Joulu mökillä

Vietämme joulun mökillä (@villahorror) jossa olemme saaneet alakerran valmiiksi, remontoimme sen juuri sellaiseksi kuin halusimme. On lämpöä ja on väriä. Jotain pientä mökin alakerrasta vielä puuttuu kuten makuuhuoneen kaappi, mutta sen kyllä ehtii hankkia sitten ajan kanssa ja kun tiedetään tarkalleen millainen kaappi / lipasto tänne hankitaan. Ja eteisen matto pitää vielä päivittää parhaaseen mahdolliseen, nyt se ei ole ihan justiinsa sopivan koikoinen tai mallinen tohon ulko-oven eteen.

Villa Horror.
Villa Horror.

Nyt tosiaan tuntuu, että meikäläisestä on tullut mökki-ihminen. Sellainen en ole koskaan ollut siitä huolimatta että olen yksin ja omissa oloissani viihtyvää ihmissorttia, mutta jotenkin viime kesänä minusta mökkeröisihminen kuoriutui ja on ollut kiva suunnitella mökin remonttia ja sitä millainen tästä lopulta kaiken kaikkiaan tulee. Pihoineen ja laitureineen ym. Valmiiksi asti on vielä tietenkin matkaa kun koko mökki sisältä ja päältä ja piha ja ranta tarttee tehdä uusiksi. Saunasta ja vessasta puhumattakaan.

Kaksi yötä täällä jo siis nukuttu ja kyllä uni maittoi. Vähän mua jännitti mennä nukkumaan, olemmehan täällä järven rannassa keskellä metsää pilkkopimeässä. Eihän siinä mitään jännitettävää saatika pelottavaa ole, mutta silti tunne oli vähän sellainen. Varmaan sellainen kuin Villa Horrorissa se tunne pitääkin olla.

Pötkö.
Pötkö.

Mökillä koira on saanut luvan olla sängyssä ja niin se on nukkunut tiiviisti koko yöt mussa kiinni ja toimi hyvin lisälämpöpatterina, muutenkin tuntunut olevan lämmin yöllä ja palella ei ole tarvinnut. Koira rakastaa olla lähellä ja mieluiten samassa kasassa siinä päällimmäisenä ja jos mahdollista niin poski poskea vasten. 

Heräsin aattoaamuna siihen kun koira haukkui ja lähti toiseen huoneeseen katsomaan, että mitä sitä oikein kuului ja mistä. Jonkin aikaa se jatkoi matalaa murinaa yläkertaan katsellen, mutta ei mitään eikä ketään missään näkynyt. Käytiin sitten aamun ensimmäinen ulkoilu siinä samalla.

Minä tykkään kun on sellainen koira joka ottaa asiakseen heti mennä katsomaan ja ilmoittaa siitä selkeästi jos jotain ihmeellistä yöllä kuuluu.

Pötkömakkaran toinen joulu.
Pötkömakkaran toinen joulu.

Aamiaista olemme syöneet hartaasti, ihan kaurapuuroa ja leipää. Riisipuuron aika on sitten jossain vaiheessa ehkä, nyt tuntuu, että jo ennen joulua sain riisipuurosta kyllikseni kun keittelin sitä useaan otteeseen. Välllä ja tosi hetkellisesti aina joku muu puuro on hyvää, mutta kaurapuuro se paras puuro

Jouluaaton aamiainen. Puuroa, leipää, soijaleikkelettä ja vihreitä.
Jouluaaton aamiainen. Puuroa, leipää, soijaleikkelettä ja vihreitä.

Mää tykkään jouluruuista ja niitä syödäänkin pariin kertaan päivässä ja monena päivänä. Mun jouluruokalautasella tänä joulunma  on seitanpaistia, peruna-, porkkana-, lanttu- ja punajuurilaatikot, rosolli, sinappia, herneitä ja sitten uutena graavitofua jota ostin hetken mielijohteesta kun sellaisen purnukan näin.

Jouluruoka.
Jouluruoka.
Tohvua pöytään.
Tohvua pöytään.

Parasta jouluvapaissa ja täällä mökillä olemisessa on se oleminen. Ei ole kiire minnekään ja ei tartte tehdä mitään, olla vaan. En kaipaa ketään enkä mitään.

Hulavannetta olen pyöritellyt. Hankin reilu 2 kg painoisen vanteen ja sitä oon tosiaan jonkin verran vatkuttanut keskellä mökkiä. Olohuoneen pöytä vaan sivuun ja vannetta pyörittelemään. 

Hulavanne 2,3 kg.
Hulavanne 2,3 kg.

Koira on ollut tutustumistuulella uusiin ulkoilumaastoihinsa. Aina uudessa paikassa se on tosi valpas ja aktiivinen eikä meinaa osata rauhoittua. Vasta sitten muutaman ulkoilun jälkeen kun paikat ovat tulleet tutuiksi koira osaa ottaa rennomin ja lenkkeilee ihmisen kanssa normaalisti viuhtomatta sinne tänne. Tämä piirre pötkömakkarassa on todella rasittava sillä se on hyvin voimakas koira ja jos se ei kulje kunnolla niin ei siitä tule yhtään mitään. Hän kyllä on tässäkin asiassa viisastunut, oppinut ja rauhoittunut vaikka vielä onkin matkaa sellaiseen jatkuvaan seesteisyyteen. Ja joo joo kyllä kyllä, sitä jatkuvaa seesteisyyttä ei amstaffin kanssa koskaan tule. 

Omassa mettässä.
Omassa mettässä.

Aattona meillä oli täällä yövieras, härren mama joka pääsi testaamaan mökin futonsohvan sänkyominaisuuden. Aamulla koira varasti heti tilaisuuden tullen nukkumapaikan futonilta.

Poika, äiti ja mää.
Poika, äiti ja mää.
Ihanaa, lämmitetty paikka.
Ihanaa, lämmitetty paikka.

Härren maman kanssa söimme jouluruokia, oli aattoillan sauna ja lenkkeiltiin koiran kanssa.  Vähän joulutorttua ja paljon karkkia. Kaikkea sellaista perusjoulumeininkiä. Tein niin paljon joulutorttuja, että luumumarmeladi loppui just hieman kesken ja laitoin sitten vihreä kuula -tortuista innostuneena Finlandiamarmeladit kolmeen torttuun jotka jäivät ilman luumumarmeladia. En kuitenkaan tykkää vihreistä kuulista erityisesti niin laitoin kaiken muun värisiä. Paitti sitä violettia joka on mustaherukka. Ei sitäkään kiitos sillä mustaherukka on parasta vain marjana tai mehuna.

Joulutorttuja.
Joulutorttuja.

Mökkirannassamme asuu joutsenperhe. Vanhemmat ja ruskeahko lapsi. Ne olivat ihmeissään kun keskiviikkona tänne sysipimeään pihaan ilmestyi auto valoineen, lähtivät tästä rannasta muualle uiskentelemaan. Mutta joka päivä he tuossa pyörivät ja niitä on mukava kattella. Luin, että marraskuussa joutsenet yleensä lähtevät lämpimämmille paikoille, mutta jokunen saattaa Suomessakin talvensa viettää.

Nässy.
Nässy.

Mukavaa joulun jatkoa kaikille,

Jaanaba =)