Anskun kisaraportti: Ironman Kalmar täysmatka 15.8.2026

Ironman Kalmar täysmatka 15.8.2026

Uinti 3.8 km

Pyöräily 180 km

Juoksu 42.2 km

Kahden vuoden tauon jälkeen kalenterissa oli jälleen täysmatka ja tavoitteena oli myös Viking of the North -titteli (=saman kesän aikana suoritettu pohjoismainen Iron Man puoli- ja täysmatka).

Treenit ja kesän kisat olivat sujuneet ihan hyvin. Olin pysynyt terveenä. Koko kauden aikana oli ollut vain muutama flunssapäivä eikä mitään rasitusvaivoja. Kesällä olin jo osallistunut Vierumäen perusmatkalle ja IM Jönköpingin ja Challenge Turun puolimatkoille. Turussa tein ison ennätysparannuksen ja sen perusteella lähdin Kalmariin ennätys mielessä.

Sääennusteet aiheuttivat taas oman jännityksensä. Kisaa edeltävinä päivinä pahimmat ennusteet näyttivät kisapäivälle 8-9 m/s tuulta, puuskissa enemmän, ja 27 asteen lämpötilaa.

Kisapäivän aamuna herätys oli neljän maissa muutaman tunnin ihan hyvien unien jälkeen. Kisa-aamun perusaamiaisen (puuro, mehukeitto, vaalea leipä ja puoli mukia kahvia) syöminen oli tavalliseen tapaan väkinäistä mutta pakollista. Ilma ulkona oli mukava. Vielä ei tuullut kovin paljoa ja oli sopivan lämmin. Ennen lähtöalueelle siirtymistä kävimme vaihtopaikalla viemässä juomat ja energiat pyörille ja tarkastimme ilmanpaineet renkaista sekä vaihtopussukat. Sitten puettiin märkkärit päälle, jätettiin streetwear -pussit maalin lähistölle säilytykseen ja käveltiin lähtöpaikalle. Jännä kun nämä pitkät kisat edeltävinä päivinä jännittävät aika paljon mutta kisa-aamuna sitä sulkeutuu johonkin "kuplaan" ja mieli onkin aika rauhallinen. Niin tälläkin kertaa.

Aallokko satama-altaassa oli vielä lähdön aikaan varsin maltillinen, mutta mitä kauemmas rannasta uitiin, sitä enemmän tuuli ja aallokko alkoi tuntua. Hyvin kuitenkin sain uinnin pidettyä kasassa ja ongelmia ei tullut. Aallokossa uintiin olen saanut lisää varmuutta ja aika hyvin selviydyin tästä huonoimmasta lajistani. Hiukan harmittamaan jäi se, että ajauduin välillä liikaakin "sisäradalle" ja tästä tuli jonkin verran ylimääräistä matkaa. Vastatuuliosuus oli kyllä aika työläs ja vettäkin tuli vahingossa hörpittyä jonkin verran.

Sen verran aallokko vaikutti tasapainoaistiin, että koskaan ei ole huimannut uinnista noustessa niin paljoa kuin nyt. Enkä ollut ainoa. Moni merestä nousija tarvitsi vapaaehtoisten apua kömpiessään luiskaa pitkin ylös. Oma huimaus helpotti onneksi aika nopeasti vaihtoalueella. Vaihdossa perinteisesti söin banaanin ja sitten pyörälle. Pyöräosuudella se tuuli sitten todellakin tuntui. Öölantiin vievällä 6 kilometriä pitkällä sillalla oli niin kova sivutuuli, etten oikein uskaltanut ajaa aeroasennossa. Sillan jälkeen oli sitten 90 asteen käännös oikealle mikä tarkoitti sitä, että tuuli oli vastainen. Ja sitähän sitten riitti. Pyrin pitämään tehot kurissa, vaikka nopeusmittarin lukema oli aika surullista katsottavaa. Juhan sanat pysyivät mielessä: "älä polje jalkoja alta". Saaren eteläpäässä oli käännös vasempaan ja jonkin matkaa polkemista kovassa sivutuulessa, mutta sitten alkoikin mukava kulku, kun käännyttiin pohjoiseen. Vauhtia oli parhaimmillaan lähes 40 km/h. Saarella oli edessä vielä toinen sivutuulipätkä, joka oli ehkä osuuden raskain kohta itselleni. Mantereelle palatessa sillalla pelotti, että tuuli nappaa kiinni. Viimeinen kolmannes eli noin 60 kilometriä poljettiin sitten mantereella. Tuolla osuudella lämpö alkoi todella tuntua. Oli kuuma. Todella kuuma. Noin 20 kilometriä ennen vaihtoa toista päkiää alkoi särkeä. Kipu oli aika kovaakin ja mietin, että jatkuukohan se juoksussa. Ei onneksi jatkunut. Pikkuisen vielä vastatuulikin vei väsyneen pyöräilijän voimia ja aloin laskea kilometrejä vaihtoon.

Pyörän aikana otin hiilihydraattia noin 60 grammaa tunnissa: 20 minuutin välein joko kaksi Jollosta tai puolikkaan Maurtenin patukan. Lisäksi söin muutaman banaaninpuolikkaan. Nesteitä meni kuuden tunnin aikana 5-6 litraa. Pyöräilyosuus meni lopulta oikein hyvin. Noissa olosuhteissa aika 6:02 ja keskinopeus 30km/h olivat minulle erinomaiset.

Kun pyöräosuus sitten lopulta oli ohi, oli jäljellä enää maraton 😊. Vaihdossa kävin bajamajassa ja totesin, että 5-6 litraa nestettä pyöräilyn aikana oli ilmeisesti liian vähän. Olo oli tosin jotenkin turvonnut ja mietin, oliko osa nesteistä jostain syystä turvotuksena kropassa. Olin hiukan huolissani, koska juoksuun lähtiessäkin oli vielä aika kuuma ja olo ei ollut ihan normaali. Juoksusta sinänsä olin odottanut selvää tulosparannusta edelliseen täysmatkaan varsinkin, kun juoksu oli kesän aikana kulkenut hyvin. Ikävä kyllä juoksu ei lähtenyt missään vaiheessa kulkemaan odotusten mukaisesti. Olo oli ihan siedettävä mutta ei vaan kulkenut. Juoksureitin varrella oli useita huonovointisia kilpailijoita ja mietin, miten minun käy. Ihan hyvinhän siinä lopulta siinä mielessä kävi, että varsin hyvävointisena pääsin maaliin mutta tavoiteaika juoksussa jäi haaveeksi. Koko matkan vain odotin, että milloin tämä loppuu. Juoksun aikana otin noin joka toisella huoltopisteellä geelin ja vettä ja joka toisella melonia ja elektrolyyttijuomaa. Viimeisellä 14 kilometrin kierroksella tein laskelmia, miten pitää edetä, että tulee ennätys.

Viimeiset noin kaksi kilometriä etenin jonkinlaisessa "hurmiossa" ensimmäisen kerran koko kisan aikana. Tiesin, että ennätysparannus tulee ja ihan kohta tämä loppuu. Olihan se maaliintulo taas upeaa. Niin upeaa, että sen takia tätä jaksaa tehdä varsinkin, kun vielä 52-vuotiaana pystyy parantamaan tuloksia. Loppuaikani oli 12:47:54. Parannusta edelliseen täysmatkaan tuli lähes 25 minuuttia.

Kannustus reitillä oli jälleen ihan käsittämätöntä. Jo uinnin lähdössä ennen seitsemää aamulla satama oli täynnä porukkaa. Maaseudulla pyöräreitin varrella kylissä oli kisakatsomot pystyssä jajuoksureitillä show jatkui.

Meillä oli huikea reissu.

Kiitos Mari, kun matkustit kanssani. Mottoina reissussa oli "tädit jaksaa heilua" ja "kaveria ei jätetä". Näin toimittiin.

Kiitos kaikki mukana olleet Puhti triathlon -toverit ja valmennus. Meitä oli reissussa upea porukka. Erityisesti kiitos Nipa, kun järjestit meille "puhtimaja" -majoituksen sekä valmentajat Jaana ja Juha, joiden opeilla tämä taas tehtiin.

Kiitos kotiväki kärsivällisyydestä.

Mitä seuraavaksi?

Ennen kisaa mietin, että jos tulos on huono tai joudun keskeyttämään, haluan ehkä vielä näyttää, että pystyn parempaan. Jos taas tulos on hyvä ja tulee ennätys, haluan ehkä vielä kokeilla, pystynkö parempaan. Eli treenit kai sitten jatkuvat edelleen.