Terhin kisaraportti: Ironman Kööpenhamina 17.8.2025

Oma täydenmatkan treenaaminen alkoi syksyllä 2024, kun ystäväni Noora ilmoitti itsensä Kööpenhaminan täydenmatkan kisaan. Hän pyysi, josko voisin tulla ainakin huoltajaksi reissulle (hah!). Tiesin jo siinä vaiheessa olevani siellä uinnin lähtöviivalla, koska minä en todellakaan aio jäädä sivusta katsomaan kisoja. 😊 Niinpä pienen empimisen kautta ilmo sisään.

Matka päätettiin tehdä autolautalla ja autoillen Etelä-Ruotsin läpi Kööpenhaminaan. Lautta lähti torstaina illalla Naantalista ja saapui aamulla aikaisin Kapellskäriin. Perjantai oli varattu Road Tripille. Autoilimme Kappelskärin, Tukholman, Jönköpingin, Helsingborgin, Malmön ja Tanskan sillan kautta Kööpenhaminan keskustaan Sacandic Spectrumille. Majoitus oli valikoitunut ajatuksella "lähellä maalia". Kööpenhaminan Ironman on kaupunkikisa, jossa uinti ja T1 ovat eri paikassa kuin T2. Juoksun maali on vielä eri paikassa kuin T2. Tämän takia tavaroita sai varautua toimittamaan kauemmaksi 7 km päähän hotellilta Amager strandparkiin. T2 taas oli Kongens nytorv -aukiolla, jonne tavarat sitten oli tarkoitus päätyä joko ajamalla itse pyörällä tai kisajärjestäjän toimesta.

Aikomuksena oli ilmoittautua ja hakea numerolaput jo perjantaina, mutta ilmoittautuminen sulkeutui jo klo 16. Jonotimme yli puoli tuntia ilmoittautumispisteelle, mutta selvisi jonotuksen päätteeksi, että olimme 4:18:4-tapahtuman jonossa ja ilmottautumisessa. Missään ei selkeästi kerrottu täydenmatkan ilmon olevan kiinni, paitsi tietty athletes guidessa. Kuten jokainen kisaaja, n. 80 sivuisen oppaan olin tietenkin lukenut kannesta kanteen ja sisäistänyt joka kohdan. Emme olisi millään ehtineet tuohon klo 16 aikatauluun Ruotsin lautalta Köpikseen etenkin, kun on pakko syödä hyvin ns. tankkauspäivää kunnioittaen. Parit VEET tuli huokailtua, sillä tämä tarkoitti sitä, että ilmoittautuminen ja vaihtopussukoiden valmistelu sekä pyörän check-in oli tehtävä paikan päällä uimarannan parkkiksella seuraavana päivänä eli lauantaina. Toinen huolen aihe nousi jäätävän kovasta tuulesta. Oikeasti siinä jonossa kaatui aidat, mainokset ja tukka oli takana putkella. Mieleen rupesi hiipimään pieni aallokko- ja pyöräjännitys. Katsoin YR-sääpalvelusta tuulilupauksen olevan sunnuntaille 6 m/s ja puuskissa 10-11 m/s. Great!

Lauantain varusteiden valmistelu rannalla meni tosi hyvin muuten, mutta unohdin hotellille kisavyön ja mukana oli yhdet huonot sukat sekä juomaveteni loppui n. tunnin jälkeen. No ei muuta, kun teltoille ostamaan sukat ja kisavyö sekä jonottamaan puoli tuntia vesipullon täyttöä. Tällä ajalla lappuliisa olikin muistanut meitä parkkisakoilla, koska tilan puutteen vuoksi olimme valinneet muiden mukana nurmikkoparkkipaikan. Saipahan Köpiskin kerättyä kymmeniltä kisaajilta sakkorahat. Lopulta käytiin vielä valmistavalla juoksulla ja viimeisenä checkattiin kamat sisään kisa-alueelle. Loppupäivä oli sitten hotellilla chillailua ja syömistä sekä juomista maltillisesti. Tarkoitus oli mennä nukkumaan ajoissa aika pian ruoan jälkeen klo 21 tienoilla, koska herätys oli klo 4.00.

Klo 01.30 sunnuntaina olin vielä valveilla. Olin katsellut ikkunasta Tivolin ilotulituksen, katsellut/kuunnellut neljättä tuntia nukkuvaa kanssakisaajaa, kuunnellut Ben Macintyren "Vakooja" - kirjaa vaihtaen liian jännittävän kirjan vähemmän jännittäväksi Mia Kankimäen "Naiset, joita ajattelen öisin" -kirjaan. Lisäksi yritin kuunnella rentoutusharjoituksia youtubesta. Onneksi muistin Puhdin Riikan sanat, ettei yhdellä yöllä ole mitään merkitystä. Se rauhoitti mieltä ja lopulta torkahdin vähän yli tunniksi.

Klo 4.00 hotellilta tilattu aamiainen naamariin ja tärkeä vessakäynti. Kisapuku päälle, märkkäri vyötäisille asti päälle. Mukaan Street wear- pussukka messiin. Pussiin loput uintikamat ja energiageeli sekä vähän vettä. Kisapaikalle tultiin taksilla, koska meillä ei ollut ketään kuskaamaan, eikä autoa haluttu hakea erikseen lähdöstä kisan jälkeen uuden sakon pelossa. Kisapaikalle olisi päässyt metrolla, mutta ei pystynyt ottamaan riskiä väärään suuntaan lähtemisestä. Kun saavuttiin kisapaikalle, huomasin heti tuulen olevan lähes poissa. Jes!

Uinti

Olin ottanut valkoisen lakin ryhmään 1.18-1.23 ja päätin sijoittautua tämän ryhmän viimeisimpien joukkoon ja otin oikean puoleisen rännin. Uinnissa hieman jännitti aloitus ja se, että osaako suunnistaa oikeille poijuille ja kuinka rauhassa saa uida. Olin käynyt mielessäni reitin läpi monta kertaa ja koin reitin hieman hämmentäväksi rannalta katsottuna. Oranssit suuret poijut piti jättää vasemman käden puolelle ja keltaiset suuret poijut oikean käden puolelle. Lisäksi oranssit ja keltaiset pikkupoijut jäivät kaikki aina vasemmalle puolelle. Ei muuta kuin geeli naamariin juuri ennen uintia ja LET'S GO seurakaverin Anskun sanoja mukaillen. Uinti meni hyvin. Pysyin alkuvetojen jännityksen jälkeen rauhallisena ja rentona koko uinnin. Ei ollut mitään paineita, koska näin pysyväni oikein hyvin valkolakkisten tahdissa. Etsin sopivia peesejä, mutta en kauhean kauaa pystynyt niitä pitämään. peesaus vaikeutii mulla suunnistamista. Uintiaika 1.20, joten arvio oli ok.

T1

Tullessani uinnista koko T1 oli täynnä porukkaa. Alue oli oikea säätöalue. Ei ollut yhtäkään penkin pätkää, johon olisi voinut istua. Pyörin sitten aikani ja menin sitten johonkin nurkkaan mihin nyt sitten mahtui ihan asfaltille varusteiden vaihtopuuhiin. Viereeni tuli kaksi muuta miestä pyllistelemään. Päässä soi pylly vasten pyllyä pum pum pum… Oli juuri poistumassa vaihtopisteeltä pyöräalueelle, kunnes totesin, että on käytävä vessassa. No olihan vessassakin sitten jono eli on olemassa muitakin triathlonisteja, jotka eivät pissaa pukuunsa…tai sitten oli se toinen hätä. Vaihtoalueen välimatkat olivat pitkät johtuen yli 2000 kisaajasta. Pyöriä oli meinaa monta riviä, mutta omani löysin tosi helposti. T1 aikani oli nolot 10 min.

Pyörä

Pyörässä ekat 20 km meni poistuessa Köpiksen keskustasta. Keskivauhti oli matala ja sykkeet maltilliset, koska reitillä oli paljon käännöksiä. Varovaisuus kannatti, sillä näin yhden tosi pahan näköisen kaatumisen heti tässä alussa. Pyörä oli kokemuksena kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen. Kaupungista poistumisen jälkeen reitti lähti pohjoiseen kohti Birkerodin ja Lillerodin kaupunkeja päätyen Humlebaekiin ja Horsholmiin. Täällä tehtiin kaksi n. 70-75 km kierrosta myötäpäivään ja palattiin sitten takaisin Kööpenhaminan keskusta-alueelle. Puolet tästä 70–75 km:n lenkistä oli nousua ja vastatuulta. Nousua tuli yhteensä n. 1500 m eli ihan kiitettävästi. Tanska tuo alava maa… 😊 Etenkin toisella kierroksella iltapäivällä tuuli oli selkeästi yltynyt ja vaikutti mulla vauhtiin sekä negatiivisesti että positiivisesti. Raskaiden vastatuulipätkien jälkeen oli vuorossa Humblebaekin jälkeen todella upea 25 km:n myötätuulipätkä, jossa sai kyllä vauhdin parhaimmillaan 50 km/h. Pyrin pitämään tehot tasaisesti FTP % 70-75 ja sykkeet alle 130 koko matkan ajan. Koska mulla ei ollut kokemusta juoksusta näin pitkän pyörän jälkeen, en ottanut asiassa riskejä. Energiana käytin 600 ml Dexal-geelivesiseosta (21 geeliä). Mukana oli pikkasen suklaata, Jolloksia ja SIS geelejä siltä varalta, jos Dexal-vesiseos ei olisi maistunut. Lopulta tuli vedettyä melkein kaikki geelivesiseokset ja kisajärjestäjän tarjoamia Maurtenin patukoita n. 2-3 puolikasta. Muuta ei uponnut. Juomana käytin vettä ja uutena erittäin hyvänä löydöksenä vedin 5 kpl suolatabletteja pyörän aikana, koska juomana käytin vettä. Suolatabletit menevät ehdottomasti jatkoon. Ne poistivat mystisiä oireita, joista olen kärsinyt muissa pitkissä suorituksissa aikaisemmin. Pyörä oli 2.7 km alimittainen ollen 177,3 km. Aikaa tähän kului 6 h 22 min eli ihan ok.

T2

Säätöalue 2 Kongens nytorv. Tullessani vaihtoon vastassa oli henkilö, joka otti pyöräni ja sain mennä heti lenkkareiden vaihtopuuhiin. Alueella ei ollut kuin muutama ihminen, mutta en ollut koskaan käynyt T2 alueella. Homma toimi nimittäin niin, että juoksukamapussukka laitettiin keräysastiaan Amager strandparkissa lauantaina. Mulla oli todella vaikeaa löytää omaa naulakkoa ja jouduin kysymään oppaalta neuvoa. Ensimmäinen opas ei löytänyt minun naulakkoani sitten millään, mutta toinen sitten pienen pohdinnan jälkeen löysi minun vaihtopussini. Tähän tuhraantui varmasti useampi minuutti. Vaihtoaika olikin toinen nolo 7 min. ja rapiat. Vessassa ei sentään tarvinnut käydä, koska olin pyörässä loppumatkalla käynyt tuulessa huojuvassa bajamajassa.

Juoksu

Juoksu tuntui todella hyvältä alussa. Jalat olivat ihan timanttiset ja vauhti pyöri ekan 10 km:n aikana 6.30-6.45 tienoilla ja välillä jopa 6.00 vauhdissa eli tavoitteessani. Voi kun olisin pystynyt pitämään tämän vauhdin vaikkapa 20 km. Se, mikä vauhdin lörpsäytti, olivat yllätys yllätys vatsaongelmat. 11-12 km jälkeen alkoi hiipimään kova painonnostajavyömäinen kipu keskivartaloon. Lähdin ratkomaan tätä ongelmaa ottamalla seuraavilta juottopisteiltä vain järjestäjän tarjoamaa urheilujuomaa mahdolliseen neste- ja elektrolyyttivajeeseen. Ei apua, vaan toisen urkka-annoksen ottaminen jopa pahensi asiaa. Seuraavaksi päätin lopettaa urkan ottamisen ja siirryin vesilinjalle. Seuraavien kilometrien aikana vatsa tuntui täydeltä ja pömpöltä, eikä olo juurikaan parantunut tällä taktiikalla. Tiesin ottaneeni dexalia ihan kiitettävät määrät pyörän aikana. Mulla oli juoksuun purettuna geelejä yhteen lötköpulloon, josta olin hörppinyt yhden suullisen 20 min välein ajatuksella juoksun alusta asti. Sitten muistin suolakapselit, joita mulla oli kaksi kappaletta pyörästä jäljellä. Otin suolakapselin ajalla 2 h 50 min ja avot 10 min kuluttua lähti painonnostovyökipu pois. Päätin ottaa viimeisen kapselin n. tunnin päästä. Otin vielä yhden puolikkaan Maurtenin patukan joltain pisteeltä ja vettä melkein joka pisteeltä. Tämän jälkeen juoksu meni vatsan osalta ihan hyvin ja 25 km-35 km olivat jälleen ihan jees juosta. Pystyin jopa nostamaan päätä ja hymyilemään jollekin kuvaajalle. Ainoa pieni haitta oli lievä huimaus loppujuoksusta, joka kieli jostain ongelmasta kropassa. Tälle en oikein voinut mitään. Tunnelma juoksureitillä oli mahtava ja kansaa oli reitin varrella todella paljon kannustamassa. Parasta oli kuulla selkeällä Suomen kielellä "Hyvä Terhi, jaksat kyllä loppuun asti". Tiesin juoksureitin kulkevan monien Köpiksen kuuluisien nähtävyyksien ohi mm. pienen merenneitopatsaan ja värikkäiden rantatalojen ohi, mutta en ihan kauheasti kyllä maisemista pystynyt juoksussa nauttimaan. Monessa kuvassa mulla on katse luotuna maahan liekö sitten kärsimyksestä vai minkä takia. Jossain vaiheessa tuskaisena katsoin kahta lenkkiä kädessäni ja ajattelin, että hitto tästä pitää tulla vielä kaksi kertaa ohi, mutta niin sitä vaan tultiin.

Maali

Viimeisellä kierroksella porukka radalla väheni ja aloitin mielessäni juhlimisen, koska maaliin ei ollut paljoa, enää yksi pieni 10 km siivu. Oli mahtava tunne päästä maaliin. Noora oli tullut aikaisemmin maaliin ja hän ehti nappasta pari hyvää valokuvaa musta. Oli hauska kuulla sanat: "Terhi you are an Ironman". Tietenkin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannattajana voisi olla mukava kuulla myös sanat: "Terhi you are an Ironwoman" tai jotain vastaavaa :D. Mieleeni jäi mitalien jakaja, joka otti katsekontaktin ja tuntui olevan aidosti onnellinen puolestani. Juoksun aikani oli 5:03:37. Kisan kokonaisaika oli 13:07:06