Elometsä, koirametsä Lempäälässä

Meillä on koira, Pötkö, jota ei vapaana pidetä. Koira on kiltti, mutta se on rotua joka on altis samaan rähinän aikaiseksi toisen koiran kanssa mikäli nokakkain sattuisivat ja varsinkin silloin jos toinen koira tulee haastamaan äreällä mielellä.

Pötkön myötä olen alkanut arvostaa koiranulkoiluttajia, jotka eivät koiriaan vapaana pidä. Niin monta tilannetta jo nähnyt missä koiranulkoiluttaja ei pysty pitämään ollenkaan hallinnassa vapaana olevaa koiraansa. En halua koiralenkeillä huomata, että jaahas, tuolla irtokoira ja irto-omistaja eikä se huomaa ollenkaan, että täällä on tulossa muitakin kuin he, täällä elää muitakin kuin he, tämä ulkoilumaasto on muillekin kuin heille. Tuleeko koira tykö vai ei, jos tulee, onko se ärripurrina vai totteleeko se omistajaansa vai mitä nyt tapahtuu. 

No, tähän mennessä tilanteet joissa koira on tullut tykö ovat menneet hvvin ja toivon, että Pötkö on juuri se amstaffi joka aina tulee kaikkien kanssa toimeen.

Pötkö ei siis vapaana juoksentele vaan aina aidatulla alueella. Joskus olen käynyt juoksuttamassa Pötköä koirapuistossa ja silloin ollaan aina treffattu toinen koira ja ihminen siellä ja se on aikamoista menoa kun kaksi amstaffia painattaa keskenänsä evätkä he välttämättä tajua mitään muuta kuin toisensa, jää kaikki hajut ja polut ym huomioimatta. Se on ollut aina yhtä painia ja vouhottamista ja siitähän nuo kyllä tykkäävät ja energiaa kuluu.

Vuokrasin  Pötkölle tunniksi 1,1 hehtaarin kokoisen metsäalueen Lempäälästä. Se on nimeltänsä Elometsä ja tarkoitettu koirien vapaana pitämiseen turvallisesti.

Olen harkinnut tätä jo pitkään ja nyt sain varattua meille sinne tunteroisen vuoron. Halusin antaa Pötkölle mahdollisuuden tallailla mielin määrin ihan yksin joten en edes kysynyt ketään tuttua amstahveroa mukaan vaikka sekin olisi tuolla varmasti kivaa ja hienoa.

Pakkasimme härren kansa kahveet termariin ja pakkauduimme koiran kanssa autoon jolla hurautimme parinkymmenen minuutin matkan meiltä Pirkkalasta Lempäälään koirametsään.

Varasin tosiaan vuoromme Elometsän nettivarauksen kautta ja varausvahvistuksen jälkeen sieltä tuli myös ovikoodi jolla pääsimme sisälle. Koira irti ja remmi naulakkoon ja sitten vain lähdimme tallailemaan mettään. Pötkö tuntui pysyvän hienosti lähellä meitä ja aluksi varsinkin oli nähtävissä, että se ei ihan kovin kauaksi uskalla lähteä sen ihmisistä. Sitäkin jännitti, että missäs nyt olemme.

Kun metsä alkoi käydä tutuksi niin Pötkön reissut meistä pois päin laajenivat selvästi, se alkoi mennä pois näköpiiristä ja sitten jonkin ajan kuluttua juoksi tuhatta ja sataa meidän tykö. Pötkö on tosi kova spurttailemaan ja juoksee aina täysiä kohti, mutta ei kuitenkaan päin tietenkään. Ainakaan yleensöä. Mutta herkempi saattais pelästyä, että nyt toi koira tulee ja teilaa. Joskus se on vahingossa juossut mun sääriä päin niin lujaa kuin hänestä lähtee ja se kyllä sattuu.

Olimme koirametsässä vajaan tunteroisen ja kokemus oli kaikin puolin kiva. Aion mennä kyllä uudemman kerran, varsinkin vielä lämpöisemmällä kelillä niin mikäs siellä on ollessa.

Jaanaba :)