Terhin kisamatka Himos Winter Trail, Extreme -25 km
Valtteri-myrskyn siivittämän kisamatkan tarkoituksena minulle oli saada uusi mukava kokemus poluista, pitkän matkan juoksusta, talvijuoksusta ja kisailusta. Reissu oli onnistunut ja vapaa-aikaakin saimme viettää ladyporukalla. Olin mukana porukassa, jossa oli kokeneita polkujuoksijoita ja polkukisaajia, joten sain heiltä hyviä käytännön neuvoja kisaan. Toisaalta neuvona oli, että pitää itse vaan kokea ja oppia siten.
Minulla ei ollut hajuakaan omasta kisavauhdistani poluilla ilmoittautuessani kisaan. Poluilla olen juossut lyhyempiä max. 15 km:n lenkkejä ja pidemmät polkujuoksumatkat ajoittuvat oikeastaan aikaan ennen triathlontreenieni aloitusta. Minulla oli vain yksi puolimaratonin virallinen aika syyskuulta 2021. Kävin lokakuussa HCRD puolikkaan ihan kokeilumielessä. Puolimaratonille osallistuin oikeastaan sillä pohjakunnolla, jota olen vuodesta 2019 rakentanut. Pidin taukoa kaikesta treenaamisesta 02/2021-06/2021, koska sain kolmannen lapseni 03/2021. Palautuminen synnytyksestä ja treenaamaton ajanjakso vaikutti tietenkin kuntotasoon. Eli olen taustaani nähden ihan ok tyytyväinen 09/2021 puolikkaan aikaan 2 h 41 min.
Se miksi viittaan tähän puolimaratonaikaan johtuu siitä, että polkujuoksufoorumilla on oikein tutkittu ja vertailtu maantiepuolikkaan aikoja polkujuoksuaikoihin yli 30 henkilön otoksella (tilastollisesti siis jollain tasolla merkitsevä otos). Näin ollen käytin foorumin tarjoamaa laskukaavaa aikani arvioimisessa. Sain 20 km:n polkujuoksuajakseni 3 h 55 min. Puolimaratonista oli ehtinyt kulua 4 kk ja treenaan Puhti triathlonin ykkösryhmässä, joten tästä syystä perusolettamuksena oli, että kuntotaso olisi kehittynyt syksystä hyvin. Hiljaa mielessäni siis ajattelin, että pitäisi pystyä juoksemaan polulla 25 km alle 4 tuntiin ainakin eli pääsemään reitti juosten läpi.
Siispä juoksuun. Meitä oli 7 naista, joista 4 oli valinnut Himoksen 25 km:n Extreme-matkan ja loput lyhyemmät matkat, kukin oman fiiliksen mukaan. Polku oli reititetty osittain laskettelurinteen kupeeseen käyttäen Himoksen vaativia nousuja ja laskuja hyväksi, mutta myös metsä- ja suomaastoon. Nousua oli yhteensä 655 m eli ihan kivasti. Reitti oli jaettu kahteen osaan ja 25 km:n reitillä kierrettiin n. 12 km:n lenkki kahteen kertaan. Valitsin lähtöryhmän nro. 5 edellisiin aikapohdintoihin perustuen, mutta edelleenkään minulla ei ollut mitään hajua vauhdistani. Kisa lähti liikkeelle lähtöryhmäjärjestyksessä nopeimmat kärjessä ja kävelevät viimeisenä. Reitti alkoi helpolla n. 1 km:n hölkkäosuudella. Tästä eteenpäin alkoikin nousu huipun lenkille. Tätä raskasta nousua kesti mielestäni kauan ja sykkeet pomppasi maksimille heti kärkeen kävelyvauhdista huolimatta. Polarin ohjelmasta näkee, että pahin yksittäinen nousu oli n. 1,1 km jälkeen aloituksesta, jossa noustiin vähän yli 100 metriä 800 metrin matkalla. Tämän jälkeen tuli n.50 m lasku 1 km:n matkalla, kunnes reitti päätyi toiseen n. 50 m nousuun 700 metrin matkalla. Tämä näppärä alkusysäys kyllä nostatti tosiaan sykkeet vähän liian korkealle, koska en sitä oikein saanut maksimilta alas enää laskemaan seuraavan 13 km aikana. Kun nämä pahimmat nousut olivat takana, saavuinkin Paljakan lenkiltä Sammalsuon 4 km:n lenkille. Tämä lenkki oli miellyttävää metsäreittiä, jossa Valtterin-myrskyn lumisade tai tuuli ei haitannut yhtään. Sain juosta tämän polun pätkän ihan yksikseni nauttien metsän hiljaisuudesta. Toisaalta Sammalsuon lenkillä taisi olla ainoa huonoin polkukohta koko reitiltä, koska polku kulki samaa uraa kelkkareitin kanssa tehden alustan erittäin pehmeäksi, irtoavaksi ja näin ollen vaikeaksi juosta tai kävellä. Sammalsuon lenkin jälkeen tulin uudelleen Paljakan lenkille, jota juostiin n. 1,5 km verran huoltopisteen kautta Huipun lenkille. Huipun lenkki oli n 3.5 km pitkä ja se oli pääosin tasaista tai laskua. Loppupuolella lenkkiä 11 km kohdalla oli yksi jyrkempi nousu laskettelurinteen vierustaa pitkin. Tämä kohta oli tuulisin ja lumisateisin. Niinpä olosuhteet tuntuivat nousussa eniten koko reissulla. Moikkasin parit lautailijat ja jatkoin eteenpäin. Loppupätkä olikin mukavaa laskua metsässä puiden suojassa toiselle kierrokselle ja toiselta kierrokselta 1,5 km:n maalisuoralle.
Reitillä oli kaksi kohtaa, joissa oli polku kahdensuuntainen eli joutui väistelemään vastaantulijoita. Huoltopisteitä oli kaksi, jotka sijaisivat toisessa näistä kahden suunnan polunpätkillä. Ensimmäinen huoltopiste oli ensimmäisen nousun jälkeen ennen toista nousua. Toinen huoltopiste Paljakan lenkin ja sammalsuon lenkin jälkeen, josta oli vielä 4 km maaliin. Huoltopisteessä oli tarjolla sipisiä, suklaata, energiajuomaa ja vettä. Itse olin varustautunut omilla energiageeleillä 4 kpl ja juomaliivillä, jossa vettä. Tästä syystä otin oikeastaan energiajuomaa, suklaata ja sipisiä huoltopisteeltä. Huollosta huomioitavaa, että toisella kierroksella alkoi tökkimään omat energiageelit, jolloin oli pakko ottaa jäätynyttä suklaata, sipsejä, energiajuomaa tai vettä. Yksi huono puoli oli myös, ettei Bajamajoja ollut huoltopisteissä tai reitillä ollenkaan. Tästä syystä porukkaa oli siellä täällä tarpeillansa. Myös allekirjoittanutta vaivasi toisen kierroksella Sammalsuolla ns. juoksijan vatsa, jolloin olisi toivonut reitillä huoltopisteillä olevan Bajamajoja. Olisikohan Koronan takia tämä puute? Vatsaongelmien takia minulla meni toisen kierroksen kohdalla Sammalsuolla jalat aivan veteliksi, joka käytännössä esti juoksun 45 min ajaksi. Oli kuitenkin jännä huomata, että palauduin vatsaongelmista melko hyvin ja pystyin jatkamaan juoksua pahimman ongelman hävittyä.
Mitä tästä reissusta opin? Olen treenannut vain triathlontreeniä vuodesta 2019. Opin, että triathlontreenitaustalla voi hyvin osallistua juoksukisoihin, vaikka varsinaisesti ei pelkkää juoksua treenatakaan. Pystyin juoksemaan reitin läpi ja aikani oli 3 h 31 min. Mielestäni se oli hyvä aika minulle, koska kotona kisan aikaan oli 10 kk ikäinen vauva ja kaksi muuta lasta. Pienten lasten vanhempien on mahdollista treenata triathlonia tai muuta kestävyyslajia hyvällä kehityksellä. Kyse on lähinnä aikataulujen järjestelyistä, joustavuudesta ja suunnitelmallisuudesta. Energiat ja kisaa edeltävät treenit olivat kohdallaan. En tiennyt jaksavani juosta 2 h 10 min maksimisykealueella. Tämähän ei varsinaisesti ollut tarkoitukseni, mutta kisatilanne oli sen verran jänskättävä, että näin kävi ja helposti. Olisi ollut kannattavampaa juosta vähän maltillisemmin alussa, jotta vauhtia olisi riittänyt loppuun asti. Vatsa meni sekaisin, varmaan rasituksesta tai geeleistä tai energiajuomasta, vedestä tai kaiken yhdistelmästä. Jaloista lähti vatsaongelmien takia voima loppumatkasta ja vauhti lopahti 45 min ajaksi spagettikävelyksi. Mahavaivat menivät kuitenkin ohi ja pystyin sitten juoksemaan lopusta vielä melko normaalisti. Polkujuoksuharrastajakaverit kertoivat, että kaikki kokee tuon joskus. Se on myös jokin kropan tottumisasia kuulemma myös ja kokemuksen kautta oppii, mikä itselle sopii ja mikä ei. Lumisade ja myrsky eivät haittaa polkujuoksua yhtään. Tulevia treenejä silmällä pitäen parit mummot taivaalta ei estä lenkille menoa.
Tässä tapahtumassa kivaa oli, että reitin varrella oli paljon kannustajia ja erilaista hupaisia taide- ja valopläjäyksiä. Kaikilla oli älyttömän iloinen ja rento asenne. Tapahtuman järjestelyt olivat todella hyvät lukuun ottamatta Bajamajapuutetta. Lumituiskusta huolimatta polut olivat hyvässä kunnossa. Polkujuoksussa kivaa on pehmeä nivelille ystävällinen alusta, vaihteleva maasto ja metsän rauha. Kilometrejä tulee paljon hitaammin kuin maantiellä, mutta metsässä voi nauttia aivan eri lailla esim. hiljaisuudesta kuin maantiellä. Suosittelen ehdottomasti osallistumaan polkujuoksutapahtumiin rohkeasti. Kivaa oli!
-Terhi
Kuvat Hanna Rantala