Sepon kisaraportti: Challenge Turku, ensimmäinen puolimatka 30.7.2023
Sepon Kisaraportti: Turku Challenge, ensimmäinen puolimatka 30.7.2023
Uinti 1900 m – Pyöräily 90 km – Juoksu 21 km
Tämä on mulle toinen vuosi Puhdin puolimatkan ohjelmassa, mutta vasta viime kauden jälkeen tunsin olevani riittävän hyvässä kunnossa puolimatkalle. Ja laitoinkin viime lokakuussa ilmoittautumisen sisään, ettei tulisi sitä sen enempää vatvottua.
Turun puolimatka on ollut tämän vuoden päätavoite ja kaikenmoista lyhempää on tullut jo tehtyä, josta voi lukea aikaisemmat kisaraportit. Pienoinen kisaväsymys meinasi iskeä, kun vesisateessa ajelin Turkuun kisaa edeltävänä päivänä. No pelipaikalle saavuttaessa ja sprintti kisaajia katsellessa väsymys oli tiessään ja kipin kapin hakemaan kisanumeroita.
Näin isossa kisassa en ole ennen ollutkaan (lähtijöitä puolimatkalle lähes viisisataa) joten yllätyin kisajärjestelyista ja ohjeista. Ne olivat huippuluokkaa kisaohjeita, reittivideoita ja virtuaalinen kyselytilaisuus, kaikenmoista ja paikan päällä toki vielä infopisteet. Etukäteismateriaali oli kattavaa, suomen- ja englanninkielellä saatavilla.
Aikaisemmin Turussa kisanneilta sain kaikenmoista vinkkiä ja varoitusta, joista osa ei pidä enää paikkaansa. joten kertaan omat käsitykseni niistä tähän.
Aurajoen vesi on niin huonoa, että siitä saa mahataudin.
No tämä on ihan pötyä. Vesi on toki sameaa (omaa kättä ei näe kun käsi on ojennettuna veden alle) mutta ei siitä minulle ainakaan mitään tautia tullut, enkä ketään muutakaan nähnyt oksentelemassa tienposkessa.
Ratakiskojen ylityksissä porukkaa kaatuu kun heinää.
Ehkä joskus kaatunutkin, mutta tänä vuonna ratakiskojen päälle oli laitettu matot, eikä varovasti ajaessa siinä ollut kaatumisen vaaraa.
Geelit ja vesipullot lentää ilmaan siltojen lämpölaajennus jatkoksissa.
Joo tämä on totta, useita geelejä ja vesipulloja oli lentänyt reitille näiden metalli jatkoksien jälkeen ja itseltäkin lensi yksi vauhtikarkkipötkö, joka ei ollut varmistuskuminauhalla kiinni.
Reitti on nopea.
Joo totta tämäkin, pyöräreitillä menin lähes perusmatkan vauhtia ja juoksu on tasainen, vain pari nousua silloille kun Aurajoki ylitetään.
Varusteita sai tuoda jo kisaa edeltävänä iltana omalle paikalle ja kisa-aamuna paria tuntia ennen starttia. Itse toin pyörän edellisenä iltana ja muut tavarat sitten kisa-aamuna. Aikaisemmista vuosista poiketen varusteet laitettiin omalle numeroidulle paikalle (muutto)laatikkoon, vaikka jaettiinkin varustepussit.
Eli kannattaa tutustua aina kisaohjeisiin, vaikka on monta vuotta käynyt samassa kisassa.
Uinti
Ennen uintia oli vain 15 min aikaa uinnin lämmittelyyn laivaliikenteen takia ja siellä olikin aika kuhina. Samalla sai hieman tuntumaa ylös nousuluiskaan, joka oli tosi jyrkkä mutta siinä oli kaiteet ja avustajat.
Ikäsarjojen lähtö on rolling start ja jokeen hypätään laivalaiturilta, joka noin metrin korkeudella vedestä, joten sitä kannattaa kokeilla etukäteen miten omat lasit pysyy naamalla hypätessä. Mun lasit ei pysy kunnolla pää edellä hypätessä, joten menin jalat edellä.
Uinti meni mukavasti ja suunnistus oli helppoa. Alkuun jännitin tunnin cut off aikaa, mutta reilusti sen alle tuli uitua. Kerran huljuttelin matkalla huurtuneita laseja, kun niitä ei ollut mahdollista startissa huljutella. Huomasin lähtö jonossa jollakin vesipullon tätä varten.
Vaikka uitiin joessa niin ei siinä ollut havaittavaa virtausta ja olisihan se paluumatkalla myötäinen.
T1
Vaihtoon juostiin nurmikkoa pitkin ja oma pyörä löytyi helposti. En pitänyt mitään sen kummempaa kiirettä vaihdossa, tärkeintä tässä ekassa kisassa oli läpimeno, ei aika. Kuivasin varpaat hyvin ja laitoin sukat jalkaan ilman ryppyjä, märkäpuku viikattuna laatikkoon ja liikkeelle.
Pyörä
Pyöräilyn alkuun oli 8 km kaupunkiosuus, sitten kolme 25 km kierrosta moottoritiellä ja paluu kisakeskukselle 8 km. Koko reitti oli hyvin viitoitettu kartiolla ja risteyksissä oli liikenteenohjaajat. Tarkkaavaisuutta vaativat paikat oli infovideoissa näytetty ja liikenteenohjaajat vielä suullisesti huutivat ja viittoivat niitä tien päällä. Autoilijat ajoivat nätisti, mutta pari pyörää taluttavaa olivat jäädä alle, kun oikaisivat kisareitin yli sellaisesta paikasta missä ei ollut liikenteenohjaajaa. Viistosti ajoradan poikki menevien ratakiskojen päällä oli matot, joten ylitys oli turvallista. Mutta siltojen jatkokset olivat ikäviä, yksi siltä kaupunkireitillä ja kaksi siltaa moottoritiekierroksella. Näihin voisi jotain kehitellä, kuulin kirottavan ainakin kahta hitaasti tyhjenevää rengasta, mutta voivat ne johtua muustakin. Asfaltti oli sileää ja hyvässä kunnossa.
Aikatavoite oli päästä pois pyöräilystä ennen cut off aikaa. Ja laskeskelin, että keskinopeudellä 25 km/h siihen pitäisi hyvin päästä. Kuitenkin niin, että juoksuun riittää voimaa eli tehot FTP 80% ja sykkeet VK1.
Näitä sitten iteroidessa moottoritiellä huomasin, että vauhti on tasaisella kolmeakymppiä ja alamäessä enemmän, loiviin ylämäkiin pidin tehot aisoissa. Sykkeet pysyivät VK1:llä ja keskinopeus oli 29 km/h, joka oli positiivinen yllätys.
Juomapullojen vaihto oli vasemman käden puolella, mutta hidastin riittävästi, joten sekin onnistui hyvin.
Energiasuunnitelmana oli ottaa vanhanmallinen Nosht vauhtikarkki 20 min välein eli 60 g hiilaria tunnissa ja sitten energiajuomat päälle. Juotavaa meni pullollinen tunnissa.
T2
Vaihtoon tullessani naisten kärjen maaliin tulleita jo kuuluteltiin, nopeimmat miehet olivat jo varmaan lähteneet kotio.
No zempit heille kovasta suorituksesta ja ei kun lenkkarit jalkaan ja menoksi.
Juoksu
Juoksureitti oli tasainen ja kierrettiin turun linna ja sitten toisessa päässä sillat. Juottopisteitä oli kaksi joista toinen palveli molempiin suuntiin eli kolme juottopaikkaa kierroksella. Kierroksia juostiin kolme ja puoli.
Aikatavoite oli päästä alle cut off ajan. Aikaisempien treenien perusteella 7:00 min/km olisi sopivan rentoa VK1 vauhtia ja sillä päästään helposti aikarajan alle.
Sykkeet olivat heti alussa jo VK2:lla, eikä vauhdin laskeminen pudottanut sykettä. Hengitys ei kuitenkaan ollut mitään pinnallista huohotusta, joten en siitä ollut huolissani olisiko kuumuus vai mitä (Garminin kellon mukaan lämpötila olisi ollut +29 'C). Joten läpsyttelin menemään, kun ei se nyt niin pahalta tuntunut.
Juottopisteeltä geeliä, energiajuomaa ja vettä päähän. Toisella kierroksella ihmettelin mitä seuranta laitteita nopeammilla on niskassaan paidan alla, kunnes äkkäsin, että ne ovat pesusieniä.
Otinkin seuraavalla kerralla siltojen juottopisteeltä sienen mukaan, josta sitten tiristin päähän ja niskaan vettä pitkin reittiä, se virkisti mukavasti. Kostuttelin sientä tupla pisteillä ja matka jatkui hitaasti mutta varmasti.
Viimeisellä kierrokslla SIS:n mustaherukkageeli (ainoa maku) ei enää uponnut vaan otin hyppysellisen suolaa ja banaanin sekä urkkajuomaa.
Vauhti hiipui 7:30 min/km tuntumaan ja sykkeet olivat melkein maksimilla, mutta tämähän oli jo voiton puolella. Juottopiste kerrallaan eteenpäin, viimeistä kertaa silloilla, viimeistä kertaa linnalla ja sitten jo maalissa.
Huh huh, olipas urakka ja paransin samalla puolimaratonin ennätystä seitsemän minuuttia.
Reidet olivat melko tönköt, kun istahdin penkille sipsiä syömään ja koitin siitä sitten nousta ylös, mutta ei niitä juostessa huomannut.
Summa summarum
Puolimatka on nyt selätetty, eikä se mikään mahdoton matka ollut ollenkaan.
Nyt tuntui ensimmäistä kertaa, ettei matka loppunut kesken.
Kyllä puolimatkan tällä treeniohjelmalla kerran kesässä pystyy hyvin tekemään.
Kiitokset Jaanalle ja Juhalle hyvästä valmennuksesta ja treeniohjelmista.
En osaa sanoa toiko vai veikö viikkoa ennen tekemäni perusmatka voimia, mutta voihan sitä ens vuonna kokeilla jotenkin toisinpäin.
Kiitokset kannustajille ja järjestäjille.
📸 Riikka Litmo