Anskun kisaraportti: Ironman 70.3 Finland, Lahti 2.7.2022

05.07.2022

IM puolimatka Lahti 2.7.2022

2.7.2022 osallistuin kolmatta kertaa IM Lahti puolimatkalle (uinti 1900m, pyörä 90km, juoksu 21.1km). Viime kesänä kisa käytiin kovassa helteessä ja viikkoa ennen tämän vuoden kisaa alkoi näyttää siltä, että tänäkin vuonna kisataan helteessä. Olin rauhallisin mielin, koska viime vuoden perusteella tiesin, että siitä voi selvitä. Sikäli kuitenkin harmitti, että olisin toki halunnut lähteä hakemaan omaa Lahden reitin ennätystä mutta 30 asteen helteellä ennätykset joutuu kyllä unohtamaan. Tavoitteeksi jää maaliin pääsy.

Lauantai oli Lahdessa hellejakson kuumin päivä. Lähtöajankohtaan luvattiin jopa yli 30 asteen lämpötilaa ja sitä luokkaa se lämpö varmaan olikin. Vesijärven vesi oli kuitenkin yllättävän viileää, kisa-aamuna 22-asteista. Viime vuonna veden lämpö taisi olla 24:n luokkaa eli uinnissakin tuli jo kuuma.

Tänä vuonna, kun koronarajoituksia ei enää ollut, saimme odotella lähtöä viileässä Sibelius-talossa. Olin rauhallisin mielin ja hyvällä fiiliksellä. Uinnissa oli rolling start, eli kiirettä lähtöjonoon ei ollut. Matkalla lähtöön kävin pulahtamassa järvessä; vesi tuntui ihanan virkistävältä. Tunnelma muuttui kuitenkin dramaattisesti 30 metriä ennen lähtöviivaa. Garmin meni jumiin eikä suostunut inahtamaan mihinkään suuntaan. Apuun tulivat Riikka ja Ville; hekään eivät saaneet elvytettyä kelloa. Tässä vaiheessa alkoi lämpö ja syke nousta; miten ihmeessä pärjään ilman kelloa tämän reissun? Sitten ihana Riikka tarjosi omaa kelloaan lainaan ja Ville näppäränä miehenä sai sen nopeasti synkattua minun vyöhöni. Itse en olisi ilman silmälaseja selvinnyt tuosta hommasta. Tämä säätö pelasti kyllä kisani, vaikka aikaa siihen toki meni ja tästä johtuen lähdin uimaan pitkältä takamatkalta kaikkien uimareiden perään.

Alkumatkan jouduin uimaan aivan yksin. Vielä hankalammaksi homma meni sitten, kun aloin saavuttaa jälkipään uimareita. Ohituspaikkojen löytäminen oli vaikeaa ja tilaa joutui hakemaan. Uimareita meni aika vaihtelevilla tyyleillä ja rintauimareita oli paljon. Tuulikin keinutti mielestäni yllättävän paljon ja tuli sellaisesta suunnasta, että myötäistä ei ollut koko uintimatkalla. Lopputuloksessa tämä kaikki näkyi lähes 100 m liian pitkänä uintimatkana ja surkeana uintiaikana mutta eipä sille mitään voinut; pääasia, että olin kisassa mukana. Omat hermoni sain kyllä pidettyä ihmeen hyvin kurissa tässä hässäkässä.

Vaihtoon mennessä otin geelin ja vaihtopussukasta pullosta vettä päälle. Sitten pyöräkamat päälle ja menoksi. Lahdessa vaihtoalue on iso ja vaihtoihin menee melko paljon aikaa. Oma vaihto meni ihan hallitusti ja sujuvasti. Pyöräily lähti kulkemaan suunnitelmien mukaan. Energiana minulla oli Noshtin energiamarmeladeja; otin sellaisen 20-30 minuutin välein. Kahdessa pullossa oli elektrolyyttijuomaa, joka kuumana alkoi maistua niin pahalle, että loppumatkasta en pystynyt sitä enää juomaan. Tämä vähän huolestutti. Lahden pyöräreitti on mukava, joskin raskaahko. Tänä vuonna oli jonkin verran vastatuultakin ja keskinopeus vastatuulipätkällä oli hitaampi, kuin mitä olin toivonut. Mutta tulihan se myötätuulikin sitten ja pääsin tosi hyvään keskinopeuteen puolen matkan jälkeen. Lopussa Messilän mäki piti malttaa ottaa rauhallisesti. Pyöräily meni olosuhteisiin nähden hyvin.

Juoksuosuus edelleen jatkuvassa helteessä jännitti. Tiesin, että matkasta tulee raskas. Alussa otin geelin jokaisella juomapisteellä ja kävelin rauhassa niin, että sain juotua täyden mukillisen. Jokaisella huoltopisteellä oli suihku, josta sai viileää vettä päälle. Toisella kierroksella alkoi olla todella raskasta ja geelit alkoivat tehdä pahaa. Tiesin, että jotain energiaa on pakko saada menemään. Kylmä vesikään ei tuntunut vatsassa hyvältä. Otin riskin ja join järjestäjän tarjoamaan Gatoradea. Riskinotto kannatti; palasin hämärän rajamailta elävien kirjoihin. Juoksureitillä monet joutuivat kävelemään ja omalle kohdalle osui yksi pyörtynyt juoksija, jota elvytettiin, kun menin ohi. Siinä kohtaa kyllä mietin, onko hommassa mitään järkeä. Haaveilin juostessa siitä, että pääsen maalissa selälleni makaamaan. Teki myös mieli pulahtaa vieressä olevaan Vesijärveen. Olin ajatellut, että viimeiset 1-2 kilometriä menisin hieman reippaammin ja olisin ehkä jaksanutkin, mutta kun yritin muuttaa askellusta vähän ripeämmäksi, tuli tunne, että krampit iskevät molempiin jalkoihin ja tahti piti äkkiä muuttaa takaisin pompotteluksi.

Viimeinen kilometri Lahdessa kierretään Pikku-Vesijärveä ja sitten aukeaakin sataman suora, jossa maali jo näkyy. Oli se taas hieno tunne, kun pääsi punaiselle matolle ja maaliin (ja selälleen sinne maahan).

Tämä kamaluus ja ihanuus kesti tällä kertaa 6 tuntia 26 minuuttia. Viime vuoden Lahden aika parani pari minuuttia. Pakko kai olla tyytyväinen, kun olosuhteet olivat mitkä olivat. Kannustus Lahdessa on aivan huippua ja myös pyöräreitin varrella oli kisakatsomoita. Kisan jälkeen Sibeliustalossa oli tarjolla ruoka ja kun sain syötyä ison lautasellisen, vointini oli oikein hyvä.

Juoksun aikana ajattelin, että never again, mutta Turussa ehkä nyt vielä kuitenkin homma jatkuu 31.7.2022.

Kiitos Riikka ja Ville😊