Anskun kisaraportti Finntriathlon Vierumäki 22.8.2020 perusmatka

21.09.2020

Seuraavassa saatte lukea PUHTI triathlonryhmässä harjoittelevan Anskun kisararportin:

Finntriathlon Vierumäki perusmatka (1500m, 40km, 10 km) 

Ensi alkuun ajattelin, että ei minusta taida olla raportin kirjoittajaksi, mutta muiden puhtilaisten raporttien innoittamana päätin kuitenkin naputella pienen rapsan.

Tavoitteet kesälle 2020 olivat ihan toisenlaiset. Lopulta Vierumäen perusmatka jäi ainoaksi triathlonkisaksi tänä vuonna. Päätavoite minulla oli Lahden puolimatka kesäkuussa. Tapahtuma siirrettiin ensin syyskuulle ja lopulta sitten peruttiin kokonaan.

No, luottavaisin mielin, kolmatta kertaa triathlonharrastukseni aikana, lähdin Vierumäelle ystäväporukan kanssa. Harjoittelu oli tähdännyt noin kaksi kertaa pidemmälle matkalle, joten tämähän oli vähän kuin sprinttimatka siihen verrattuna.

Kisaviikolla Foreca lupasi lauantaille oikein hyvän kisailmaa. Vielä perjantaina ennusteet lupailivat, että sade alkaa n. klo 16, jolloin minulla olisi jo kisa takana päin. Totuus olikin sitten ihan toisenlainen. Jo varhain aamupäivällä taivas aukeni Vierumäellä ja sadetta ja tuulta sitten riittikin koko päiväksi.

Lähdimme hyvissä ajoin ystäväni Annen kanssa mökiltä Kuntoharjusta taluttamaan pyöriä lähtöpaikalle. Muodon vuoksi vedimme sadetakit päälle, että edes vähän aikaa pysyisimme kuivina. Lenkkarit olin pakannut muovikassissa vaihtopussiin; toiveajatus oli, että jos sade loppuisi juoksuun mennessä, saisi kuivat kengät jalkaan. Nyt oli jalassa varvastossut. Pyörät veimme vaihtoalueelle ja sitten oli edessä päivän ensimmäinen suoritus; märkäpuvun pukeminen märälle iholle. Siitä selvittiin.

Uinnin lähtö tapahtui rolling startina koronan vuoksi pienissä ryhmissä ikäsarjoittain. Verryttelyn pääsi tekemään Valkjärveen. Ennen lähtöä söin vielä energiapatukan. Arvelin, että uinnissa tuskin pystyisin viime vuoden tulostani parantamaan, koska koronan takia allaskausi loppui lyhyeen ja lisäksi minulla oli ollut ongelmia olkapään kanssa. Uinti sujui kuitenkin varsin jouhevasti. Ainoa mikä jäi harmittamaan, oli hiukan liian laiska suunnistus. Tämän takia tuli jonkin verran ylimääräisiä metrejä. Tästä huolimatta uintiaikani parani viimevuodesta vajaan minuutin ollen nyt 33:46.

T1 meni rutiinilla; maltoin kävellä jyrkänteen ylös ja suunnitellusti kävelyn aikana riisuin märkäpuvun yläosan, säädin kellon ranteeseen ja otin geelin. Mäen loivan loppuosuuden uskalsin jo juosta. Päädyin lähtemään pyöräosuudelle pelkällä kisapuvulla. Kaatosateesta huolimatta ilma oli lämmin.

Jännitti miten kova sade vaikuttaa pyöräilyyn. Reitille muodostui lätäköitä ja käännöksissä (joita reitillä on kuusi) piti hidastaa kävelyvauhtiin, koska liukkaus pelotti. Ylämäissä (joita tällä reitillä riittää) säästelin jalkojani ja pyrin pitämään sykkeen kohtuullisena. Alamäet ajoin kovempaa kuin koskaan; nopeus oli suurimmillaan 61.7 km/h. Sade piiskasi vastaan, tuuli onneksi oli varsin kohtuullinen. Pyöräilyn aikana otin kaksi energiamarmeladia puolen tunnin välein. Aikaa pyöräilyyn meni 1:24:54, mikä oli noin 6 minuuttia viimevuotista vähemmän.

T2:ssa hermostuin, kun joku sankari oli sijoittanut vaihtolaatikkonsa minun pyöräni paikalle. Harmittaa moinen välinpitämättömyys. Vaihto meni muuten sujuvasti; tosin lenkkareiden pukeminen likomärkien sukkien päälle oli hiukan konstikasta. Juoksu lähti sujumaan melko odotetusti. Askel oli hiukan raskaampi, kun olin odottanut mutta selitys siihen taisi olla se, että juoksin kolme ja puoli minuuttia paremman ajan kuin viime vuonna; 55:45. Juoksussa otin yhden geelin heti vaihdon jälkeen ja toisen juoksun puolivälissä. Energia riitti hyvin. Maaliin tulin ajassa 3:02:02.

Viime talvi oli ensimmäinen, kun harjoittelin pyöräilyäkin säännöllisesti läpi talven. Tämä ja pyörä-juoksu-yhdistelmätreenit näkyivät todellakin tämän päivän tekemisessä, ehkä selvimmin juoksussa. Parantuneen pyöräilyn ansiosta jaksoin juosta kympin "omalla tasollani".

Oli hurjan kiva kilpailu! Vettä tuli kun aisaa mutta ilma oli lämmin, kannustusta varsinkin maalialueella oli kivasti ja mikä parasta, kuluneen kauden lähes pilkun tarkkuudella tehdyt treenit näkyivät ja tuntuivat tekemisessä. Koko matkan oli hyvä fiilis.

Ainoa mikä hiukan näin kauden loputtua harmittaa, on se, että puolimatkan ennätys jäi odottamaan ensi kesää.