Harkitsetko bull-tyyppistä koiraa?

Jos sinulla on tai harkitset koiraa jonka on ns. bull-tyyppinen niin tässä alla pari artikkelia jotka kannattaa lukea. Iltalehden jutussa haastatellaan eläintenkouluttaja, Koirakoulu Masseterin omistajaa Liisa Tikkaa, samoin toisen artikkelin teksti on Liisa Tikan käsialaa.

Kovat otteet kuin "bensaa liekkeihin" - voimakoirat voivat uhan edessä reagoida varoittamatta (Iltalehti)

Kiinnostavatko bull-rodut? Harkitsetko kodinvaihtajaa? (Teksti: Suomen amerikanstaffordshirenterrieriyhdistys ry / Liisa Tikka)

Heti alkuun, on sanottava, että mitä nyt kirjoitan aiheesta on minun omia ajatuksia ja mielipiteitä aiheesta. Mietteitä sieltä täältä sikin sokin ja paljon jää varmasti sanomatta, mutta sen sanon, että meidän oma koira on se paras koira meille. :)

Meillähän on siis tämän tyyppinen koira, bull-rotuihin kuuluva, voimakoira, amerikanstaffordshirenterrieri Pötkö, tällä hetkellä vuoden ja neljän kuukauden ikäinen karvapallero.

Koira on minun viides oma koirani eli koirakokemusta on takana vuosikausia. Ei kuitenkaan mitään sellaista koirakokemusta mitä tämä koira on tuonut tullessaan ja siksi olikin tärkeää etukäteen lukea rodusta ja sen mukana tuomista vaatimuksista / haasteista.

Kun koiraa hankkii sitä on syytä harkita ja suunnitella, tutustua rotuun ja sen vaatimuksiin täydellisesti. Selvittää mihin tarkoitukseen kyseinen rotu on alunperin jalostettu ja mihin suuntaan sitä jalostuksessa on viety viedään nykyään. Oli kyseessä aivan minkä tahansa rotuinen koira niin näitä asioita kannattaa selvittää ja miettiä. Minun mielestä jokaisen koiranomistajan on tiedettävä millainen koira hänellä on. Eri asia on sitten esim. löytökoirat joiden taustasta ei välttämättä tiedetä yhtään mitään ja elämä sitten näyttää koiran eri puolet.

Koiraa harkitessa ja hankkiessa pitää otta selvää mitä kyseinen koirarotu rotunsa puolesta vaatii ja miettiä onko se just sellainen koira mikä itselle sopii ja minkä haluaa, onko siihen täysin valmis.

Kun koirakuume tulee niin se on usein valtava, niin minullakin ja malttia ei meinaa olla sitten ollenkaan. Edellisen koiran kuokltua päätimme härren kanssa, että jos ja kun otamme seuraavan koiran niin se tulee aikaisintaan silloin ja silloin. Eli meillä oli aikaa tutustua eri rotuihin huolella, kahlasin läpi kaikki kiinnostavat rodut ja lopulta päädyimme opuksien mukaan suht haastavaan ja vaativaan, omistajiltaan enemmän kuin mihin olimme aiemmin tottuneet, rotuun. Tämä rotu on amerikanstaffordshinshirenterrieri eli tuttavallisemmin amstaffi.

Mitä sitten tuli mietittyä ennen koiran hankkimista? Aika paljon ja monia asioita punnittiin monelta kantilta. Tässä asioita mitä omassa päässäni mietin:

Tyttö vai poika? Mitä eroa sukupuolilla on?

Päädyimme tyttöön sillä se ei monen rodun kohdalla aina ole niin jääräpäinen kuin poikakoira. Näistä asioista voidaan olla kyllä montaa mieltä, mutta eroja luonteissa sukupuolten välillä on. Tyttö on kierompi ja uros sellainen urpompi jotenkin. 

Me olisimme olleet kuitenkin valmiita ottamaan myös poikakoiran jos tyttöpentua ei olisi ollut tarjolla.

Mistä koira?

Tässä oli pari vaihtoehtoa eli viralliselta kasvattajalta tai sitten nuori kodinvaihtaja oli se sitten rekisteröity tai ei. Tutustuin kasvattajiin ja olin heihin yhteyksissä ja kennel valikoitui sopivana ajankohtana luovutusikäisen pentueen mukaan ja tietenkin siten, että kasvattaja tuntui asiansa osaavalta koiria rakastavalta ihmiseltä. Ja se tietenkin tärkeänä, että kasvattaja piti meitä hyvänä perheenä pennulle. Mielestäni on tosi tärkeää, että kasvattajakin selvittää mahdollisten ostajien motiiveja ja soveltuvuutta koiralle.

Kun sopiva pentue ja kasvattaja löytyi niin kävimme koiraa katsomassa paikan päällä ja niitä kaikkia muita (11) pentueen pentua sekä tietenkin emo- ja isäkoiraa.

Väritys

Yhdentekevää, mutta jos on valinnan varaa niin sitten valitaan ja lopulta Pötkö valikoitui aivan muiden asioiden perusteella kuin väritys. Alun perin ajattelin, että ei ainakaan tällainen tiikeriraidallinen väritys, mutta niin se vaan kääntyi siihen, että ehdottomasti juuri tämä tiikeriraidallinen pentu. Pötkö on tiettävästi rodun suurimmasta ikinä syntyneestä pentueesta, pentueen koko oli 12 kpl. Tässä määrässä oli monen väristä koiraa. Lopulta harkitsin vapaana olevista pennuista lähes täysin valkoisen ja sitten tiikeri- eli brindle-värityksisen Pötkön väliltä ja pädyimme Pötköön ja kasvattajakin oli sitä mieltä, että Pötkö on meille sopiva pentu.

Onko elämässämme riittävästi aikaa ulkoiluttaa paljon ulkoilua vaativaa koiraa?

Tähän asiaan piti tehdä heti päätös, eli aikaa on jos koira halutaan ja otetaan ja se huolehditaan, että koira saa riittävästi liikuntaa. Koiran liikunta menee oman liikunnan edelle jos tällainen tilanne tulee eli omia treenejä muokataan sen mukaan, että koiraa liikutetaan tarpeeksi joka päivä ja että sen kanssa ollaan riittävästi. Tai ennemminkin voi ajatella niin, että muutaman päivän sykleissä liikuntaa on koiralle tultava riittävästi sillä toisena päivänä voi olla vähemmän ja toisena enemmän. Kotona meillä ollaan päivässä paljon, sillä työaikamme ovat niin erilaiset härren kanssa.

Vakuutus koiralle vai ei?

Meillä ei aiemmin koirilla ole ollut vakuutusta, mutta kokemus on oopettanut, että sellainen kannattaa hankkia ja tutkiskelun jälkeen sopiva vakuutusyhtiö ja sopivan kattava vakuutus löytyi. Se maksaa vuodessa jonkin verran, mutta on se on hyvä tuki ja turva jos jotain isompaa sattuu. Vakuutus myös otettiin heti kun koira oli vielä pikkanen pentu niin se kattaa vielä enemmän kuin, että olisi odottanut muutaman kuukauden koiran kasvamista.

Onko hoitopaikka?

Tämä oli mulle tärkeä asia, että koiralla olisi rotua ymmärtävä ja hoitopaikka. Kyseinen rotu on sellainen, että sitä ei voi viedä tosta noin vaan kenelle tahansa hoitoon. Hoitopaikan on oltava rodun ominaisuudet tunteva ja ehdottoman luotettava toimimaan sen mukaan mitä koira vaatii. Pötkö remmin toisessa päässä niin toista päätä ei voi antaa kenelle vaan, tai jos antaa niin ihminen pitää perehdyttää hyvin sillä koira on spontaani ja voimakas ja nämä asiat saattavat aiheuttaa epämieluisia tilanteita ulkoilutettaessa koiraa.

Kyselin ajoissa hoitopaikan ja sellainen saatiin.

Kuinka paljon koiraa koulutetaan?

Meille riittää sellainen koiran opettaminen ja kouluttaminen, että sen kanssa pärjää arjessa sujuvasti, että se osaa käyttäytyä hyvin ja tietää mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä ja tottelee kun sille sanotaan. Pötkö on vielä nuori ja viisastuu päivä päivältä, tottakai jatkuvasti vielä tulee asioita, että koira hommailee tyhmyyksiä, mutta ne vähenevät koko ajan ja siitä on tulossa kovin mukava aikuinen koira. 

Pötkö mielestäni tekee kuitenkin tosi vähän tyhmyyksiä eikä esimerkiksi tuhoa paikkoja, ei ole sitä tehnyt elämänsä aikana montaa kertaa. Yhdet pöydälle jättämäni silmälasit on rikottu ja joku lehti otettu keittiön pöydältä ja silputtu. Tällaista pientä ja noh, kröhöm valeraskautensa aikana se tuhosi sohvan. Meidän sohva on koiran syömä kun se yritti ilmeisesti tehdä pesää pennuillensa sohvan sisään. Se oli kyllä järkytys, mutta siitäkin touhusta päästiin yli kun aikaa kului ja koiran valeraskaus loppui.

Tyhmyyksiä on myös se, että kun koira ei saa mennä sänkyyn niin kun menen esimerkiksi laittamaan yläkertaan pyykkiä (jossa makuuhuone on) niin koira saattaa saada hepulin ja rynnistää sänkyyn peuhaamaan niin maan pirusti. Yleensä joka kerta, siltikin, vaikka se tietää, että sinne sänkyyn ei mennä! Mutta tällaiset kuuluu asiaan ja kun koira kuitenkin tietää, että sänkyyn ei saa mennä ja tulee sieltä heti pyynnöstä pois. Tai ystävällinen käsky se on eikä pyyntö.

Haluammeko käydä koiratreffeillä ja koirapuistossa tavata muita koiraihmisiä?

Kaikille jotka mut tuntevat on varmasti itsestään selvää, että ei haluta käydä koirapuistossa. En ole ollenkaan kovin sosiaalinen persoona joten tämän puolesta amstaffi on meille paras valinta koiraroduksi. Sen kassa ei nimittäin tarvitse eikä usein edes ole mahdollista käydä tapailemassa eri koiria. Tämä rotu ei sellaista sosiaalisuutta sillä amstaffi ei niin välitä muista koirista, joskus ei jopa hyväksy muita koiria lainkaan sen jälkeen kun on tullut 1-3 vuoden ikään eli sukukypsäksi. Ja tähän ei auta se mitä moni ehdottaa eli pennusta asti sosiaalistamista, ei auta vaan se piirre, että "en halua muita lähelleni" tulee jos on tullakseen koiran sukukypsyyden myötä.

Kun Pötkö oli pieni kävimme muutamaan otteeseen tapaamassa paria muuta amstaffia ja he ovat miespuoleisia :D ja periaatteessa voisimme vieläkin joskus käydä koiratreffeillä sillä on hyvin mahdollista, että eri sukupuolet tulevat hyvin toimeen keskenään. Mutta tämä asia vain jää sillä olen niin huono järjestämään tapaamisia.

Onnistummeko koiran kanssa niin, että se ei tuota ongelmia ympäristölleen?

Tämä on se mikä eniten mietitytti bull-tyyppistä koiraa hankkiessa, lähinnä, että entä jos koira onkin täysin kaheli ja syö kaiken liikkuvan suunnilleen ihmisistä lähtien. Niinhän se asia ei tietenkään ole, amstaffi on mitä ihmisiystävällisin koirarotu joka rakastaa lapsia ja on normaali kotioloissa mukava toimeliaan rauhallinen persoona.

No millainen Pötkö sitten on?

Mukava, iloinen, toimelias, silitettävä, läheisyydenkaipuinen, lämmin, vahva, hiljainen, urheilullinen, ihmisrakas ja vaikka mitä. Just oikea koira meille ja meidän elämään ja kaiken kaikkiaan helpompi mitä alun perin kaiken lukemani jälkeen odotin.

Tämän verran koira-asiaa, joskus myöhemmin sitten lisää.

Jaanaba :)