Sepon Kisaraportti: IM Kalmar, täysmatka 16.8.2025

Uinti 3,8 km – Pyöräily 180 km – Juoksu 42 km

Joskus viisi vuotta sitten kun aloittelin Puhti porukoissa sohvaperunasta seuraavalla tasolla, täydenmatkan kisa oli aivan absurdi ajatus, kun ei osannut vielä uida vaparia ollenkaan, kilometrin juoksu pisti mahassa ja pisimmät pyörälenkit oli puolentunnin mittaisia.

Muistan Vormiston ja Juhan uimakoulussa 226:sen uimavuoroilla kun Nokian uimahallin saunaan laskeutui syvä ja kunnioittava hiljaisuus, kun Ville astui sisään ensimmäisen täydenmatkan kisan jälkeen. Jotain maagista matkassa siis on.

Mutta pikkuhiljaa sitä olen treenannut nousujohteisesti Puhti ohjelmalla ja toisen puolimatkan kisani jälkeen alkoi tuntua, että voisihan sitä hieman pidemmän kisankin tehdä. Harmi kun ei ole sellaista 2/3 matkaa. Ainakin henkinen hyppy puolimatkasta - täyteenmatkaan on aika suuri, mutta kannustan muitakin puolimatkaa hinkanneita kokeilemaan, huippu hommaa.

Turun puolimatkan kisan jälkeen harjoitusohjelmassa oli paljon määrää ja sitten kisaviikolla kevennettiin roimasti.

Kaikki Turussa hyväksi koetut konstit otettiin käyttöön, mutta lämpötilaan sopeutuminen oli kääntynyt laskuun, liekö tähän syynä paluu töihin ja viileään ilmastoituun toimistoon.

Tänä vuonna oli Puhtilaisia Kalmarin täydellä mukana yksitoista ja niistä seisemän ensikertalaisia ja yksi vielä seuraavana päivänä Köpiksessä.

Näin isossa ja hyvin järjestetyssä tapahtumassa en ole koskaan ollutkaan. Yhteensä 2800 osallistujaa ja kaikki sujui ilman mitään härdelliä. Ainoa paikka missä oli yli minuutin jono, oli bajamajat kisakeskuksessa kisa-aamuna.

Matka ja muuta puuhaa

Pakkaustakin on jo treenattu useampaan kisaan, mutta ulkomaille en ole ennen mennyt, joten vielä jotain vara vara juttuja mukaan (toinen sisuri, co2 kapseli ja renkaavaihto raudat), ylimääriseen pullopaikkaan vielä mukaan.

Laivaksi valikoitui aikaisempien vuosien kävijöiden suosituksella viikkarin iltalähtö keskiviikkona Turusta – Tukholmaan. Mentiin vaimon kanssa kärkkymään sähköauton latauspaikkoja jonoon jo hyvissä ajoin ja saimme sähköauton lisämerkin peiliin roikkumaan. Lataustöpseliä ei saatu ja paluumatkalla paljastui, että laivan sähköauton lataustöpselit oli kaikki varustettu "ei käytössä" kilvin. Heräsi epälys, että merkintä oli varmaan sitä varten, että sähköautot voidaan sitten helpommin heivata laidan yli tulipalon tms. sattuessa. No eipä hätää, saatiin pollelle virtaa mukavasti Ruotsissakin Teslan latureilta, joita on n. 100 km välein, kentät oli isoja ja toimivia. Sähkö on melkeen samanhintaista kun Suomessa, ei Tesla kuskeille 0,55 €/kWh. Muita latureita oli myös, mutta en viitsinyt paria-kolmea latausta varten lähteä appeja lataamaan ja kokeilemaan toimiiko halvemmat vai ei. Nimim. harrastusbensoja ei lasketa.

Taukopaikaksi valikoitui edellämainituin rajoituksin Edsbrukin Tindered kahvila-ravintola, joka oli muutenkin hyvä ja osa porukasta poikkesi siellä paluumatkallakin.

Kisakeskuksesta sitten reppu, numerot yms. kamat ja vähän IM tuotteita. Parkkipaikkoja oli Kalmarissa hyvin, easypark toimii ja pysäköinti oli todella halpaa ja paikoitellen ihan ilmaista. Kaikki vanhan kaupungin kisakeskuksessa on kävelymatkan päässä. Nipa piti ensikertalaisille sulkeiset, mistä tullaan ja minne mennään vaihtoalueella ja muutenkin kisapaikoilla. Hyvä Nipa, oma Nipan-Nirvanamatkat vaan kilpailevaksi tuotteeksi.

Käytiin porukalla kuuntelemassa kisainfokin ja auditorio oli aivan täynnä, osa porukasta istui portaillakin. Hyvää hengen nostatusta ja zemppausta tuli koko ajan järjestäjiltä, erittäin mukavaa porukkaa joka paikassa. En tiennytkään, että Ruotsilla ja Tanskalla on ollut 13 sotaa keskenään. Ainakin pormestari oli siitä vähän käärmeissään, mutta toivotti kaikille (Tanskalaisillekkin) hyvää kisaa.

Hotelliksi valikoitui Skandik Kalmar Väst sen takia, kun kaikki kisakeskusta lähemmät oli jo varattu. Pientä meikkausta oli tehty vanhaan 90-taloon, sen aikaisilla mukavuuksilla (=ei ilmastointia).

Hotelli oli huomioinut hyvin kisaväen ja kisa-aamun aamupala alkoi klo 4.

Aikataulu oli perjantaina pyörän ja vaihtopussien viennin jälkeen väljä, joten käytiin tiedustelemassa pyöräreittiä ja katselemassa nähtävyyksiä.

Pirkkalakin bongattiin jo vuoden 1539 kartasta.

Uinti

Uinti oli meressä, jonka lämpötila oli +19 'C.

Verkkauinti oli sallittu vain PRO-ryhmälle, joten märkkärin hihojen pukemisessa käytin pullovettä, venyttelin, pyörittelin käsiä lämmittelyksi ja odottelin lähtöä omassa positiivisessa kuplassani.

Uimarit oli jaettu omiin karsioihin arvioidun uima-ajan mukaa ja minä valitsin loppupään karsinan.

Ruotsin kansallislaulun jälkeen PRO ryhmä lähetettiin kanuunan laukauksella matkaan ja sen jälkeen oli ikäryhmien rullaava lähtö musiikin pauhatessa kaiuttimista, väkeä satama-altaan reunat täynnä, hieno fiilis.

Uintiin lähtö oli luiskaa pitkin ja siitä oli helppoa mennä veteen.

Vesi oli kirkasta kun kaukajärvessä ja siinä oli meduusoita. Meduusat olivat infon mukaan sellaista lajia, etteivät ne polta, eivätkä polttaneet kun niitä vahingossa tuli kosketettua.

Satama-altaasta kun päästiin avoveteen, niin loukonlahden juhannus uinnit 2024 tulivat elävästi mieleen. Oli melko rapsakka aallokko ja rintauimareita alkoi tulla enemmän ja enemmän vastaan. No eipä hätää, tähän on totuttu kotimaisemissa. Meduusoita katsellessa pitkää siivua edes ja takas satamaan ja siellä olikin rauhallisempaa pujottelua siltojen alta. Eniten etukäteen jännitin uinnissa, että tuleeko hirveä jano, kun on niin pitkän ajan juomatta, mutta jano unohtui, kun tuli hirveä kusihätä puolimatkassa. Eihän sitä hyvää märkäpukua ruveta sotkemaan sellaisella, vaan sitten sinnittelin uinnin maaliin ja kiireesti ensimmäiseen bajamajaan.

Uinti meni mukavasti, eikä matka, meduusat, aallot ja pienet pohjakasvit haitanneet.

Vaihtopussit olivat taivasalla, mutta sadetta ei oltu luvattu, joten en pakannut pyöräkenkiä, pyyhettä ja sukkia erikseen muovipussiin. Olin varannut pussiin irtohihat, mutta aamusta oli jo niin lämmintä, etten laittanut niitä käsiin.

Pyörä

Pyörän alussa oli liikenneympyrä, josta oli koitettu piirtää erittäin epähavainnollinen kuva, miten siinä ajettaisiin koska samassa ympyrässä oli lähteviä, pohjoisen kierrokselle meneviä ja pyörän maaliin tulevia kaikki eri kaistoilla. Todellisuudessa eksymisen vaaraa ei ollut vaan liikenteen ohjaajat neuvoivat minne ajetaan ja suuntanuolet olivat vielä lisäapuna.

Muutaman kilometrin päässä oli oolannin saarelle menevä silta, sillan alussa oli korkea kohta, josta isot laivat pääsee alta ja siinä oli harvoja paikkoja missä piti hakea oikein pientä vaihdetta, ettei tehot nouse liian korkealle. Valkun ohjeena mulle oli pitää FTP 55-75 % ja syke aerk tuntumassa.

Saarella oli myös paljon porukkaa kannustamassa. Terassikalusteet ja poppikoneet oli kannettu tienviereen ja kaikkia kannustettiin. Oli mukavaa päästellä hyvää asfalttia kolmeakymppiä myötätuuleen ja katsella maisemia ja peukutella ja moikkailla kannustajille. Mulla oli tavoitteena maaliin pääsy ja laskeskelin etukäteen, että 23-24 km/h keskinopeudella selviäisin pyörän cut-off tarkastuspisteistä kunnialla pyörän maaliin.

Vähän yli 50 km kohdalla ajettiin saaren poikki sen toiselle laidalle hieman huonompaa asfalttia (mutta ihan priimaa verrattuna säijään) ja toisella puolella siinä iski vastatuuli tai vähän sivuvastainen. Pidin vauhdin 25 km/h tuntumassa ja sykkeet nousi VK1 puoleen väliin, mutta kestän sitä aluetta hyvin monta tuntia. Ajan vietteeksi laskeskelin omia väli etappeja ¼-, 1/3-matkaa taitettu, puoliväli ja sadan kilsan kohdalla ajattelin, että kyllä pyörä osuus loppuun viedään. Henkisesti pahin paikka oli se liikenneympyrä. Siinä kun näet, että osaporukkaa menee jo vaihtoon ja osa on jo juoksuosuudella ja itsellä on vielä 60 km pyörämatkaa jäljellä. Ei muutakun kettinkiä kireälle ja niska kyyryyn.

Energiaa otin 80 g/h ja se toimi hyvin, omia geelejä ja marmelaadeja riitti melko pitkälle ja lopun matkaa pärjäsin sitten järjestäjien maurten patukoilla ja banaanilla. Join elektrolyytti juomaa koko matkan, otin suolatabletin kun takareisi alkoi oireilemaan ja siitä se rauhoittui.

Selkä edellä vastaan tuli lähinnä maantiepyörällä liikkeelle lähtijöitä tai maantiepyörään lisätangot laittaneita, joiden lisätangot olivat niin matalalla, että eivät pystyneet niitä käyttämään (vaan ajoivat kahvolta). Seitsemän+ tuntia pyöränselässä ilman peesiapua on todella pitkä aika, joten oman kankeuden mukainen bikefit on suositeltavaa. Asiantuntija apua saa vaikka Parolan Pyörähuollosta, sieltä sain pyörä fitin lisäksi, kipeytyviin polviin ja kramppaaviin pohkeisiin apua, se oli klossien säädöstä kiinni.

Pohjoisen lisälekuralla oli paikoitellen melko kapeita paikkoja, tiukkoja kurveja ja vastaantulevia pyöräilijöitä, mutta kapeikot ja kurvit oli merkitty hyvin ja pahimmissa paikoissa oli ohituskiellot.

Pidin WC tauot parin tunnin välein ja yksi yllätyskin kävi, vara vara työkalurulla tippui pullopaikasta ja kun sitä sitten lähdin pelastamaan ja jarruttamaan takaa tuleva meinasi ajaa päälle. Siitä selvittiin säikähdyksellä ja työkalurulla haettiin talteen.

Sitten viimeinkin liikenne ympyrään, pyörä telineeseen ja vaihtoon.

Me maisemamatkailijat kerkeemme kaikenlaista havainnoimaan eli puimatyöt ovat jo tehty ja oljetkin paalattu ruotsinmaalla.

Juoksu

No niin ja sitten vielä inhokkilajini eli juoksu ja sitä olisi luvassa riittävästi.

Inhokkilaji siitä syystä, että PK1 treenit on kävelyä ja VK1 tulee heti vastaan, kun ottaa vähänkään juoksuaskelia. VK vauhtia taas kestän tuntikaupalla, no ehkä ens talvena tätä saisi jotenkin kehitettyä. Ainakaan ne hitaat PK1 treenit ei nyt ole viimeiseen viiteen vuoteen auttaneet.

Koskaan ennen en ole maratonia juossut, joten siinähän se tulisi samalla hinnalla ☺

Keli oli aurinkoinen ja alkuun kuuma, kellon mittauksen mukaan +31'C, ja viileni loppua kohden 19 'C:een. Mitenkään tuskaiselta ei tuntunut, mereltä tuuli ja paikoitellen oli hyviä varjopaikkoja.

Kannustus oli aivan mahtavaa, en ole missään triathlon tapahtumassa nähnyt näin paljon innokkaita kannustajia. Kaupungissa aidanvieret on täynnä väkeä kannustamassa, kaupungin muurin läpi mennessä on teknotunneli, läpsyjä saa antaa jatkuvasti lapsille, kaikenmaailman kylttejä löytyy "hymyile, jos sinulla ei ole alusvaatteita", pohjoisen lenkillä on takapihalla vähintään polvenkorkuinen lisäkajari ja parhaimmilla porukoilla kunnon PA laitteet, strobovalot, savukoneet, omat kaaret ja punaiset matot. Auringon laskiessa, kun hitaammat olivat vielä viimeisellä kierroksella on sytytetty ulkotulet niille teille missä ei ollut katuvaloja.

Etukäteen laskeskelin, että 8:30 min/km vauhdilla pääsee alle cut off ajan. Ensimmäisen 14 km pitkän kierroksen juoksin kokonaan 7:30 vauhdilla ja VK1 sykkeillä, sitten vaan alkoi laiskottamaan ja siirryin kävely-juoksuun. Seurasin kuitenkin keskiarvio vauhtia, että pääsen viimeiselle kierroksella, koska siinäkin oli vielä yksi cut off aika. Viimeisellä kierroksella jatkoin kävely juoksua ja kuulin takanatulevan juoksijan keskustelun tuttavansa kanssa (virkamies ruotsista on oikeasti apua), että tällä vauhdilla hän pääsee 15 h 45 min kokonaisaikaan (cut off aika 16 h). Olin vaan niin onnellinen, että tämä homma onnistuu. Energianotto oli siinä vaiheessa hiipunut patukoista tasolle sipsiä, kokista ja banaania, mutta sillä jaksoi eväspisteeltä toiselle. Viimeinen ranneke ja juosten kaupungin läpi. Teknoväki oli jo lopetellut tunnelissa, mutta maalisuoran meteli ja valot näkyivät jo kaukaa. Porukkaa oli maalisuoran katsomo täynnä ja hirveät bileet käynnissä. Koitin loppusuoralla etsiä sitä ensikertalaisen kelloa, mutta väkeä roikkui aitojen yli kannustamassa enkä sitä nähnyt enkä kuullut edes omaa "you are ironman" kuulutustakaan kun mökä oli niin kova ja useampi tuli samaan aikaan maaliin, viimeiset tuuletukset ja maalikaaren alta ja mitalli kaulaan.

Mä tein sen, en ihan sitä kunnolla vielä sisäistänyt, kun vasta pizzaa syödessä back stagella mitallia vielä varmuuden vuoksi puristaen.

Pitkä treenivuosi takana, mutta luotin omaan tekemiseen ja Juhan ja Jaanan treeniohjelmaan ja tässä sille kruunu. Aivan mahtava fiilis.

Enempää ylistyssanoja en enää keksi, teidän pitää kokeilla tämä ihan itse.

Kiitokset Juhalle, Jaanelle, treenikavereille, kannustajille, kuvaajille, järjestäjille ja vaimolle, joka tuli matkalle mukaan.