Marin kisaraportit: Anoppi ja miniä sporttaa

Taustaa: 

Aloitin triathlon harrastuksen vuonna 2015 . Eka kisa oli Voimarinteellä ja siellä kisasin lainapyörällä ja uintiosuuden vedin mummosammakolla. Ja koukkuun tähän lajiin jäin heti. 

Iida on lajinvaihtaja ja aloitti Puhdissa viime syksynä. Tunnollisena treenaajana hän on kehittynyt huimasti Puhdin valmennuksessa ja menestynyt hienosti kesän kisoissa. Tämän vuoden ensimmäinen kisamme oli Ruukki triathlon 31.5.26 Kellokoskella.Takana meillä oli hyvin mennyt treenikausi. 

On tullut hommattua juoksumattoa ja palautumishousua ym. Itse sairastin flunssan ennen Ruukkia ja tuntui siltä kuin olisi kisannut pyykkipoika nenässä. Happi ei mennyt sisään eikä ulos. 

Aamulla pakkasimme autoon pyörät ja muut kamppeet. Koira ehti varastaa matkaeväät ja autokin vähän aiheutti ylimääräistä stressiä ,mutta pääsimme kisapaikalle hyvissä ajoin. Ilman lämpö oli n. 15 astetta ja hieman tuulta , veden lämpö 15,2 eli pirun kylmää. Onneksi kyseessä oli sprinttimatka. Ennen kisaa ja sen jälkeen olisi pilkkihaalareille ollut käyttöä.

 Kisasta vielä sen verran, että T1:llä mulla oli sormet niin kohmeessa, että en saanut märkäpukua avattua omin avuin. Joku ystävällinen kanssakilpailija sitten vetäisi vetoketjun auki . Kisa itsessään oli hyvin järjestetty, reitit selkeät ja lisäksi Suomen Triathlonliitto on myöntänyt Ruukki triathlonille historian ensimmäisen Ympäristövastuullinen Kilpailu- sertifikaatin v. 2024.

Iida sijoittui heti hienosti kolmanneksi naisten yleisessä sarjassa. Ps. Naisten nopein T1 aika. (Vaihtotreenejä alla nolla!)

Osallistuimme Forssan Suvi-illan juoksutapahtumaan 19.6.2026, jossa juoksin 10 km 58.16 ja Iida ekan puolimaransa 1.56,31. Ennen tätä tapahtumaa olin kärsinyt jo toisen flunssan ja pitkittyneen yskän. On kyllä todella harmillista, että koko talven olin ollut terve ja sitten kun alkaa kesä ja kisakausi niin iskee pari flunssaa peräperää ja peruskunto kyykkää alas.

Seuraava triathlonkisamme oli Porin Tarmon järjestämä Tarmotriathlon 11.7.2026 Noormarkussa. Siellä osallistuimme sprinttikisaan. Aurinko paistoi ja meno maistui. Uinti oli kunnon myötävirtaan kapeahkossa joessa . Pyörä- ja juoksureitti olivat ennestään tuttuja mulle. Tämä oli mun kolmas kerta Tarmotriathlonissa ja tätä voisin suositella myös aloitteleville triathlonisteille. T1 ja T2 ovat eri paikoissa , mutta niinkuin tässä ja muissakin kisoissa on suositeltavaa tutustua reitteihin etukäteen. Näistä kekkereistä pokkasimme molemmat ykkössijan ja maaliin tulon jälkeen otettiin pieni energiatankkaus ja lepohetki ja päätettiin polkaista pyörillä kotiin 90 km. Poljettiin reipasta vauhtia, koska oli niin paljon paarmoja liikkeellä.

Viikon päästä oltiin Säkylässä 18.7.2026. Iidalla oli edessä ensimmäinen perusmatka ja mä olin ilmoittautunut sprinttiin.

Säkylän kisa on myös hyvin järjestetty tapahtuma kauniissa maisemassa. Pyhäjärvi on iso järvi ja jos siellä siellä tuulee niin aallokko voi olla kovakin. Tänä vuonna olosuhteet olivat aamupäivän lähtijöille hyvät. Tiedossa oli rajua sadetta iltapäiväksi eli perusmatkalaiset tulisivat saamaan oikein kunnon sademyräkän niskaansa. Tämä kisa meni osaltani rutiinilla. 

Taisin olla 3. koko kisan ajan maaliin asti. Sain tehtyä omaan tasooni nähden hyvän suorituksen. Sitten jäin seuraamaan Iidan kisaa. Vettä alkoi tulla taivaan täydeltä ja mietin, että mitenköhän Iida ja muut kisaajat selviävät pyöräilyosuudesta, mutta kovat ovat kovia olosuhteista huolimatta.

Challenge Turku puolimatka 26.7.2026 ja IIdan kauden pääkisa. Aurajoen veden lämpötilan viileys oli tiedossa ja se tarkoitti, että alussa on mentävä rauhallisesti, ettei iske paniikki. Siellä näkyi muutama uimari selällään kellumassa henkeään haukkoen. Uinti oli itse asiassa ihan kivaa. Vesikin siedettävän lämpöistä. Mun uintiaika oli 42:46 ja siihen asti oli tyytyväinen ja hyvällä fiiliksellä. Tavoitteena mulla oli tehdä reilu kuuden tunnin alitus ja olin hyvin varma, että se onnistuu. , mutta, mutta.....Pyörällä tehtiin siirtymä Helsingin motarille ja siellä tehtiin 3 looppia ja pyörä kulkikin alkuun ihan ookoo. Sitten n. 30 km kohdalla alkoi kuulua kummallista kihnausta ja ensin luulin ja toivoin , että se ääni olisi peräisin kypärän sivuun liimatusta numerotarrasta, mutta ei.... En uskaltanut pysähtyä motarille tarkistamaan mistä ääni kuuluu, eikä mulla ollut kyllä mukanakaan mitään työkaluja joilla olisin voinut tehdä jotain. 

Vaikka kuinka poljin niin vauhti hiipui ja vasen polvi alkoi muistuttaa vanhasta runner`s knee - vammasta. Sitten alkoi suoranainen v... ketutus, kun odotti vaan , että koska rengas puhkeaa. Sitä ärsytyksen ja kiukun määrää !!! Kun vielä alkoi sataa reippaan puoleisesti , niin loppufiiliskin katosi sateeseen. Juoksu alkoi kaikesta huolimatta kulkea alle kutosen vauhdilla, mitä olin ajatellut juosta koko matkan ja sitten vasta jossain puolivälin kohdalla vasen polvi kipeytyi niin, että juoksu hidastui. Maali tuli jossain kohtaa vastaan ja sijoitus kaikesta huolimatta 4. 

Pyörästä oli irronnut takajarrulevy osittain niin, että se repsotti vanteessa kiinni. Vapaasti pyöritettynä takapyörä pyöri 1½ kierrosta ennenkuin tyssäs. Eli poljin kisassa jarru osittain päällä 60 km. Turun kisa oli ISO pettymys ja vasta tätä rapsaa kirjoittaessa katsoin ensimmäistä kertaa tulosluettelosta omat suoritusaikani. Että mua harmitti monta päivää kisan jälkeen. Oli suoraan sanottuna tosi fiilis! Iida saapui maaliin ajassa 5:32,13 . Huippusuoritus jälleen! Ja sijoitus 8. Ensi vuonna Turun kisa on T100:nen eli uintimatka 2km, pyörä 80 km ja juoksu 18 km.

Ironman Kalmar 15.8.2026

Turun kisan jälkeen teippailin vasenta polvea kinesioteipillä ja kevensin heti treenejä kun polvessa oli tuntemuksia. Se ei siitä kuitenkaan tullut treenatessa pahemmaksi joten melko luottavaisin mielin lähdin matkaan. Lähdimme kohti Naantalia Anskun kanssa keskiviikkona ja aamulla olimme perillä Kapellskärissä. Siitä nokka kohti Kalmaria ja Puhtilaisten yhteismajoituspaikkaa. 

Ennen kisaa vielä mietintään , että kisatako laillisilla vai laittomilla kengillä. Laillisilla kisasin. Kisa-aamuna herätys oli 4.30 ja mielessä ensimmäisenä , että ei helkutti... kohta pitää hypätä mereen kun vaan tekisi mieli kääntää kylkeä. Ruokakaan ei oikein maistunut. Etukäteen mietitytti myös Turun persiilleen mennyt kisa ja se, että oli luvattu melko lämmintä keliä ja tuulista säätä. 

Uinti: Ihan hirvee hässäkkä alusta melkein loppuun asti. Lähdin 1 h 30 min lähtöryhmässä ja tuntui siltä , että kaikki 2400 uimaria oli valinnut saman ryhmän. Osumaa tuli joka puolelta ja yksi uimari ui suoraan mun päältä ja ohittaessaan potkaisi vielä naamaan. Hörppäsin pari kertaa merivettä kun aalto tuli suoraan suuhuun ja sitten jännäsin, että alkaako oksettaan. Ei alkanut. Loppusuoralla aloin saada vasta uinnin juonesta kiinni ja sitten se olikin ohi. 

Pyörä: Otin mielestäni pyörän maltilla ja energiaakin niin paljon kun pystyin. Jälkeen päin mietittynä (tai siis Juha epäili ja olikin oikeassa) , energian määrä ei ollut riittävä eikä juomisen määrä. Pari pissareissua tein pyörän aikana ja pyörä pelasi (kuskasin huollossa Turun jälkeen). 

En juuri vilkuillut kelloa pyöräilyn aikana vaan mulla oli ajatus kirkkaana, että vielä pitää jaksaa maratooni juosta.

Juoksu: Lähdin rauhallisesti liikkeelle ja noin 1 km jälkeen mun jalat sanoi stop. Ne oli yhtäkkiä aivan tyhjät , ei mitään eloa. Kävelin hetken ja yritin uudestaan lähteä liikkeelle, mutta ei. Siinä vaiheessa ajatteli , että palaan vaihtoaluelle ja keskeytän. Mulla oli ihan hyvä olo, mutta lihakset ihan tyhjät. Näin totaalista seinää mulle ei ole tullut vastaan koskaan. Olin ihan, että What? 

Hetken laskeskelin mielessäni, että vaikka kävelen niin olen maalissa alle 16 h, että eipä tässä muutakaan tekemistä sitten kai ole ja jatkoin matkaa. Keep going! Sitä se sitten oli hölkkä-kävelyä loppuun asti. En ole ikinä nähnyt kisoissa niin paljon oksentelevia ja käveleviä ihmisiä kuin tässä kisassa.. Tämä oli mun 3. Ironman ja vaikka oli hienoa päästä maaliin ja olen ylpeä, etten keskeyttänyt niin jostain syystä tämä maaliintulo ei nostanut oikeastaan mitään tunteita pintaan. Olo oli aika hutera ja hetken täytyi istua etten pökertynyt. 

Suihku oli maali-alueella ja ai vitsi , että kirveli hiertymät ja varpaita särki (loppusuoraa juostessa tunsin kuinka vasemman jalan isovarvarpaan kynsi irtosi) . Sitten ruokaa sisuksiin ja valokuvaus Ironmantaulun edessä . Anskun ja Sepon kanssa lähdettiin hakeen pyöriä ja kamoja vaihtoalueelta yön pimeydessä. Mun transition bagit olivat sitten kadonneet naulakosta ! Niitä sitten etsittiin, omasta ja henkilökunnan puolesta. Tänään tuli viestiä , että tarkistavat vielä Lost & Found tavarat. Eli elättelen pientä toivoa , että saan tavarani takaisin. Monet tekivät olosuhteista huolimatta kisaennätyksiä Kalmarissa ja paljon onnea heille!

Vaikka hetken oli mielessä , että mitäpä jos lopettaisi koko kilpailu-uran ja harrastaisi triathlonia vaan kunnon ylläpitämisen takia, niin tiedän , että ensi vuonna kisataan taas! Kalmarin matkasta haluan kiittää erityisesti Anskua ( = kaveria ei jätetä) sekä Nipaa kaikista asumisjärjestelyistä, Riikkaa ja Villeä ( aina valmiina auttamaan muita), Valtteria (pidähän panta kireällä) , Ronia (mukava heppu kertakaikkiaan) sekä niin ihanaa ja luonnikasta pariskuntaa Seppoa ja Heliä. Kiitos myös Vahtipulmentajalle ja Puhtivalmentajalle! Olette yksi iso syy jatkamispäätökselleni.