#TreenaaVillen kisaraportti: Challenge Turku -puolimatka, 28.7.2024

Ilmoittautuminen Turun kisaan oli kliksuteltu kisakalenteriin jo ajat sitten viime marraskuussa ajatuksena suorittaa puolimatka hyvänä kisatreeninä kesän päätapahtumaan Kalmarin täydellematkalle. Ajoitus kolme viikkoa ennen täpäriä ei ehkä olisi optimaalisin mahdollinen, mutta eipä näitä kisoja Suomessa liiaksi järjestetä. Aiemmat vuodet ovat osoittaneet, että vaikka Turun kisassa sataakin aina*, tapahtuma on kuitenkin erinomaisen hyvin järjestetty ja reitti mukavan nopea. Heinäkuun alussa tehty ex-tempore-ilmoittautuminen Ironman Lahti -puolimatkalle kuitenkin hieman latisti lähtöintoa tähän kisaan – ehkäpä sitä olisi yksikin puolikas kesään riittänyt.

*Sateesta puheenollen – vielä viikko ennen kisaa ennuste povasi jälleen muuten ihan aurinkoiselle kisaviikolle sadetta juurikin sunnuntain pääpäivälle. Sadepilvet väistyivät kuitenkin ennusteesta, sillä ilmeisesti Poudan Pekka ei ollut tiennyt sademagneetti-Villen lisäksi kilpailuun ilmoittautuneen myös aurinkokuningas-Oton. Onneksi Oton mukanaan lounais-Suomeen generoima korkeapaineen alue voitti allekirjoittanutta seuraavan matalapaineen ja kisa kisattiin jopa täydellisessä kelissä. Hyvä Otto!

Tsekkasin pyörän sisään jo lauantaina ja vein samalla juoksun ja pyöräilyn vaihtopussukat paikoilleen vaihtoalueelle. Isojen kisojen paras puoli on, kun kisa-aamuna ei tarvitse muuta kuin syödä aamupala ja hoitaa itsensä kisa- ja märkäpuvun kanssa pelipaikoille – muut kamat odottelevat jo valmiina. Kisavalmistautuminenkin oli vastikään Lahtea varten päivitetyn pakkausexcelin ansiosta äärimmäisen nopeaa – kamat vaihtopusseihin jo valmiiksi kotona ja kisapaikkakunnalla ainoastaan siirto kisajärjestäjän tarjoamiin pussukoihin.

UINTI

Uinnin lähtöjärjestelyistä pientä miinusta tapahtumajärjestäjälle. Toisin kuin Ironman Lahdessa, Turussa kilpailijoita ei jaettu minkäänlaisiin uinnin tavoitevauhtiryhmiin eriväristen uimalakkien tai edes lähtökarsinassa tapahtuvan triathlonisti-erottelun keinoin. Kisajärjestäjä tyytyi vain toteamaan kisainfossa, että "nopeimmat kärkeen, hitaammat ja ensikertalaiset loppupäähän." Voitte varmaankin arvata, miten hyvin tällainen toimii käytännössä. Juurikin niin - ei toiminut, ei.

Sain itselleni kuitenkin paikan kohtuu alkupäästä ja oman rolling start -vuoroni tullessa loikkasin jalat edellä sameaan Aurajokeen tekemään omaa kisauintiani. Uinnissa oli alusta alkaen melko hyvä tekemisen fiilis. Uinti tuntui hyvin eteenpäin soljuvalta ja epäilin (virheellisesti**) vauhtia jopa ihan nopeaksi. Matkalla tuli jonkun verran häiriötä kanssauimareilta, jotka ilmeisesti olivat jääneet lähtökarsinassa liian taakse ja nyt ohittaessaan eivät tuntuneet väistävän yhtään vaan läpsyttelevän suoraan päälle. Jostain syystä ohjaus puolsi tälle kertaa hieman vasemmalle ja ajauduin aika usein kohti Aurajoen penkereitä ja jokivarteen ankkuroituja aluksia. Oli ihan hauska fiilis uida noin metrin päästä jättimäistä sveitsiläismiljonäärin jahtia toivoen toki, ettei aluksen septitankki ihan hirveästi vuotaisi. Uinnista ylös, vilkaisu kelloon (37:03**) ja suunta kohti vaihtoaluetta.

PYÖRÄ

T1:een kuluu Turussa hieman enemmän aikaa, kuin monessa muussa kisassa. Uinnin rantautumisesta on nimittäin jonkun verran juoksumatkaa vaihtopaikkana toimivaan autotalliin. Vaihdossa bongasin myös koutsi-Juhan, jonka välitön läheisyys toi lisäpainetta suorittaa vaihto mahdollisimman nopeasti. Mikäli mukava valkku sattuu raporttia lukemaan, T1:een käytetty aika kului sitten nimenomaan tuohon siirtymään eikä esimerkiksi tavaroiden järjestelyyn vaihtopaikalla. 😊

Pyörän reittiä oli tietöiden vuoksi jouduttu hieman muuttamaan ja kisainfossa alkuosuutta kuvattiin jopa "tekniseksi." Muutama käännöshän siinä toki oli, mutta eipä tuota nyt erityisen tekniseksi voinut sanoa, ellei sitten pyörän kääntämistä lasketa liian hankalaksi suoritukseksi triathlonisteille. Muuten reitti oli edellisvuosien kaltainen – kolme kierrosta Turku-Helsinki -moottoritiellä n. 25 kilometrin loopilla ja paluu takaisin Turun keskustaan. Moottoritieosuudella oli Turusta poispäin ajettaessa myötätuuli ja täten luonnollisesti paluumatkalla vastatuuli. Ensimmäisen kierroksen menomatka meni varsin mukavasti Garminin ilmoittelemien 5km keskivauhtien ollessa jopa 40km/h mutta paluumatkalla vastatuuli hidasti menoa selvästi. Tajusin kyllä ajaa vastatuuliosuuden maltilla pitäen keskiwatit järkevällä tasolla, mutten jotenkin saanut myötätuuliosuudella pidettyä watteja tavoitetasolla siten, että olisin saanut kompensoitua hitaamman osuuden vaikutukset keskivauhtiin. Jäin ikäänkuin sunnuntaiajelemaan nopeuden ollessa "ihan kiva" ilman suurempaa puskemistakin. Tämähän kostautui välittömästi ja kolmannella kierroksella takaani uintiin lähtenyt valmentaja-Juha painelikin ohitseni ja en onneksi oikein kuullut, mitä hän sanoi ohittaessaan. Sen verran kuitenkin sain selvää, että "no meet sitten juoksuosuudella ohi." Tästä sain juuri sopivasti lisäPuhtia, että painelin vielä kertaalleen ohi ja kiristin vauhtia hieman pyöräilyn viimeiselle 8 kilometrille. Kyllä ne valkut vaan tietää, mistä naruista kiskoa. Pyörän keskinopeus hieman alle 35km/h ja loppuaika noin 2h34min.

JUOKSU

Vaihdossa tiesin koutsin hengittävän jälleen niskaani ja sieltähän hän painelikin kevyin askelin ohitseni miettiessäni miltäs se kisanumeroni 188 näyttääkään vaihtopussukan kylkeen kirjoitettuna. Pitäisi varmaan itsekin luopua joistain T2:ssa perinteisesti pukemistani tavaroista, kuten lippiksestä, aurinkolaseista ja valmiiksi geeleillä ladatusta juoksuvyöstä sillä näemmä näiden pukemisessa häviän kyllä jonkun verran aikaa. Pyöräilyhanskatkaan eivät myöskään millään tahdo irrota käsistä kisatilanteessa.

Takaa-ajotilanteessa lähdinkin juoksuun aivan liian kovaa. Ensimmäisen kilometrin väliaika oli jotain hieman reilut 4min/km. Kilpailuhenkinenhän en toki ole ollenkaan, mutta sainpahan taas koutsin jätettyä taakseni. Juoksu on viime aikoina kulkenut ihan mukavasti ja sama vire jatkui nytkin. Syke tuntui pysyvän kivasti VK1:llä vaikka juoksuvauhdit pysyttelivät naksun alta 5min/km. Jatkoin tasaisen vauhdin taktiikalla noin 16 kilometrin kohdalle, jossa katsahdin loppuaikamielessä ensimmäistä kertaa kelloon. Totesin, etten millään juoksisi jäljellä olevaa viittä kilometriä niin nopeasti, että ehtisin viiden tunnin alitukseen mutta toisaalta 5:10 tulisi alittumaan selvästi. Tämä ehkä hieman hidasti juoksuvauhtia ja jätin jopa viimeisen geelin ottamatta, kun "ei tässä nyt enää puskettaisi." Seuraavan kerran vilkaisin kelloa, kun koutsi huikkasi reitin toiselta puolelta jotain tyyliin "nyt sitten jo jonkinlaista loppukiriä peliin" ja hämmästyksekseni huomasin aikaa viiden tunnin alitukseen olevan vielä useamman minuutin. Tiesin maalin häämöttävän jo aivan kulman takana ja sainkin tästä vielä lisäbuustia pieneen loppukiriin. Juoksu keskitahdilla 4:52min/km aikaan 1h38min ja loppuaika 4h58min01sek.

Sanotaan, että puolimatkan ja täysmatkan kunto ei viihdy samassa kropassa enkä olettanut pääseväni kaikkien aikojen toiseksi parhaaseen loppuaikaani. Toisaalta reitti oli tällä kertaa sekä pyöräilyn että juoksun osalta harmillisesti noin kilometrin alimittainen. Hyvä kisa kuitenkin kaiken kaikkiaan! Nyt pitäisi vielä jaksaa puristaa viimeiset kolme viikkoa ennen kauden päätapahtumaa Ironman Kalmaria – wish me luck!

Terveisin,

#RaportoiVille