Tiian kisaraportti: Challenge Turku Super Sprint 26.7.2025
Osallistuin Turussa ensimmäiseen (ja varmasti myös kauden viimeiseen) triathlon kisaan. Tarkoitus ei ollut tänä kesänä osallistua triathlon kisoihin, talvella tehdyn polvioperaation vuoksi. Mutta lähdeppä seurakavereiden kanssa autolla Kuusamoon niin olet jo kohta menossa ulkomaille kisoihin.
Matkassa mukana oli seurakaveri Emma. Aika päivällä odotellassa strattiamme helteisessä Turussa kului joutuisasti. Jännitys alkoi tuttuun tapaan hiipimään mieleen sekä vahvat ajatukset siitä, että ei tänne olisi kyllä pitänyt ollenkaan lähteä. Uinnin stratti oli laiturilta ja poistuminen luiskaa pitkin ylös. Näistä en onneksi tiennyt etukäteen, koska tämä vasta jännityksen aiheutti. Uinnin lämmittelyssä katselin laiturin reunalla istuen muita uimareita ja toivoin, että joku tynäisisi minut Aurajokeen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja lopulta uskaltauduin veteen. Heti sinne päästyäni kiitin itseäni, että puin märkäpuvun, koska vesi ei ollut lämmintä.
Pian siirryimme uinnin strattiin takaisin laiturin läheisyyteen. Minuutit olivat pitkiä. Lopulta lähtö kuulutettiin ja aloimme siirtyä letkassa kohti laituria ja veteen hyppyä. Hyppy oli, no ainakin nopea siirtyminen maalta jokeen. Uinti lähti kulkemaan rennon mukavasti, olin päättänyt edetä maltillista tahtia. Matkalla poijuille mieleen tuli jälleen, joka vuotinen ajatus pitäisikö happea opetella ottamaan kunnolla myös vasemmalta. No onneks loukonlahden aaltokoneen opit toimivat myös aaltoilevassa Aurajoessa. Poijut ohitin aivan hipoen, tällä kertaa niihin kiinni jäämättä ja loppusuora avautui. Ylösnousu rampilla ja vain yksi auttava käsi meinasi livetä, mutta siitäkin selvittiin. Uinnin aika 5:50
T1: Siirtyminen vaihtoalueelle sujui mutkattomasti nurmea pitkin. Märkkäri pois, vauhtikarkit, pyöräkamat ja kohti pöyrän strattia. Aika:4,08
Heti pyörän alussa oli valmentajat kannustamassa ja kylläpä siitä tule lisää meininkiä tekemiseen. Pyörä suoritettiin 2.5km kierroksina 4kertaa. Reitti oli tasainen, mutta mutkitteleva. Lukkopolkimet toista kertaa tälle kesälle käytössä ja jännitys saanko leikatulla jalalla varmasti lukon auki. Pelko aiheutti jälkeenpäin ajateltuna aivan turhia jarrutteluja mutkiin. Poikkeuksena kaikkiin aiempiin kisoihini pyörän alun haluani kaatua ojaan (koska typerä hommaa tällainen), ei tullut. Tämä yllätti itseni erittäin positiivisesti. Viimeiselle kierrokselle lähdössä seurakaveri Emma ajoi ohi huutaen lähdetkö peesiin. Ja lähdinhän minä kunnes mutkat taas pudottivat vaihtiani ja Emma katosi Turunlinnan kiemuroihin. Hieman ennen pyörän viimeistä suoraa kuului todella kova pamaus. Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt se sitten tapahtui, mutta onneksi näin lähellä vaihtoa. Mutta ei se ei ollutkaan renkaani ja sain ajaa loppuun asti. Aika: 23,47
T2:lle saavuttessa nousin pyörän kyydistä ilmeisesti hieman liian myöhään, sillä tuomari huusi, että oli sekunnista kiinni ettei viheltanyt. Kiitin häntä armosta ja pyysin anteeksi tekoani. Ja samassa avasin kypärän kiinnityksen, jolloin sama tuomari huusi (äänessä nyt paljon vähemmän armoa) laittamaan sen nopeasti takaisin kiinni. Hitto ei olisi kannattanutkaan vitsailla viikolla penalty boxille joutumisesta, koska nyt oltiin lähellä. Pyörän kanssa juostessa kohti paikkaani en vain saanut kypärää enään kiinni. Paikalleni tuli seuraava tuomari, joka oli huomannut myös käpäräni olevan auki. Pyytelin jälleen tilannetta anteeksi, samalla kun Emma viereisellä paikallaan kannusti tuomaria antamaan paneltia, jotta saisi etumatkaa. Tuomari päättyi rangaistukseen, joka oli laittaa kypäri kiinni ja avata uudelleen. Kiittelin ja pahoittelin vielä tekosiani. Rangaistuksen suorituksen jälkeen kenkien vaihto ja juoksuun. Aika: 1,28
Näin valmentajat heti juoksun alussa ja muistan iloisena huutaneeni, että sain ensimmäisen rangaistukseni kisoissa ikinä ja olin sen jo kärsinyt. Kyllä sitä ihminen voikin tulla iloiseksi pienistäkin ensimmäisistä kerroistaan. Juoksu lähti kulkemaan odotettua paremmin. Polvessa ei ollut tuntemuksia, joita olin pelännyt kovan alustan vuoksi. Matkalla kuullut kannustukset seurakavereilta ja valmentajilta saa kyllä ihmisen iloiseksi. 2,5 kierrosta juostiin ja pienen loppukirinkin pystyi vielä tekemään. Juoksun aika: 20.53
Kokonaisaika: 55,44
Ja tunne maalissa parempi kuin yhdenkään aiemman kisan jälkeen. Kiitos Emmalle kisaseurasta ja ylipäätään hööpötyksestä lähteä kisaamaan. Kyllä porukassa on aina hauskempaa.
Ja iso kiitos valmentajille. Ilman lukuisia keskusteluita polven kuntoutuksen aikana siitä kuinka vielä jonain päivänä voisi juosta, ei tässä oltaisi. Olipa hyvä, että jossain Kuusamon ja Tampereen välillä hetken mielijohteesta lupasin ilmoittautua kisaan.
-Tiia