Jaanan kisaraportti: Ironman 70.3 Finland, Lahti 2.7.2022

Lauantaina 2.7.2022 kisattiin IRONMAN 70.3 Finland Lahdessa.

Uinti 1900m, pyörä 90km, juoksu 21,1km.

Olimme härren kanssa ilmoittautuneet kisaan jo kauan aikaa sitten, varmaan viime vuoden puolella.

Kisa-aamuna heräsimme hotellihuoneesta hyvin levänneinä sillä meillä oli oma ilmastointilaite hotellissa mukana. Onneksi oli, se varmasti helpotti olemista ja nukkumista. Ei tarvinnut ollenkaan kärsiä sisätiloissa liian lämpimästä ilmasta. Päivän lämpotila tulisi olemaan niin kuuma, että ihan kiva saada yö nukkua jopa viileässä.

Aamupalan jälkeen hyvissä ajoin ennen kisan starttia kävimme viemässä pyörät ym. tavarat vaihtoalueelle. Jokaiselle pyörälle oli oma numeroitu paikka samoin kuin vaihtopussukoille eli pyöräkampepussukalle kuin juoksukampepussukalle. Keli oli helteinen ja 30 astetta olisi luvassa kisan starttiin mennessä (klo 15:15).

Tavaroiden vaihtoalueelle viemisen jälkeen ehdimme vielä hyvin takaisin hotlaan, siellä syötiin vielä ateriat reilua kolmea tuntia ennen starttia. Riittävästi lepäilyä ja sitten triathlonasu päälle, sykevyö kans. Märkäpuku ym. mukaan ja käveltiin kisa-alueelle joka oli n. 1.7km hotellihuoneestamme. Kuuma oli ja se alkoi jo vähän mietityttää. Että miltäköhän tämmönen kolmenkympin helle tuntuu kun pitäisi painaa menemään semmonen kuutisen tuntia.

Tuttuja oli siellä täällä ja monen kanssa pieni jutunjuuri avattiin. Mutta jännitys oli jo vallannut ainakin meikäläisen pään niin ei ihan hirmuisesti tehnyt mieli jutskailla kenenkään kanssa. Mieluiten näissä kisatilanteissa ennen starttia olisin vain omissa oloissani, mutta sehän ei nykyään ole oikein edes mahdollista. Niin paljon matkan varrella on tullut triathlontuttuja ja sitten on tietenkin muut puhtilaiset joiden kanssa tottakai aina höpötetään.

Noh, Sibeliustalossa viime hetken vessakäynnit ja sitten märkäpuku päälle ja kohti rantaa. Vauhtikarkki nassuun. Kello oli jo aika lähellä starttia kun pulahdimme vielä veteen pikkuisen verryttelemään. Hui, jääkylmää. Samalla suuri helpotus, että vesi oli niinkin viileää, ei olisi mitään pelkoa, että märkäpuvulla tulisi liian kuuma. Helpotti omaa mieltä kun pääsi käymään pulahtamassa.

Pulahtamisen jälkeen pitikin jo sitten äkkiä mennä starttiin joka oli rolling startiin jossa määrätty määrä kilpailijoita (tais olla 8kpl) muutaman sekunnin välein päästetään kerrallaan veteen. Kävelin härren kanssa samaan kujaan jossa henkilö päästi meidät yhtä aikaa uimaan + kuusi muuta kilpailijaa lähetettiin myös matkaan lähes samaan aikaan.

Siitä vaan sitten uimaan. Mun suunnitelma oli tälläkin kertaa, että ensimmäinen 5-10min rauhassa, RAUHASSA! Alun rauhallisella uinnilla välttää sen liiallisen höökäämisen tuoman hengittämisen vaikeuden ja kun vaan malttaa ottaa alun ihan rauhassa on sitten helppo kiristää tahtia. Onnistuin rauhassa uimisessa, mutta en varmaankaan tullut juurikaan kiristäneeksi tahtia vaan tapani mukaan jäin läpsyttelemään. Ei se mitään, uinti tuntui hyvältä ja etenin poiju poijulta laskien käsivetopareja. 100 käsivetoparia niin olin uinut 500m. Jokainen poiju jäi aina vasemmalle puolelle, uin ihan sisäreunassa ja poijun ohi uidessa uin ihan kiinni poijusta. Sain uida omaa rauhallista uintia sillä koko reissun aikana mun vasemmalla puolella ei uinut juuri ketään, muutama hassu silloin tällöin. Uinti oli koko ajan rentoa ja helppoa. Laskin niitä käsivetopareja ja samalla olin muissa ajatuksissa. Yht´äkkiä huomasin, että olin uinut poijun väärältä puolelta ja palasin hieman takaisin ja ohitin poijun sen oikealta puolelta. Samalla huomasin härren uivan hieman mun perässä. Mitä ihmettä, hän on minua nopeampi uimari ja nopeus korostuu entisestään märkäpuvulla uidessa.

Jossain vaiheessa viimeisen poijun ohitus ja uintimaali näkyi, hieman lisäsin kauhomisnopeutta loppumatkalle ja sitten olinkin jo rappusilla jotka johtivat ylös rannasta. Kello seis ja aika oli 39min ja päälle. Hö, liian hidas, ihme hidas vaikka tuntui niin hyvältä.

Uinti 1900m, aika 0:39:37. Omassa sarjassa sijoitus uinnissa 6/38.

Uinnista rappuset noustua oli helppo jatkaa juoksua ja samalla märkäpuvun yläosaa riisuen. Kun olin juossut vaihtopaikalle otin sinisen pussukan naulasta ja riisuin loputkin märkäpuvusta, kaivoin pussukasta kypärän ja pyöräilykengät, numerolapun ja aurinkolasit. Ne päälle, märkäpuku, uimalakki ja -lasit pussiin, pussi kiinni ja takaisin oikeaan naulaan, Vauhtikarkeista yksi suuhun ja loput triathlonpuvun taskuun. Matka jatkui juosten pyörälle enkä meinannut vauhtikestävyyssykepäissäni löytää pyrääni vaikka numerointi oli järjestyksessä ja jokaisen pyörätelineen päässä luki, mitkä numerot siinä ovat. No, lopulta löysin, mutta en muistanut katsoa oliko härren pyörä vielä paikallaan. Oletin kyllä, että hän on uinut nopeampaa ja oli jo pyöräreitillä.

T1, aika 0:5:55.

Pyörä käteen ja edessä päin olevalla viivalla sai nousta pyörän selkään ja ei kun menoksi. Vettä heti pullosta. Voi ei, raskaalta tuntuu, jalat ovat jotenkin mössöä. Jalat olivat täydellistä mössöä ensimmäisen tunnin verran ainakin. Pyöräreitti tuntui kummalliselta kaikkine mäkineen ja maisemineen ja tuntui, ettei vaan kulje, ei etene. Syke oli vk-alueen yläpäässä ja korkeammalle en halunnut sitä päästää. Suunnitelman mukaan otin 20min välein vauhtikarkin, vettä join tasaisesti ja jossain vaiheessa tuli eka huoltopiste jonka alussa sai heittää tyhjän vesipullon jorpakkoon ja kisahenkilökunta oli heti ojentamassa uutta. Sain veteni ja taas mulla oli kaksi täysinäistä vesipulloa. Kuuma oli pyöräilyssä vaikka olin alun perin ajatellut, että se kuumuus ei tuntuisi nimenomaan pyörässä. Tuntui se tänään. Join aika paljon ja pyöräreitillä oli yhteensä kolme huoltopistettä. Niistä otin vettä, urheilujuomaa ja yhdestä banaanin. Banaanin sen takia, että en ehtinyt ottaa geeliä kun niin vauhdilla menin ohi ja tiesin, että vauhtikarkkini eivät riitä pyöräilyn loppuun asti ja sitä energiaa kuitenkin tarvitaan pyöräilyn loppuun saakka! Vauhtikarkki 20min välein, vettä ja jonkin verran urheilujuomaa toimi hyvin pyöräilyn aikana tankkaamiseen. Toisaalta tuntui, että jopa 15min välein olisin voinut ottaa vauhtikarkin. Menin kuitenkin alkuperäisellä suunnitelmalla eli 20min välein. Sillä pitäisi pysyä hiilihydraattivarasto kunnossa. Energiaa vauhtikarkeista tuli 255 kcal tunnissa. Sen pitäisi riittää ja sillä ei tule mitään överitankkauksia kisan aikana. Vähän urheilujuomaa silloin tällöin ja paljon vettä helteisessä pyöräilyssä.

Jossain vaiheessa mun takaa kuului, että miten uinti meni! What, se oli härre joka tuli mun takaa! En meinannut uskoa, mutta hän vain sanoi, että hänen uintinsa oli superhidas ja jatkoi matkaa.

No, pyöräily mulla oli pääasiassa aikamoista tahkoamista, tavallaan etenin helposti, mutta silti se ei tuntunut normaalin helpolta. Muutama todella mukava alamäki reitillä oli ja niihin poljin tosi paljon. Huomasin taas, että osa kilpailijoista lakkaa polkemasta alamäkeen ja se ei kyllä kannata sillä keskivauhdin saa pysymään hyvänä kun nimenomaan polkee alamäkiin.

Ja sama huomio kuin viime vuonna IRONMAN Finland Kuopio-Tahkolla, että moni ulkomaalainen polkee aivan keskellä pyöräkaistaa, jopa sen vasemmassa reunassa. Siten, että sen joka haluaa mennä ohi on oltava ekstravarovainen.

Siinä se pyörä meni kymmenminuuttinen kerrallaan ja sitten kun 60km oli poljettu niin ajattelin, että ehkä tää tästä. Peesivalvontaa näytti olevan paljon ja se oli jotenkin suunnitelmallistakin, mikä on pelkästään hyvä asia. Varmasti tuli annettua varoituksia kilpailijoille, kyllä sen verran peesausta siellä tuli nähtyä.

Pyöräily alkoi lähentyä loppuaan, reitti oli hämärästi Tahkon reitin tuntuinen paitsi, että Tahkolla on paljon paljon paljon kivempi ja kauniimpi 180km pyöräreitti. Tahko on❤️

Joittenkin käännösten jälkeen viiva maassa tuli vastaan joka tarkoitti sitä, että ennen sitä on noustava pyörän päältä.

Pyörä 90km, aika 3:02:03. Omassa sarjassa sijoitus pyörässä 17/38.

Nousin ja aloin taluttaa pyörää vaihtopaikalle. En siinä pystynyt juoksemaan sillä toinen päkiäni oli puutunut pitkin matkaa 90km pyöräilyn aikana ja se oli vähän tunnoton. Kävelin, kunnes jonkin verran ennen pyörätelinettä sain juoksuaskeleen toimimaan, muistaakseni. Pyörä telineeseen ja kipittämään punaisen kassin luokse jossa oli juoksutossut ja lippa. Ei muuta kuin tossut jalkoihin ilman sukkia, lippa päähän ja äsken päälläni olleet pyöräilykypärä ja -kengät pussiin ja pussi naulaan. Juoksureitille.

T1, aika 0:4:26.

Heti juoksun alussa etureisi alkoi krampata ja vattaan sattui. Olin jo, että voi jösses sentään ei tuu mitään. Ei mulla yleensä enää kramppaile ja vattaan sattuminen saattoi johtua urheilujuomasta jota olin pyöräosuudella jonkin verran juonut. Kuitenkin, olotila oli tukala ja siinä ensimmäisten minuuttien aikana kun juoksin tein varmaan neljä eri toimintasuunnitelmaa miten matkaa etenen jos olo on tämmönen koko ajan. Ensin ajattelin, että juoksen joka toisen kilometrin ja kävelen joka toisen. Sitten hylkäsin sen ajatuksen ja ajattelin, että juoksen rauhallisesti viisi ja kuudenen aina kävelen. Tulikin ensimmäinen huoltopiste ja siitä otin tarjolla olevan energiageelin ja vettä sekä suolaa jota kaadettin käteen. Heti pian suolan ottamisen jälkeen etureisikramppikin poistui täysin. En tiedä voiko suola vaikuttaa noin nopsaan vai minkä takia ei enää kramppaillut. Vattankin tunne helpotti ja näin olin ajatellutkin, että kyllä se vattakipu helpottaa kunhan vaan matka etenee enkä ainakaan urheilujuomaa ota. No, siinä tuli lopullinen juoksusuunnitelma selväksi eli juoksen rennosti ja kävelen jokaisella huoltopisteellä ottaen vettä ja geeliä.

Ensimmäinen kierros n. 11km meni tällä suunnitelmalla ja juoksu tuntui tosi löntystämiseltä. Se sujui hyvin, mutta oli hidasta lähes mukavuusaluella menemistä. Pysyin kuitenkin tossa ajatuksessa koska tuntui, että jos lähtisin kiristämään ei tulisi mitään kun oli kuuma ja tukala ja ja ja...

Jokaisella huoltopisteellä tankkasin geelin ja vettä, niissä myös pääsi juoksemaan kylmän vesisuihkun alta ja se tuntui aina tosi mukavalta. Ainoa haitta se, että lenkkarit kastuivat ja märät tossut alkoivat hankaamaan jalkoja joistain kohtaa ikävästi.

No, ensimmäinen kiekka meni hyvin, mutta liian hitaasti. Toiselle kiepille otin itteäni niskasta kiinni ja päätin kiristää vauhtia siten, että syke nousee yli 150. Vauhti kasvoi ihan kivasti ja juoksu tuntui hyvältä. Näin etenin kilometri kilometriltä ja suht kivalta tuntui. Lopulta lähenin maalia ja paria kilometriä ennen loppua fiilis oli jo katossa. Jee tämä loppuu, kohta ohi ja en ole kuukahtanut 30 tai yli asteeseen. Nesteytys ja tankkaus on toiminut hyvin, vasta ihan juoksun lopussa tuli sellainen, että ei kiitos enää energiageeliä, ei pysty nyt riitää.

Maalisuora jee! Valtava loppukiri ja samalla kuulin kun kuuluteltiin, että tulen maaliin ja sitten se oli siinä. Valmis!

Juoksu 21,1km, aika 2:11:55. Omassa sarjassa sijoitus juoksussa 8/38.

Kisa oli raskas, mutta silti kiva. Raskaampi kuin kuvittelin, en sitten tiedä johtuiko helteestä, kolmen viikon raskaasta työputkesta vai mökkiremontista ja treenien muokkaamisesta sen takia. Lujempaa olisin halunnut mennä kaikissa lajeissa, mutta tämä oli se suoritus mihin tässä kisassa nyt suht hyvällä fiiliksellä lauantaina pystyin!

Sijoitukseni sarjassa naiset 45–49 17 / 38.

Terveisin Jaanaba💕