Emman kisaraportti: Finntriathlon Vierumäki, perusmatka 10.8.2024
Emman kisaraportti Vierumäki perusmatka
Olin suunnitellut Vierumäelle osallistumista jo pitkään. En ollut kuitenkaan ilmottautunut, kun muutamaa viikkoa ennen tapahtumaa osallistuin Downhill swim uintitapahtumaan, jonka vaikutukset kipuilevaan olkapäähän oli arvoitus. Positiiviseksi yllätyksekseni tapahtuma ei rasittanut olkapäätä liikaa ja Vierumäelle lähtö olisi mahdollista. Lipun ostaminen kuitenkin pohditutti sen verran, että sitä piti sulatella reilu viikko vielä ja lopullinen päätös lähdöstä syntyi vasta viime metreillä, pari viikkoa ennen kisapäivää treenikavereiden innostamana. Jännitti etukäteen aika paljon, miten matkasta selviää ja kuinka se tulee menemään.
Lähdin Vierumäelle jo perjantaina työpäivän päätteeksi, jotta kisa-aamulla ei tarvisi lähteä ajamaan aikaisin ja voisi käydä kisainfossa jo perjantaina. Vierumäen kisa on ensimmäinen isompi tapahtuma johon olen osallistunut niin oli kiva päästä rauhassa tsekkaamaan miten asiat tällaisessa isossa tapahtumassa toimii. Ennen kisainfoa kävin ilmottautumassa ja sain varustepussin mukaan.
Varustepussi sisälsi: T1 tarvikepussin, T2 tarvikepussin, Maalipussin, kisanumeron, numerotarrat pyörään + kypärään, ajanottotagin ja uimalakin. Ideana on, että kaikki tarvittava pakataan vaihdon pussukkaan, jotka säilytetään kisan ajan oman numeron kohdalla naulakossa – toimiva systeemi, etenkin kun en ole ruuhkapiikeissä vaihtoalueella. Kisaa varten tarvii kyllä muistaa kaikkea tavaraa mukaan muutenkin: kisapuku, numerovyö, pyöräkengät, kypärä, juoksulenkkarit, sukat, aurinkolasit, uimalasit, urkkaliivit, energiaa, sykevyö, ja tälle reissulle otin myös tuuliliivin kun oli luvattu kylmää ja sateista.
Pakkasin pussukat hotellilla, puin kisapuvun päälle ja suuntasin ajoissa kohti kisapaikka. Tiesin etukäteen, että muutamia muitakin Puhtilaisia on Vierumäellä ja törmätiinkin Anna-Marin ja Heidin kanssa, kun olivat pakkaamassa autosta varusteita pussukoihin kisaa varten. Siinä yhdessä sitten pohdittiin mitä varusteita kannattaisi vaihdossa päälle laittaa (lähinnä arpomista sadevarusteiden ja tuuliliivin tarpeesta, sekä muistutuksia energioiden pakkaamisesta oikeeseen paikkaan helposti saataville) Pakkailujen jälkeen siirryttiin vaihtoaluelle varusteiden vientiin ja saatiin kunnon kaatosadekin niskaamme matkalla. Sadetta oli luvattu koko päiväksi ja pyörämatka etukäteen pohditutti, millaista kaatosateessa ajelu tulisi olemaan. Bongattiin seurakaveri Mikkokin ja muita tuttuja vielä halilla, jossa odoteltiin, milloin voisi alkaa pukea märkäpukua päälle. Oli kyllä kivaa, kun oli seuraa kisan alkua odotellessa, helpottaa sitä odotteluaikaa ja pystyy oleen rennommin, kun porukalla varmistetaan että kaikki varusteet on kaikilla mukana ja tietenkin hyvää huumoria viljellään – nauru tekee ihmiselle hyvää 😊
Kuulin kisainfossa, että uinnin lähtö toteutetaan tänä vuonna rolling starttina laiturilta ja siinä on hyppy veteen aluksi. Mentiin lähtöpaikalle ajoissa, siellä oli erikseen alue, missä pystyi verrytellä uintia vaikka kisastartteja pyöri kokoajan. Pääsi myös testaamaan, miten lasit päässä hyppy sujuu ja sujuihan se! Kyllä on kannattanut lapsuudessa harjoitella pää edellä hyppäämistä ja vuosittain testata siskon mökillä vieläkö onnistuu, kerrankin taidosta oli hyötyä! :D
Odoteltiin jonkun aikaa lähtöä vielä jonossa ja kuulin kun vieressä muutamat psyykkas toisiaan, että kunhan tää uinti selvitään, niin sit ei oo mitään hätää, oli ilmeisesti molemmille inhokki lajeista. Siinä sitten omaa fiilistä tunnustelin ja oli hauska huomata, että mua ei jännittänyt yhtään. Olin vaan ihan super innoissani! Edellisenä iltana jännitti kyllä jonkun verran, mutta itse tapahtumapäivänä jännitystä ei enää tuntunut, oli vaan fiilis että kaikki työ tätä varten on jo tehty ja kyllä se riittää maaliin pääsyyn. Uintikin tuntui varmalta, kunhan malttaa vaan lähtee rauhassa liikkeelle. Uintireitti oli kahdessa järvessä, ensin uitiin 400 m ja siiten pieni rantautuminen ja 20 m siirtymä maata pitkin seuraavaan järveen.
Eka uintipätkä tuli mentyä hieman liian vauhdilla ja ohittelinkin jonkun verran väkeä, rantautuminen tuli täydelliseen väliin, kun siinä sai katkaistua liikavauhdin ja rauhotettua unnin sopivaksi. Mun edellä ui joku jolla uinti oli melko seilaavaa sivulta sivulle ja en meinannut päästä ohi, jotta saisin oman hyvän vauhdin pidettyä. Yhdellä kääntöpoijulla se sitten onnistui ja loppumatka meni mukavasti. Taas rantautuminen, 20 m maitse ja sitten loppu 500 m uintia ensimmäisessä järvessä. Tuli siinä loppumatkasta vähän olo, että nytkö tää hauskuus jo loppuu, vielä olis kyllä voinut hetken jatkaa. Vaikka olkapää temppuilee, on tänä kesänä tullut uinnissa silti isoja kehitysaskeleita, eniten päänsisäiseen fiilikseen, rennosti pystyy meneen tilanteessa kun tilanteessa. Ihan parasta 😊
Mietin etukäteen unnin ajaksi lähelle 45 minuuttia ja tulipa hyvä mieli, kun rantautuessa kuulin kuulutuksen: Emma ajassa 38 min 31 sek unnista valmis! Odotettu aika alittui huimasti, jee!
Unnin jälkeen Vierumäellä on kavuttavana aivan järkyttävän jyrkkä mäki. Menin sen hyvin rauhassa ylös, jotta syke ei menisi ihan överiksi, mutta puuskutti se silti. Vaihto sujui muuten aika sukkelaan ja sitten siirtymä pyöräreitille. Hankin itselleni tt-pyörän viime syksynä, jolla harjoittelin talven sisätreenit. Pyörän kanssa maantiellä polkeminen on ollut jännittävää, mutta lähdin sillä kuitenkin kisaan, ei sitä prkl muuten opi ajamaan jos ei aja. Kuulin etukäteen Vierumäen reitistä, että mäkiä on tiedossa ja niitähän sitten riitti. Reitti poljettiin ensin 3,5 km toiselle tielle, jossa kolme 11 km kierrosta, jonka jälkeen takaisin 3,5 km vaihtopaikalle.
Heti alussa oli pitkä mäki, jonka ekalla kierroksella sai laskea ja kohta pääsisi nousemaan ylös. Kauhulla katselin sitä mäkeä lasketellessa, että miten ihmeessä tän pääsee ylös. Jotenkin edelleen meinaa välillä usko itseensä loppua, kun ei tavallaan usko että pystyy johonkin, kun on niin paljon kunto kasvanut kuitenkin aika lyhyessä ajassa. Nopeasti sitten ohjeistin itseäni, ettei voi ajatella noin vaan pitää löytää positiivinen sisäinen puhe mukaan. Olin keväällä Mallorcalla ja siellä yhtenä päivänä poljettiin 7 km ylämäkee yhtä kyytiä. Tätä sitten hoin itselleni siinä Vierumäen mäessä, että ei tää oo mäki eikä mikään oot selvinnyt paljon pidemmästäkin mäestä siellä Mallorcalla – tää autto paljon, pala kerrallaan mäkee ylös.
Reitillä oli siinä vaiheessa mukana vielä paljon väkeä, tsemppejä huudeltiin seurakavereiden kanssa, kun ajettiin ristiin rastiin radalla. Mukana oli myös melkosia vauhtihurjastelijoita ja mietinkin siinä, että kuinkahan pro tyyppejä noi on kun pystyvät polkemaan noin kovaa vauhtia, hienon näköistä! Sit seuraava raketti joka suhautti ohi, olikin meidän seuran Juhani, kuulu vaan hyvä, hyvä, sit oli jo kadonnut kaukaisuuteen. Huh, huh, melkosta menoa ja hienon näköistä!
Tykkäsin pyöräilyn reitistä, kun mentiin samaa pätkää edestakasin ja kohta olikin viimeisen kierroksen vuoro ja pääsi kaartamaan takaisin kohti kisapaikka. Taas tuli olo, että joko tää nyt loppuu, jotenkin meni nopeasti aika. Pyöräilyn ajalle oli tosiaan vettä luvattu kaatamalla, mutta pisaraakaan ei tullut, se oli kivaa niin ei tarvinnut miettiä miten liukas tien pinta olisi. En ollut vaihdossa sitten laittanut edes tuuliliiviä päälle ja se oli hyvä päätös, olis ollut liian kuuma sen kanssa. Pyöräilyyn otin tavoitteeksi 2 h alituksen, sehän meni että heilahti ja ajaksi tuli 1 h 46 min, sekä huippunopeudeksi kellotin 62,2 km/h. Kokonaisaikaan erittäin tyytyväinen. Tosta huippunopeudesta voisi päätellä, että ei se tt-pyörällä ajaminen ehkä ihan niin paljoo enää jännitäkkään ja jossain alamäessä on itsekkin ollut ihan rakettina liikkeellä!😊
T2 vaihdossa oli hieman etsimistä oman pyöräpaikan osalta, mutta ei nyt mitään ihan mahdotonta aikaa siihen kulunut. Vaihto meni muuten ihan kivasti, ei mitään ihmeellistä säätöä. Koska oli luvattu kaatosadetta pyöräilyn ajalle, niin pakkasin varuiksi lenkkarit muovipussissa vaitopussukkaan, jotta saisi kuivat kengät jalkaan. Olin tyytyväinen päätökseeni, kun ei sitä vettä enää satanut, mutta ne olisi varmaan kastunut jo ennen kisaa ilman muovipussia.
Juoksureitille lähdettiin urheilukentän kautta ja juoksu toteutettaisiin 2,5 km kierroksina. Muutamia jo urakkansa päätökseen saaneita kilpailijoita pyöri alueella ja kaikki huuteli tsemppejä matkalle. Tapahtumat on siitä kyllä kivoja, että noissa paljon tsemppaillaan ja kannustetaan, tuttuja ja tuntemattomia 😊
Pohdin etukäteen, että mitenkähän noin pitkä juoksu itellä sujuu mäkisen pyöräilyn päälle. Lähdin liikkeelle vk1 alueella, jossa suht helposti pysyin valitsemallani vauhdilla. Otin energiaa tasaisin väliajoin, karkit kyllä alkoi tökkimään aika pahasti, mutta koitin niitä silti edelleen ottaa ja vettä aina huoltopisteeltä mukillinen. Pyöräilyssä jäi karkit ottamatta, join vaan urheilujuomaa ja jossain välissä tuli aika ällö olo. Olis saattanut olla parempi vaihtoehto juoda vettä ja ottaa energia karkeista, en tiedä, mutta täytyy testata ens kerralla.
Yllätyin kuitenkin, että pyöräily ei sykkeessäkään näkynyt, kun energiaa ei ei saanut ehkä riittävästi ja siellä alkuun tuli mentyä hieman liian kovalla sykkeellä. Eka 2,5 km juoksukierros meni aika hujauksessa ja sitten urheilukentän kautta tokalle kierrokselle. Anna-Mari ja Heidi olikin jo päässeet maaliin ja oli kiva bongata heidät kannustamassa, kun kiersin urheilukentän. Silloin oli jo vähän alkanut satamaankin, mutta se oli itseasiassa ihan kivakin, niin vähän viilensi.
Puolivälissä tokaa juoksukierrosta iskikin sitten kaatosateiden kaatosade. En muista oonko ikinä sellasessa sateessa ollut ja oli kaukanen muisto enää ne kuivat lenkkarit. Nauroin ääneen jossain kohtaa, kun jouduin kahlaamaan kuralätäköstä jossa vettä oli puoleen pohkeeseen, että oli se hyvä kun mulla oli nää kengät siellä muovipusissa! Ei se sade kuitenkaan liikoja haitannut, kylmä ei kuitenkaan tullut missään kohtaa. Juoksun aika oli 1 h 27 min ja sehän on mun uus enkka kymppillä eli tämäkin laji meni odotettua paremmin!
Kaiken kaikkiaan kisa oli erittäin onnistunut ja saavutin kaikki tavoitteet mitä halusin. Tärkeimpänä, että olisi kivaa tehdessä, sitten päästä maaliin ja hienoo jos se tapahtuisi 4,5 tunnissa. Loppuaika oli 4 h 3 minuuttia. Meni kyllä omat arviot ihan pieleen, kauanko mihinkäkin lajiin aikaa kuluu. Erittäin positiivinen yllätys oli siis loppuaikakin. Kannatti todellakin lähteä ja suosittelen kyllä muillekkin kokeilemaan näitä kisatapahtumia, jos et oo käynyt. Tulee niin huikee fiilis tälläsistä kokemuksista ja itsensä ylittämisestä.
Terkuin Emma