Iinan kisaraportti: Ironman 70.3 Lahti, 29.6.2024

Jaahas… vaikka olin jo päättänyt, etten osallistu mihinkään triathlon-kisaan tälle kesälle, niin silti löysin itseni ilmoittautumasta Lahden IRONMAN 70.3:een. Kimmokkeena ilmoittautumiselle toimi kevään Puhti Triathlon treenileiri Mallorcalla, jossa uhosin Sa Calobran mäkeen lähtiessä, että jos tästä selviän, niin sitten uskaltaudun myös Messilän mäkeen😉 Myös kokeneet IM-kävijät kertoivat villejä huhuja matkan varrella saatavista uusista juomapulloista. Mitäpä ei ILMAISEN juomapullon eteen tekisi.

KISAPÄIVÄ
Ehkä ylemmästä pystyy jo päättelemään, että lähdin kisaan aika rennolla mielellä ja yhtään miettimättä tavoiteaikoja tai muita sellaisia. Treeneissä on viime aikoina tuntunut tosi hyvältä ja halusin, että sama fiilis jatkuu myös kisan ajan (ja ennen kaikkea sen jälkeen).
Kisapaikalla ei puolilta päivin ollut vielä ruuhkaa ja sain asetella pyörän sekä vaihtopussukat rauhassa omille paikoille ja kertailemaan vaihtoalueen reittejä. Suuntasin kohti Sibelius-taloa ja sieltä löytyikin jo muita Puhtilaisia. Tunnelma oli leppoisa ja rento, niin kuin meillä aina Puhti-porukassa! Sibelius-talolla oli hyvä odotella lähtöä ja kohta jo koittikin märkkärin päälle laitto, jonka jälkeen lähdettiin talsimaan kohti lähtöpaikkaa.

UINTI; 42:07
No okei, siinä kun uimalakkimeressä tallustin jonossa kohti Vesijärven aaltoja (jotka eivät vielä siinä kohtaa näyttäneet juuri miltään), niin jännittihän se ihan pirusti ja meinasi pieni paniikki iskeä. No tässä kohtaa ei enää oikein kehtaa peruuttaakaan, joten kyllä se on tuonne sekaan mentävä.
Uinti on itselle aina ollut jollain tapaa vahvin laji ja pystyn usein pitämään menon rentona kovista aallokoista huolimatta. Samoin nyt vaikkakin aallokko osoittautui kyllä melkoiseksi ristituleksi. Hetken aikaa yritin löytää jonkinlaista rytmiä isoista aalloista, jotka välillä blokkasivat kokonaan näkymän eteenpäin, todeten ettei tässä nyt mitään rytmiä kyllä löydy. Jotenkin ne poijut siinä kuitenkin meni ja kohta olikin jo kääntöpaikan mayhem edessä. Siitä selvittiin parilla osumalla ja eikun kohti loppusuoraa. Muutama nenähuuhtelu ja ihmislanaus myöhemmin koittikin jo satama-allas ja punaiset rappuset. Rappusiin meinasi olla vähän jonoa, mutta sain kammettua itseni ylös aikaan 42:07. Ihan kiva!

PYÖRÄ: 3:16
Hipsin vaihtoalueelle, laitoin pyöräkamat niskaan ja nappasin pyörän mukaan. Hyppäsin pyörän selkään ja painoin kellosta nappia aloittaakseni pyöräilyn. Kohta kuitenkin huomasin, että olin kellon mukaan jo T2:ssa! Voi prkl! Mitä ihmettä olin sählännyt vaihdossa kellon kanssa, en muista yhtään painelleeni mitään ylimääräistä! No ei muuta kuin äkkiä treenin tallennus, uuden session aloitus ja kellon kliksuttelu pyöräosuuteen. Hetken harmittelin, että nyt en näe kokonaisaikaa missään. Noh, sekin selvinnee maalissa.

Pyöräosuus lähti liikkeelle mäkivoittoisesti ja noin 10 km jälkeen kävi ilmi, että myös (vasta)tuulivoittoisesti. Syke näytti melkoisia lukemia, mutta tuntuma oli kuitenkin ihan hyvä. Ajattelin kuitenkin ottaa alkumatkan maltilla tunnustellen sykettä ja tuulta, energian ottamista ja veden juomista. Tunnusteltu oli ihan hyvä taktiikka, sillä vasta/sivutuuli vaan jatkui ja jatkui. Siinä ei enää mieltä lämmittänyt jo yksi mukaan kerätty uusi juomapullo. 32km kohdalla etsin jo epätoivoisesti tulitikkuja ja mietin, että miten helposti hiilikuitu syttyy palamaan, mutta ihana lapsuuden ystäväni oli tien risteyksessä huutamassa tsemppiä. Tikut toistaiseksi takaisin taskuun ja näillä tsempeillä noin 50 km kohdille, jonka jälkeen alkoi paluumatka myötäisessä. Ja kyllähän se pyöräily taas hetken aikaa maistui. 80km kohdalla alkoi satula painamaan ja mietiskelin, että pääsisipä jo puolimaratonille. Sitä ennen oli kuitenkin selvittävä pahamaineisesta Messilän mäestä, joka kuitenkin alkumatkan hiilikuiturovioiden jälkeen jäi melko tuhnuksi. Viimeiset liuttelut satamaan ja vaihtoon ajassa 3:16. Ihan kiva sekin!

JUOKSU 2:13

Vaihto meni sujuvasti. Kävin etukäteen suunnitellulla biobreikillä ja siitä sitten juuri äsken haaveilemalleni puolikkaalle. Juoksu tuntui heti alusta jotenkin tosi hyvälle ja rennolle. Heti tuli mieleen, että jos tämän fiiliksen saan pysymään loppuun asti, niin olen todella tyytyväinen. Juoksureitti oli tosi hieno ja tuntui, että kolme 7km kierrosta oli helppo käsitellä henkisesti. Reitin varrella näkyi tuttuja kannustamassa, mikä on aina parasta ja muutenkin reitillä oli koko ajan hyvä meininki. Energia ja neste tuntui imeytyvän vielä ihan mukavasti ja sain pidettyä kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta ottaa energiaa tavalla tai toisella jokaisella huoltopisteellä. Olin myös helteen pelossa jo pyöräosuudella kaatanut jokaisella huoltopisteellä vettä niskaan ja sama jatkui juoksussa. Tarjolla oli myös vesisuihkuja, mutta koska VIHAAN märkiä kenkiä ja sukkia, niin niihin mennään vain todellisen hädän tullessa! Jossain kohtaa mietin, että tämä tuntuu nyt kyllä ihan liian mukavalta ja samalla mieleen juolahti valkun sanat "koittakaa vähän haastaa itseänne". Jaiks. Toisaalta treenikaveri käski aamulla "nauttimaan matkasta", joka siinä hetkessä kuulosti paljon paremmalle idealle. Ehkä myös hyvä, että lenkkarit säästyvät kenkäroviolta Sibelius-talon parkkiksella. Viimeiselle parille kilsalle päätin kuitenkin lisätä vauhtia ja sainkin ihan kivan loppukirin aikaiseksi. Ja ei vitsi, siellä se punamusta matto odottaa mua! JEEE MAALI! Olipa mukava reissu!😊

Niin, ja se mysteeriksi jäänyt kokonaisaika: 6:21, joka on muuten melkein minuutilleen sama kuin edellinen puolimatka Turussa. Okei, jos olisin nähnyt kokonaisajan kellosta, niin olisin ehkä viihtynyt vähemmän aikaa huoltopisteiden notkuvissa herkkupöydissä ja kokeillut uutta enkkaa😄