Jaanan kisaraportti: TeiskoTriathlon 8.7.2023

Sprinttimatka: Uinti 750m, pyörä 20km, juoksu 5km

Ennen kisaa

Näistä starttikellonajoista mää tykkään. TeiskoTriathlonin startti oli lauantaina 8.7.23 vasta klo 14 ja kaiken lisäksi Tampereella, aivan meidän lähellä. Se tarkoittaa sitä, että aamun ja aamupäivän saa viettää rauhassa hätiköimättä. Ehtii lenkittää koiran hyvällä fiiliksellä, ehtii syödä aamupalan ja tarvittaessa ehtii myös jännittää kisaa. Itse vuosikausia tapahtumissa käyneenä olen vihdoinkin oppinut olemaan jännittämättä. Tänä kesänä Mäyräjärvi Triathlon ja tämä TeiskoTriathlon ei kumpikaan jännittänyt yhtään ja siitä olen ylpeä. Olen joskus aiempina vuosina kokenut sellaista negatiivista jännitystä josta ei tule hyvä fiilis ja joka ei mielestäni kuulu asiaan, vaikka moni aina toitottikin sitä, että kuuluu asiaan. Paljon helpompi olla nyt kun se ei kuulu tähän mun kisa-asiaan.

Pakkasin tapahtumassa tarvittavat kamppeet edellisenä iltana valmiiksi:

• numerolappuvyö
• uimalakki
• uimalasit
• triathlonasu
• pyöräilykengät
• sukat
• pyöräilykypärä
• juomapullo vedellä pyörään
• ajolasit pyörään (ehkä myös juoksuun)
• juoksutossut
• juoksulippa
• Nosht Jollos vauhtikarkkeja
• energiageeliä
• märkäpuku
• pyörä

Aamulla söin puuroa soijajogurtilla, avokadolla ja kirsikoilla sekä tietenkin kahvia. Juon aika paljon aamuisin kahvia. Varmaan hieman liian paljon.

Olen terveyden ja hyvinvoinnin takia lopettanut tupakoinnin pössyttelyn ja alkoholin pämppäämisen, mutta kahvista olen aina sanonut, että sitä en lopeta jos vain mahdollista. Eikä ole tarvinnut sillä vatsa jonka takia ensisijaisesti olen tehnyt toimenpiteitä elämääni yli kaksikymmentä vuotta sitten on ollut täysin tyytyväinen. Taitaa tykätä kahvista.

Kisa-aamuna koiran kanssa käveltiin reippaasti reilun mittainen lenkki. On aina rentouttavaa lenkkeillä karvaturrin kanssa. Minä olen superintrovertti, mutta olen silti aika paljon, yllättävän paljon, viikon mittaan ihmisten kanssa tekemisissä joten nautin ihan hirmuisesti ajasta koiran kanssa lenkkeillen.

Jossain vaiheessa tuli kuitenkin aika pakata kaikki kisassa tarvittavat tavarat autoon ja ajella kohti Teiskoa jossa TeiskoTriathon järjestettiin. Maisansalossa.

Paikanpäällä oli hieno kisatunnelma. Ilmoittauduttiin, vietiin kisatavarat vaihtopakalle, hieman lämmiteltiin juoksussa, kuunneltiin kisainfo, puettiin märkäpuvut ja sitten olikin jo aika lähteä alas rantaan ja vähän pulahtamaan ennen starttia.

Vesi tuntui aluksi viileältä, mutta ei se sitten varmaan kuitenkaan ollut viileää vaan ihan sopivan lämmintä.

Uinti

Uinnin lähtö oli vedestä kaikki yhtä aikaa ja asettauduin vasempaan reunaan josta oli helppo suunnistaa seuraavalle poijulle ja muita uimareita ei olisi mun molemmin puolin. Se on mun tapa yhteislähdöissä, olla jommassa kummassa reunassa.

Sitten se kisan pahin ongelma tulikin heti ennen starttia. Kelloni oli jumissa enkä saanut siitä mitään irti eli valmistauduin siihen, että mitään aikoja en tulisi kisan aikana näkemään. Perhana, ajattelin ja hermoilin. No, ei ollut aikaa yrittää tehdä mitään kovin kummoisia toimenpiteitä ja startti oli nyt heti, eli kauhomaan vaan.

Olen ollut aina, nämä kaikki yli kymmenen vuotta ihan rento uimari, mutta nyt aika pian startin jälkeen en jotenkin saanut henkeä kunnolla sisään. Uskomatonta, ajattelin. Ei pitäisi olla mahdollista, mikä ihme on mistä johtuu miksi miksi? Jouduin uimaan pariin kertaan sammakkoo rauhoittuakseni sillä paniikki meinasi tulla. Ihan melkein keskeytin, mutta sain onneksi kuitenkin jatkettua matkaani.

Ehdin ajatella jo vaikka mitä, miksi happi ei kulje johtuuko allergiasta joka on vaivannut hieman, johtuuko tosi alhaisesta hemoglobiinistani (se on aina ollut alhainen, mutta viimeksi vielä enemmän alhainen kuin ennen). Vai voiko johtua oman pään sisäisitä jutuista, onko kaikki sittenkin kiinni omasta päästä ja voiko tämmönen tulla kaikkien hyvien uintivuosien jälkeen. Vai lähdinkö vaan ihan liian lujaa vaikka siltä se ei tuntunut ollenkaan. Entä sepelvaltimotauti?  En tiedä, mutta lopulta uinti alkoi sujua ja kaikki ahdistava oli pois. En kuitenkaan halunnut yrittää yhtään liikaa vaan tyydyin menemään hyvältä tuntuvaa uintia.  Rantauduin jossain 15min ja rapiat paikkeilla, kuulin kuulutuksista.

T1 eli vaihto uinti-pyörä

Kävelin jyrkähkön ylämäen vaihtoalueelle samalla märkäpukua riisuen. Kello edelleen jumissa, paska. Haluaisin nähdä pyöräily- ja juoksuvauhtejani. Ehdin parille kannustajallekin urputtaa, että kello ei toimi😄

Märkäpuku pois, tilalle kypärä, ajolasit, nopealla päätöksellä ei sukkia koska lyhyt kisa ja rakkoja ei ehtisi tulla, pyöräilykengät. Vauhtikarkit suuhun, pyörä tangosta ja taluttaen se viivalle josta sai lähteä polkemaan.

Pyörä

Pyöräreitti oli kiva autoliikenteeltä suljettu tie👊🏻 , ensin siirtymä ja sitten edestakainen lenkura kahteen kertaan. Eli u-käännöksiä olisi luvassa muutamia (4) ja sehän hidastaa polkemista kun vauhti käännöksessä laskee ihan minimiin. Ei tuntunut haittaavan sillä pyöräily tuntui koko ajan hyvältä ja oli kiva kun näki muuta porukkaa koko ajan. Pyöräreitti tuntui parhaimmalta ikinä.

Kaikki puhtilaiset tuli nähtyä moneen kertaan ja mielesstäni jopa tavoitin härreä pyöräilyssä (hän meni itse itselleen määräämillä sykealueilla). Pyörän aikana tai ainakin aluksi satoi, mutta sitä ei kyllä tullut rekisteröityä ollenkaan🌧️

Ohittelin muutaman pyöräilijän ja pitkän aikaa ajoin n. 30–50 metrin päässä eräästä naisesta, meillä tuntui olevan sama vauhti koko ajan. Yritin saada kiinni, ei onnistunut. Reilu puolen välin pyöräilyn jälkeen tämä edessä menijä ehkä hyytyi hieman tai jotain kun yht´äkkiä huomasin, että saavutan häntä ihan helposti ja pääsin ohi. Pidetään tää🤗

Otin toisen vauhtikarkkiannoksen noin puolessa välissä pyörää, kellohan ei toiminut joten en voinut katsoa kellosta milloin energiaa ottaisin. Kellon näytössä oli edelleen vain puolikas triathlonharjoituksen starttinäkymä.

Pyöräily tuntui vahvalta ja hyvältä koko ajan.  

T2 eli vaihto pyörä-juoksu

Vaihtoalueelle saavuin hyvissä voimissa ja viivalla pyörän päältä pois, pyörä taluttaen omalle paikalle ja juoksukamppeiden vaihto. Sitten vaan tossua toisen eteen.

Juoksu

Juoksuun lähtiessä otin heti yhden energiageelin ja siihen hörppyä vaihtoalueella olevasta huollosta ja ei kun juoksemaan. Kaksi kierrosta hienoissa maisemissa luvassa. Paljon hiekkatietä.

Juoksussa kaipasin todella meneillään olevan juoksuvauhdin näkemistä, mutta sama homma kellon kanssa kuin tähänkin asti: jumissa saatana. Ei auttanut kun mennä tunteella ja pikku tunne oli, että kun en näe kellosta mitään järkevää niin juoksu menee hieman alimitoitetusti. Mun juoksu tuntui suht hyvältä ihan koko ajan, pidin reitistä ja nautin etenemisestä, maisemista ja siitä, että tämä lyhyt 5km juoksu on kahtena kierroksena jolloin se tuntuu vieläkin lyhyemmältä. Mäkiä oli sekä ylös että alas ja ne menivät ihan hyvin. Kannustajia oli leirintäalueen porukoista matkan varrella, se oli kivaa ja tuo aina mukavaa fiilistä ja tsemppiä omaan tekemiseen.

Mulla oli juoksussa utopistisena tavoitteena saada jonkin verran edelläni juokseva K kiinni. Matkaa välillämme oli kuitenkin sen verran, että vaikka hieman saavutin niin en kuitenkaan ehtinyt saamaan kiinni.

Juoksuosuudellakin moneen kertaan näkyi tuttuja puhtilaisia ja muitakin tuttuja.

Ja maaliin! Maali tulee sprinttikisassa nopeasti ja kaikki on ohi, muistot ja tekeminen jäävät kehoon ja mieleen.

Kokonaisaika 1:26:25

Toivon, että tuloksiin tulisi vielä kunnolla kaikki ajat, nyt siihen on ympätty samaan pyörän ja juoksun kanssa vaihtoajat. Erityisesti haluaisin tietää mitä vauhtia pyöräilin, pyöräily tuntui hyvältä, mukavalta, helpolta ja tuntui, että menin itselleni vähintäänki hyvää vauhtia.

TeiskoTriathon on hyvin ja kokemuksella järjestetty kisa johon kannattaa osallistua oli sitten minkä tasoinen harrastaja vain. Sehän näissä triathontapahtumissa on aina mukavaa kun mukana on ihan huippuja ja sitten täysin aloittelijoita ja kaikkea siltä väliltä. 

Tänä kesänä siis pari lyhyttä triathlontapahtumaa käytynä, seuraava koitos on sitten vähän pidempi. Puolimatkan kisa Sääksi Triathlonissa.

Jaana💙