Hannan kisaraportti: Kiminki-Triathlon 9.7.2022

Kesän toinen kisastartti oli Karstulan Kimingissä, 300 m, 26,5 km ja 6,5 km. Mainos tapahtumasta oli tullut keväällä Puhti Triathlonin Facebook-ryhmään ja ajattelin, että se olisi sopivan rento juttu kesälomalla, vähän sellaista suomalaisten hassujen tapahtumien fiilistä mukana. Lisäksi lyhyempi uintimatka 300 m sopii tällaiselle huonolla tekniikalla uivalle räpiköijälle. Bonuksena oli mahdollisuus voittaa hirrestä tehty laavu, harmi ettei arpaonni nyt osunut minun kohdalleni.
Kesäkuun Pirkkalan kisasta poiketen en tehnyt erityisiä kisavalmisteluja, pyysin vain valmentajalta sopivasti kevennetyn viikko-ohjelman starttia ajatellen. Koska pyöräreitti kulki osittain soralla, en uskaltanut lähteä Bianchin maantiepyörällä kisaan, vaan valitsin uskollisen työmatkapyöräni, Meridan 27-vaihteisen citypyörän. Voisin aina taktisesti vedota "hitaaseen" pyörään, jos pyöräily menisi ihan penkin alle. Aloitin elektrolyyttijuomatankkauksen edellisenä päivänä ja sain lihaskrampit onneksi vältettyä. Kisapäivän sää oli täydellinen, puolipilvinen taivas ja n. 20 astetta lämmintä.

Märkäpuku oli pakattu mukaan kisapaikalle, mutta vesi tuntui lämpimältä ja kukaan muu ei tuntunut miettivän märkäpuvun pukemista, joten jätin sen rannalle kassiin ja olin jo etukäteen mielissäni ajansäästöstä ensimmäisessä vaihdossa. Kastauduin nopeasti järveen vartti ennen starttia, ettei viileä vesi aiheuttaisi startissa hengityksen salpautumista.
Uinti oli helppo edestakainen reitti tyynessä joessa. Vauhti oli tosi nopeaa huomioiden oma, vähäinen treeni- ja kisahistoria, varsinkin kun ei ollut sitä märkäpukua kelluttamassa. Uinti kulki 2:50/100 m eli nopeammin kuin Pirkkalan 750 m matkalla. Käden kääntö ei kyllä vieläkään ollut oikein hallussa.

Ensimmäisessä vaihdossa sähläsin kisavyön kiinnityssoljen kanssa, yritin näppärästi saada sitä suoraan selän puolelle kiinni, mutta eihän se siinä hengästyneenä kädet täristen onnistunut, joten otin aikalisän ja käänsin soljen etupuolelle ja kiinnityksen jälkeen numerolapun eteenpäin ohjeiden mukaisesti. Kengät ja kypärä sentään sujahtivat ihan näppärästi päälle. Pyöräillessä oli rasittavaa kuunnella reisiin läpättävää numerolappua koko matkan ajan. Muuten pyöräily meni hyvin, vaikka olikin hitaampi kulkine alla. Menin lujempaa kuin tavoitteeni 5 km/15 min oli, 2:21 min/km. Se oli ihan hyvä saavutus ottaen huomioon, että n. puolet matkasta kulki soratiellä, jossa oli kuoppia ja irtokiviä. Muuten oli oikein idyllinen reitti luonnon helmassa lehmänkakkaa haistellen.

Pyörämatka oli pitkä 26,5 km ja loppumatkasta alkoi takapuoli puutua ja ukkovarpaat muuttua tunnottomaksi, ihan sama vaiva kuin nopeamman pyörän kanssa. En usko, että mikään satulamalli pelastaa näiltä vaivoilta. Pyöräilyn aikana otin kolme energiageeliä ja kerran hörppäsin urheilujuomaa pullosta. Yritin välttää liikaa juomista, koska tiesin ettei se enää ehtisi imeytyä ja juoksu olisi haastavaa maha täynnä nestettä.
Pyöräilyn jälkeen vaihto juoksuun meni sujuvasti ja lähdin liikkeelle sillä ajatuksella, että haluaisin kiristää vauhtia loppua kohti. Harjoituksissa juoksu oli parin viikon sisällä kulkenut jopa pk-sykkeellä alle kuuden minuutin kilometrivauhtia, joten odotin hyvävauhtista juoksua. Matka oli 6,5 km ja syke pysyi koko matkan vauhtikestävyysalueella, vauhti suunnilleen 5:49-5:54/km välillä kellosta vilkuillen. Vauhdin kiristämistä hillitsi lopulta alavatsapistos vasemmalla puolella, joten pidin taktisesti tasaisen vauhdin loppuun asti. Juoksuvauhti oli lopulta kellon mukaan 5:47/km. Maalissa masensi kuuluttajan tieto, että olin sarjani viimeinen. No, mitäs siitä, kunhan oma aikatavoite saavutettiin! Virallinen aika oli 1:52:19.3. Virallisessa ajanotossa ei mitattu erikseen vaihtoaikoja, joten oma kello oli tällä kertaa tarkempi. Tosin sykevyö ei ilmeisesti saanut missään vaiheessa yhteyttä kelloon eli menin rannesykkeen varassa. Pitää laittaa Garminin sykevyö takuuvaihtoon, ensimmäisen pariston vaihdon yhteydessä eilen alusta oli ihan hapettunut ja nyt on näitä yhdistämishäiriöitä ja outoja sykkeitä näkyvissä. Juoksun loppupuolella syke oli muka 194, rohkenen epäillä.

Voin suositella Karstulan tapahtumaa kaikille. Lähtö tapahtui 30 sekunnin välein, joten ei tullut uinnissa sitä ikävää päälleajofiilistä, mitä Pirkkalassa sai kokea. Lisäksi maaliin tulon jälkeen pääsi saunomaan Honkarakenteen rekkasaunaan. Miesväki toki olisi voinut pitää uikkarinsa jalassa myös saunassa, että naisväki olisi voinut rohkeammin tulla saunomaan, olin nimittäin ainoa rohkea nainen samaan aikaan miesten kanssa lauteilla!