillä ja kivaa oli. Tykkäsin tosi paljon ja tästä se juokseminen koiran kanssa varmasti taas lähtee. Juostiin tuolla Pirkkalan syrjätiellä jossa ei juuri liikennettä ole ja siellä on mukava mennä silloin kun on oma turvakarri matkassa. 

Pari lintua oli häiriköimässä meidän lenkuraa jossain mettän reunassa maassa ja silloin piti tietenkin aina pysähtyä ja pistää kävelyksi. Jos ei oltais niin tehty niin Pötkö olisi vienyt mua ojan kautta metsän reunaan aivan varmasti. Näin myös jäniksiä ja peuroja parissa kohtaa tietä ylittämässä, mutta Pötkö ei niitä onneksi nähnyt kun aamuaurinko häikäisi sen verran. Pötköllä nimittäin on vahva riistavietti ja silloin kun joku elukka juoksee näköpiirissä niin kaikkensa tekee, että perään pääsisi.

Oma koira on parasta juoksuseuraa, ehdottomasti. Sen kanssa on aina kiva lähteä lenkille ja samalla sekä koira että minä saamme hyvää liikuntaa.

Jaanaba :)