Anskun kisaraportti: Sääksi Triathlon täysmatka 23.7.2023

Kisaraportti Sääksi triathlon täysmatka 23.7.2023

Uinti 3800 m

Pyöräily 180 km

Juoksu 42.2 km

Syksyllä 2022 mietin tulevaa triathlonkautta. Takana oli jo useampi puolimatka ja pohdiskelin vieläkö minulla olisi intoa kokeilla jotain uutta. Puhti triathlonin Jaana ja Juha houkuttelivat lähtemään mukaan täysmatkan treeniryhmään ja ajattelin, että voisihan tuota lähteä kokeilemaan; mennä kuukausi kerrallaan ja katsoa, miten jaksan mukana. Hiukan oli ehkä ajatusta Ironman Kuopio-Tahko -täysmatkasta, jos ei vuonna 2023 niin ehkä 2024. Syksyn aikana selvisi, ettei tuota tapahtumaa järjestetä vuonna 2023. Mitään ulkomaan kisaa en uskaltanut tuossa vaiheessa suunnitella. Mietin, että treenaillaan nyt sitten vaan ja katsotaan mitä tuleman pitää.

Kuukaudet menivät nopeasti eikä minulla ollut mitään ongelmaa täysmatkaryhmän harjoitusohjelman toteuttamisessa. Ohjelmassa oli paljon pitkiä peruskuntotreenejä, joista tykkään. Viikonloppuisin näitä ehti hyvin tehdä ja olisin liikkunut joka tapauksessa, koska se on mukavaa. Arki-iltojen yhteistreeneistä suuri osa oli skypessä, joten tässä säästyi paljon aikaa, kun ei tarvinnut siirtyä kotoa mihinkään harjoittelemaan. Ainoa vaihe, jossa tuli selvästi ylikuormituksen oireita, oli huhtikuussa Mallorcan treeniviikon jälkeen. Silloin olin todella väsynyt. Tila helpotti onneksi aika nopeasti, kun pidin hetken taukoa.

Joskus keväällä aloin sitten miettiä tulevan kesän tapahtumia. Suomessa olisi koko kesänä tasan yksi täysmatkan kisa, Sääksi triathlon. Puhtilaisia oli lähdössä Tallinnan Ironmanille, mutta jotenkin en vaan uskaltanut tehdä päätöstä lähteä sinne. Sääksin osallistumispäätöksen voisi tehdä vaikka viikkoa ennen tapahtumaa. Päätin osallistua Ironman Lahti puolimatkalle 1.7.2023 ja lähteä Sääksiin, jos tuo kisa menisi kuuden tunnin pintaan kevyehkösti ilman isompaa tuskaa. Kisa oli kunnon kaatosadekisa, mutta siitä huolimatta pääsin alle kuuden tunnin maaliin ja mietin, että olen hölmö, jos en nyt sinne täysmatkalle lähde. Lähes vuoden olin kuitenkin harjoitellut ohjelman mukaan ja Jaana ja Juha vakuuttivat, että heidän mielestään olen täysmatkalle valmis.

Ilmoittauduin tapahtumaan kisaviikon maanantaina kaksi tuntia ennen ennakkoilmoittautumisajan päättymistä. Sitten alkoikin odottelu. Treenejä ei kisaviikolla juuri enää ollut. Koetin keksiä muuta ajateltavaa mutta kyllähän ajatukset pitkälti pyörivät täysmatkan ympärillä. Loppuviikosta piti alkaa maltillisesti tankkailla hiilihydraatteja; huolehdin, että söin säännöllisesti hiilihydraattipitoista ruokaa, joitain ylimääräisiä välipaloja ja join Dexal heavy -tankkausjuomaa ja vissyä. Kisaa edeltävänä päivänä söin normaalisti, ylimääräisenä jonkin verran irtokarkkeja.

Menin kisapaikalle Kiljavalle kisaa edeltävänä iltapäivänä. Puhtilaisista puolimatkalle osallistuvat Jaana ja Juha sekä ensimmäiselle täysmatkalleen tuleva Niilo olivat paikalla. Niilon kanssa käytiin tekemässä lyhyt uinti-juoksu -treeni ja ajamassa pyöräreitti autolla läpi. Loppuilta meni lepäillessä, syödessä ja varusteita valmistellessa. Ja hermoillessa. Minulla oli epäuskoinen olo siitä, että olin oikeasti osallistumassa täysmatkalle. Kisaa edeltävän yön nukuin todella huonosti, kuten yleensäkin aamukisoja edeltävät yöt. Tämä ei hermostuttanut, koska tiesin, että kisaa edeltävä huono yö ei pilaa suoritusta.

Hotelli Kiljava tarjosi ystävällisesti meille varhennetun aamupalan jo klo 7. Eipä tuossa kohtaa ruoka juuri maistunut, mutta pakollisen puuron, kahvin ja jogurtin kävin syömässä väkisin. Sitten sekoitin omat juomat huoneessa, tein viime hetken tarkistukset varusteiden suhteen ja siirryin pikkuhiljaa kisapaikalle (jonne oli matkaa huoneestani ehkä 200 metriä). Kisainfo oli klo 8:30 ja startti klo 9:00. Olo oli tässä vaiheessa jo ihmeen levollinen. Asennoiduin hommaan siten, että tämä on päivän kestävä rauhallinen peruskuntoharjoitus ilman aikatavoitteita. Toivoin, että pääsisin maalin ennen pimeän tuloa (koska lähdössä saimme tietää, että juoksureitin valaistus ei toimikkaan). Arvelin, että jos kaikki menee hyvin, minulla menisi aikaa 13-14 tuntia. 

Uinnin lähtö tapahtui järvestä. Sääksjärven veden lämpötila oli sopivan lämmin, vesi oli kirkasta ja aamusta tuuli oli varsin rauhallinen. Meitä oli täyden matkan lähtöviivalla 9 osallistujaa. Ennen lähtöä toivotimme hyvää matkaa toisillemme, annoimme aplodit meille ja sitten mentiin. Olin päättänyt uida rauhassa siten, etten hengästy yhtään. Edessä olisi pisin koskaan avovedessä uimani matka, mutta tiesin, että rauhassa uimalla selviän siitä. Uintireitti oli kolmion muotoinen ja yhdessä "kulmassa" oli lyhyt rantautuminen. Yksi kolmion sivuista oli tuulen kannalta hiukan ärsyttävä; tuuli oli sivuvastainen ja otin tuolla pätkällä muutaman vesihörpyn, kun en heti hahmottanut miten se tuuli tulee. Uinnissa oli kaksi kierrosta ja toinen kierros meni tältä osin jo paremmin. Uintiaikani oli 1:28:23, johon hitaana uimarina on kyllä oltava tyytyväinen.

Vedestä noustuani otin heti energiageelin ja lähdin kiipeämään kohti vaihtoaluetta, jonne oli matkaa noin 300 metriä. Matkalla oli pitkähköt portaat. Olen yleensä nopea vaihtaja mutta nyt päätin ottaa vaihdon rauhallisesti. Kävin WC:ssä, vaihtopaikalla kuivasin jalat kunnolla pyyhkeeseen (mitä en lyhyemmissä kisoissa koskaan tee) ja söin siinä samalla banaanin. Aikaa tuhraantui nolot melkein 10 minuuttia mutta arvelin, että se ei tätä matkaa kaada.

Olin tehnyt kisaan aika tarkan energiasuunnitelman. Sanotaan, että täysmatkan triathlonin neljäs laji on syöminen ja nyt matkan kokeneena voin todeta, että niin on. Pyöräosuudella olin suunnitellut syöväni 60-70 grammaa hiilihydraattia tunnissa siten, että otan energiaa 20 minuutin välein (kaksi kertaa tunnissa kaksi Noshtin vauhtikarkkia ja kerran tunnissa Noshtin korkeaenergistä urheilujuomaa. Juomapulloja minulla oli neljä ja olin laskenut, että ne tulee pyöräilyn aikana tyhjentää, jotta saan energiaa riittävästi. Vauhtikarkkien kanssa join vettä. Huollosta otin matkan aikana muutaman banaaninpuolikkaan. Ensimmäisellä pyöräkierroksella syke meinasi lähteä laukalle ja jalatkin tuntuivat väsyneiltä. Hiukan huolestuin; mietin, oliko pitkä uinti kuitenkin vienyt liikaa voimia vai kostautuuko tässä nyt valvottu yö. Tilanne tasoittui kuitenkin ensimmäisen 15 kilometrin aikana ja sen jälkeen syke pysyi hyvin pk-alueella ja olo oli sellainen, mihin olin pk-lenkeillä tottunut. 

Pyörässä ajettiin 12 15 kilometrin kierrosta. Vastatuuli haittasi toiseen suuntaan mennessä, mutta takaisin tullessa olikin sitten myötäistä. Saavutin Niilon pyöräilyn alkuvaiheessa ja pyöräilimmekin sitten lähes koko matkan "näkökontrollissa" ja välillä ehdittiin vaihtaa kuulumisiakin. Pyöräilyn aikana reitille tuli säpinää, kun perus- ja puolimatkan kisaajat tulivat omalle pyöräosuudelleen. Oli kiva moikkailla tuttuja. Pyöräily sujui varsin vaivattomasti. Mietin matkalla, että helppoahan tämä on; tarkkailla vaan sykemittaria ja polkea sen mukaan. Välillä olisi tehnyt mieli mennä kovempaa mutta en mennyt. Viimeisellä 30 kilometrillä niska ja yläselkä alkoivat selvästi väsyä ja jatkuvasti teki mieli nostaa takamusta satulasta. Keskinopeus oli sitä mitä peruskuntolenkkien perusteella odotinkin; 27 km/h. Etukäteen olin ajatellut, että jos kaikki menee hyvin, on alle 6:30 aika mahdollinen. Nyt aikaa meni 6:33:59. Hyvä.

Toisessa vaihdossa kypärä, lasit ja pyöräpaita pois, lenkkarit ja lippis tilalle ja energiat kisapuvun taskuun. Jotain muutakin siinä ilmeisesti tuli tuunattua, koska aikaa meni lähes neljä minuuttia. Ehkä olo oli sellainen, että 42 kilometrin juoksuosuudelle ei ole mikään kiire😊. Suunnitelmana oli juosta reilusti peruskuntoalueella ja tarvittaessa kävellä; toivoin, että meno ei menisi tuskan puolelle missään kohtaa. Heti alussa tuli selväksi, että illasta tulee pitkä. Alku tuntui kovin tukkoiselta, mikä nyt ehkä ei ole ihme 180 km:n pyöräilyn jälkeen. Juoksu juostiin kuutena 7 km:n kierroksena.

Juoksureitti osoittautui varsin raskaaksi. Pohja oli välillä tosi pehmeää haketta, välillä hienoa hiekkaa johon lenkkari upposi ja juurakkoakin joissain kohdissa joutui varomaan. Eikä se reitti ihan tasainenkaan ollut. Kenkiin meni hiekkaa ja roskaa; vähän jännitti, että milloin alkaa jostain hiertää. Joskus ennen puolta matkaa annoin itselleni luvan kävellä ylämäissä. Se helpotti oloa ja lisäsi luottoa siihen, että maaliin tullaan kyllä ja jopa valoisan aikaan. Matka oli niin pitkä, että siihen mahtui monenlaisia tuntemuksia. Noin kolmannella kierroksella tuntui, että nestehukka iskee; alkoi palella ja käsivarsien iho oli kananlihalla. Nesteetkin vähän hölskyivät mahassa. Aloin juoda riskillä jokaisella huoltopisteellä reilusti, ja tilanne onneksi korjaantui. Neljännellä kierroksella tuntui, että jalat kramppaavat justiinsa, mutta sekin tunne meni ohi. Viimeisillä kahdella kierroksella olin jo niin fiiliksissä maaliin pääsystä, että hymyilytti vaikka meno oli tosi väsynyttä jo. Ylämäissä kävellessä olo oli kuitenkin edelleen ihan energinen, joten tiesin, että pääsen maaliin. Juoksun aikana olin suunnitellut ottavani vähintään kaksi energiageeliä tunnissa ja huoltopöydistä lisäenergiaa sen mukaan, mikä maistuu. Taisin syödä neljä banaanin puolikasta ja viimeisillä kierroksilla otin sipsejä ja kokista. Juoksuun meni aikaa 5:02:39. No. Onhan siihen oltava tyytyväinen, kun ottaa huomioon, mitä muuta oli samana päivänä tullut tehtyä. En nimittäin oikein vieläkään usko tätä todeksi.

Maaliintulon fiilistä ei voi kuvailla. Vaikka yleisö oli aika harvalukuinen Kiljavan yössä, näistä harvoista lähti paljon ääntä ja kaikki olivat hengessä mukana. Loppuaikani oli 13:18:54. Maalissa olo oli hyvä. Ruoka ja juoma maistuivat heti enkä kompuroinut palkintopallille noustessa (kyläkisan etu: niin vähäinen osallistujamäärä, että pääsee palkinnoille).

Alla puhtilaisten täysmatkaajien iloinen yhteiskuva, jonka myötä vielä isot kiitokset Puhti triathlonin Jaanalle ja Juhalle huippuvalmennuksesta, jonka ansiosta tähän tavoitteeseen päästiin. Kiitokset myös kaikille treenikavereille ja hengessä mukana olleille!