Iinan kisaraportti: Voimarinteen teräsmieskisat 4.7.2020 sprinttimatka

Seuraavassa saatte lukea PUHTI triathlonryhmässä harjoittelevan Iinan kisararportin hänen ensimmäisestä triathlonkisasta':

Sastamalan Voimarinteellä järjestettiin viikonloppuna Voimarinteen Teräsmieskisat, jossa oli useita kilpailumatkoja eri pituuksilla. Itselle matkaksi valikoitu Sprinttimatka ja samalla osallistuin elämäni ensimmäiseen triathlon kilpailuun.
Lauantain kisa pyöri mielessä jo pitkin viikkoa ja perjantai-iltana tunnelma olikin jo melko jännittynyt. Onneksi sain nukuttua hyvät yöunet vaikka tiesin, että aamulla herätys olisi aikainen.Olin käynyt aiemmin viikolla tutustumassa kilpailupaikkaan ja ajoin samalla pyöräilyreitin läpi autolla. Suosittelen kaikille (mikäli vain mahdollista) käydä tutustumassa kisapaikkaan ja reitteihin etukäteen. Itselle ainakin yksi jännityksen aihe vähemmän. Olin laittanut kamppeet kasaan jo edellisenä iltana ja käynyt useaan otteeseen läpi kaikki kilpailun vaiheet ja tarvittavat vermeet. Saavuin kisapaikalle hyvissä ajoin ja pääsin heti vaihtoalueelle laittamaan oman vaihtopisteen valmiiksi. Vaihtopiste alkoi pikkuhiljaa täyttymään ihmisistä ja oli rentouttavaa huomata, että samalle matkalle on lähdössä ihan tavallisen näköistä porukkaa. Kohta huomasinkin jo muut seuratoverini ja tunnelma keveni entisestään.

Uinti 300m: Kisainfon jälkeen lähdimme kohti rantaa. Ehdimme kastautua ja tehdä muutamia lämmittelyvetoja ennen starttia. Vesi tuntui äkkiseltään kylmältä edellisten viikkojen hellejaksojen jälkeen, mutta eihän se sitä todellisuudessa ollut. Uinnissa olin etukäteen jännittänyt porukassa uintia ja että miten selviäisin panikoimatta alkuhetkien "pesukoneesta". Olin myös päättänyt, että en lähtisi uimaan lujaa vaan uisin omaa rentoa ja rauhallista vauhtiani. Starttisummeri huusi, kello käyntiin ja eikun uimaan. Käsiä ja jalkoja tuli joka suunnalta, mutta yllättävän hyvin sain pidettyä pääni omassa uinnissa ja satunnaiset iskut tai vierustoverin naama kiinni omassa eivät häirinneet uintia. Välillä nostin päätäni suunnistamaan kohti poijua, tosin lasit olivat alkaneet huurtua, joten ei auttanut kuin seurata edellä menevää uimalakkien merta. Uinti tuntui kaikin puolin hyvältä, en missään vaiheessa lähtenyt yrittämään mitään hölmöä ja sain säästettyä jalat seuraavia etappeja varten. Uinnista nousin kohti ensimmäistä vaihtoa ajassa 09:28.

 
Pyörä 20km: Ensimmäinen vaihto sujui ongelmitta, näitähän me juuri reenataan Puhti Triathlon ryhmän kanssa yhteistreeneissä. Märkäpuku ja muut uintivermeet veks, kypärä ja aurinkolasit päähän, pyörätossut jalkaan. Ainiin ja numerolappu. Pyörä mukaan telineestä ja taluttaen pois vaihtoalueelta. Pyöräreitti lähti Karkun kylänraittia pitkin kohti ns. vanhaa Vammalan tietä. Alkutaival meni mukavan lennokkaasti myötätuulessa muutamaa isompaa nousua lukuunottamatta. Geelinkin muistin ottaa heti kun kokonaissuoritusta oli mennyt noin 20 minuuttia. Seuraava sitten taas huiviin 20min päästä. Seuratoveri paineli ohi alkumatkasta ja huudeltiin siinä vielä toisillemme tsempit. Vammalan tielle päästyä alkoikin vastatuuli, mutta onneksi reitti oli suht. tasainen. Välillä vilkuilin kelloa; syke näytti painelevan maximialueella, mutta meno tuntui hyvältä. Olkoon siis niin. Kääntöpaikalta lähdettiin samaa reittiä takaisin ja nyt isolla tiellä oli luonnollisesti myötätuuli. Pyörä suorastaan lensi eteenpäin. Karkun tielle käännyttyä hymy hyytyi kun alkoi jälleen mäkisempi reitti ja nyt vuorossa oli vastatuuli. Hyvällä tsempillä sain kuitenkin loppupätkän vedettyä vaihtoon ajassa 43:48.

Juoksu 5km: Toinen vaihto sujui ensimmäisen tapaan ongelmitta. Pyörä telineeseen, pyöräkengät veks ja lenkkarit tilalle. Tarkista vielä ne nauhat, ettei kohta tarvitse kyykkiä tuolla polulla, ajattelin. Juoksureitti alkoi laskevalla pururatapätkällä, jota seurasi suht. tasainen asfalttipätkä. Tämän jälkeen alkoi loiva pitkä lasku hiekkatiellä, jonka varrella näin toisen seuratoverini kannustamassa hurjasti. Laskun jälkeen käytiin kääntymässä juomapisteellä ja sama reitti takaisin. Menomatkan mukavat alamäet on luonnollisesti paluumatkan epämukavia ylämäkiä, mutta juoksu tuntui koko matkan hyvälle. Vauhdinkin sain pidettyä koko ajan alle tavoitteen. Viimeinen jyrkähkö nousu kera pehmeän pururadan ja sitten MAALI! 31:05 JES! Ja ei vitsit, mikä fiilis! Ihan parasta hommaa!

Kuva Arto Köykkä.
Kuva Arto Köykkä.

Ensimmäinen kisa on ohi ja kaikki meni, kuten suunnittelin; Ei väsähdyksiä kesken matkan, rauhalliset vaihdot ja ennen kaikkea hyvä fiilis läpi kisan. Kanssakilpailijoiden tsemppaukset olivat kullanarvoisia ja kelin suhteen oli mieletön tuuri; muutama pisara vettä juoksun lopulla. Myös kisajärjestäjälle kiitos hyvästä tapahtumasta poikkeusoloista huolimatta.
Aloitin triathlon harrastuksen syyskuussa 2019 Puhti Triathlon ryhmän aloittelijoiden ryhmässä. Minkäänlaista kokemusta ko. lajista minulla ei ollut. Urheilutaustaa löytyy nuoruusvuosiltani, jolloin treenasin ja kilpailin tavoitteellisesti toisen lajin parissa useita vuosia, mutta hyppy kestävyysurheilun pariin oli jotain täysin uutta ja jännittävää. Voin suositella tätä uskomattoman monipuolista lajia ihan kaikille. Ja se, ettei osaa uida vapaauintia ei tule olemaan este! Nimittäin en olisi itsekään vielä syyskuussa 2019 uskonut, että 9 kuukautta myöhemmin avovedessä polskuttelisin menemään, saati että lähtisin sen jälkeen vielä polkemaan ja juoksemaan hymyssä suin :)