Niilon kisaraportti: Vantaa Triathlon 11.6.2023

Perusmatka Vantaa triathlon 11.6. Kuusijärvellä, sarja M50

Kauden 2023 ensimmäinen triathlonkisa takana. Kalenteriin olin laittanut itselleni perusmatkan 11.6. Vantaa triathlonissa Kuusijärvellä, sarjassa M50. Kisa meni aika lähelle suunnitelmaani, mutta kuten aina, pari muuttujaa mahtuu aina mukaan.

Olen ollut tämän kauden pitkänmatkan treeniohjelmalla Puhti triathlonin valmennuksessa. Ensimmäistä kisaa on siis odotettu jo viime syksystä, kummasti oli jo kuitenkin unohtanut miten hienon fiiliksen kisoista oikeasti saa. Pitkän pk-kauden jälkeen oli itselleni tärkeää päästä aikaisin kisakaudesta kisoihin, siitä saa extra energiaa kesän treeneihin ja intoa odottaa seuraavaa koitosta.

Kylmä alkukesä oli itselle selkeä henkinen haaste, kun avoveteen ei päässyt millään tekemään treeniä. Huhtikuun Mallorcan treeniviikon meriuinnit kuitenkin takana hieman helpottivat tuskaa. Kun vihdoin pääsin 15–16 asteen järviveteen juuri ennen kisoja, niin pääkopan fiilis parani huomattavasti kohti starttia. Eihän siinä nyt mitään ihmeellistä ollutkaan, uintia vaan ilman käännöksiä. Kai sitä myös odotti pääsevänsä kunnolla uimaan, kun talvella oli kertynyt mukavaa kehitystä omaan tekemiseen.

Samaa odotusta oli myös pyöräilyyn. Syksyllä hommattu BMC Timemachine 01 odotti ensimmäistä kisastarttiaan treineristä vapautettuna. Huhtikuun Mallorcan treeniviikko Puhti porukalla antoi hyvää pohja polkukauden jatkamiseen kotona ja tietenkin reissussa on aina hauskaa. Oikeaa lomaa, treeniä ja hyvää porukkaa, joskus vielä minäkin opin polkemaan.

Etukäteen tiesin varmimmin, että juoksu kulkee ja se oli tullut esiin jo useamman kerran treenikauden aikana. Matkasta on ollut mukava nauttia. Oma jännityksensä on kuitenkin siinä, että miten kulkee kisassa.

Kisaan lähdin teho-ohjeella, että vauhtikestävyysalueella voi mennä ja maksimialuetta ei korkata. Kiva kun on selkeät ohjeet, niillä on helppo mennä. Jää yksi asia vähemmälle miettimiselle - sen kun toteuttaa. Uinnin ajattelin antaa mennä omalla painollaan AERK-VK2, pyörässä ajattelin mennä korkeimmalla tasolla kisassa VK2 ja juoksuun ajattelin alkuun katsoa miten VK1 kulkee ja ehkä loppu kolme kilometriä VK2 jos on sellainen fiilis. Ajatuksena oli, että alle kolmen tunnin pitäisi kyllä päästä vaikken aivan täysillä menekään.

En ollut aiemmin osallistunut Kuusijärven kisoihin, niin tulihan sitä lähdettyä hivenen etuajassa ja en tykkää kiireestä – sopii lajiin – mennään varmasti eteenpäin. Onneksi lähdin ajoissa, sain viimeisiä paikkoja osoitetulta P-alueelta. Kisakansliasta numeron, chipin ja muiden härpäkkeiden haku. Katselin pari starttia ennen omaa lähtöä, siinä näki samalla hyvän perehdytyksen paikalliseen toimintaan.

Se mikä siinä seuratessa ja reittikarttaa lukiessa alkoi mietityttämään, oli laiturilta hyppy (tai miten sitten meneekään tyylillä) veteen. Matkan startti oli kyllä rolling start (jokainen saa henkilökohtaisen ajan, kun astuu jonossa rannasta veteen) rannasta, mutta kierroksia olisi kaksi (2x750 m) ja toiseen lähdetään Australian exit'in (noustaan rannalle ja kierretään taikaisin veteen) jälkeen laiturilta. Tuli siinä mieleen, ettei tullut sitä hyppyä uimalaseilla taaskaan testattua talvella.

Tunti ennen starttia pääsi vaihtoalueelle. No, jos en olisi lukenut ohjeita olisi pyörän voinut viedä sinne jo heti kun tulin. Vaihtoalueelle oli annettu selkeät ohjeet mitä varustelaatikkoon sai laittaa ja missä kenkien tuli sijaita. Pyörä telineeseen numeroituun paikkaan, pyöräily- ja juoksuvarusteet laatikkoon odottamaan vaihtoja. Olin laittanut pyörään kaksi juomapulloa, molemmissa energiajuomaa. Toinen oli enemmänkin varoiksi. En voi tankata "liikaa", vasta tulee täyteen yllättävän nopeasti. Vähemmän kerralla ja säännöllisesti toimii minulle. Pyörän ja juoksun energiat laitoin kenkiin ja sieltä sitten tarkoitus laittaa oikeaan takataskuun suorituksen ajaksi varastoon. Vasen tasku on roskille.

Puolituntia ennen starttia olin jo uintimärkkäri päällä viemässä loppuja varusteita narikkaan. Juuri sopivasti, ehdin ottamaan parit vedot vedessä ja kävin kokeilemassa laiturilta kunnon hyppyä veteen. Oppina oli, että isot triathlon lasit painuivat aika kovasti silmiä vasten hypystä ja päätin tehdä laiturilta hypyn menemällä ensin kyyrympään niin osuman voima veteen ei ole niin suuri. Tämä toimi hyvin.

Varttia vaille starttia alkoi rantainfo, jonka päälle perinteiset tsemppi tapautukset koko jengille ja itselle sekä hei-hei-hei huudot. Tämä on kyllä niitä jokaisen kisan huippuhetkiä ennen starttia. Siinä saa kisa tunteen päälle ja yhteisön tuen. Mahtava fiilis. Edessä +18 asteinen Kuusijärvi kaksi kerta kiertäen myötäpäivään.

Torvi soi ja rolling start alkaa. Sijoittauduin tarkoituksella loppu kolmanneksen paikkeille ja puolet ekasta kierroksesta sain uida ihan omassa rauhassa (noin 160 oli startissa lähtijöitä). Koko eka kierros meni vain muutamalla "Hei, mä uin sun jalkojen päältä sik-sakkia" tuntumalla. Uinti alkoi tuntumaan mukavalta, vaikka aina mä mietin siinä 200 m kohdalla: "Että miksi mä harrastan tällaista – mä en tykkää uida kilpailussa". Hetki sen jälkeen kaikki on aurinkoista ja valmiina pitämään oman tilansa vedessä.

Ekan kierroksen jälkeen oli tyytyväinen väliaikaan, Garmin näytti 16:32. Henkisenä tavoitteena oli selvitä 5 minuuttia nopeammin 1500 m uinnista kuin viime kaudella eli 36 minuuttia oli päivän tavoite. Mietin siinä laiturihyppyyn juostessa, että olen alle tavoitteen mukavasti – ei haittaisi, vaikka olisi hitaampi toinen kierros. Tosin siitä ajatuksesta luovuin heti – se oli vain rentoa menoa tukeva ajatus.

Edessäni ui vähän isompi kasa kisailijoita, pari kollegaa jotenkin veteli edelleen sik-sakkia ja lopulta päätin, että kai mulla on leveämmät hartiat ja tilaa löytyi – pieni kiihdytys ja väljään veteen. Uinti oli rentoa ja mukavaa koko kisan. Rantaan päästyä kellossa aika 33:40 min, olin tyytyväinen hetkessä ja täysissä voimissa kohti 200 m päässä olevaa vaihtoaluetta. Märkkäri heti auki yläosasta ja taskusta energiageelin nauttiminen matkalla vaihtoon. Jotain läppää tuli heitettyä toimitsijoiden hyvälle tsempille.

Ensimmäisestä vaihdosta pyöräily varusteet järjestyksessä päälle, rauhallisesti, kertasin vielä kaikki, vaikka mitään ei ollut enää laittaa ylle. Pyörä telineestä ja juosten pyöräilyn aloitus viivoille. Vaihdossa olin petrannut kahdeksan sijaa.

Pyörän päälle ja vilkaisu ajotietokoneeseen ja ihmetys korkeasta sykkeestä – ei kyllä tuntunut siltä. Lähdin polkemaan wattien mukaan, kun syke ei mielestäni oikein näyttänyt oikein ja sykkeeseen käytetty teho ei osunut. Sykkeen mukaan olisi pitänyt olla enemmän tehoa kammessa. Seurasin myös FTP% arvoa. Mielestäni olosuhteet, vauhti ja watit olivat suhteessa – niillä mentiin. Tietenkin vilkuilin missä syke menee ja pikkuhiljaa se alkoi tasaantua osumaan muihin suureisiin.

Pyöräily reitti oli leppoisa 3x13,3 km (40 km) ja mukava ajaa suljettua reittiä, kun menee kahteen suuntaan niin toisessa voi olla myötätuuli ja näinhän se oli. Porukkaa oli reitillä ainakin kolmesta eri kisasta ja tunnelmaa sen myötä mukava. Kerran putosi ketjut päältä ja tietenkin sellaisessa kohdassa missä olisi juuri saanut painettua pyörään vauhtia. Pysähdys, ketjut äkkiä takaisin, yksi kisaaja ohi ja kun pääsin pyörän päälle, niin näytti ohi ajaneesta, että noin 250 metriä oli siihen vierähtänyt aikaa.

Energiaa tuli juomasta ja reitin pääty käännöksissä otin vauhtikarkkia energiaksi. Aika oli 1h 20 min, tavoite oli päästä alle viimekauden perusmatkan 1 h 30 min (tosin eri rata). Keskinopeus oli 29,7 km/h ja vähän pettynyt olo vauhtiin. Jotenkin tuntui, ettei saanut välitettyä voimaa pedaaliin siten kuin olisi pitänyt pystyä, vähän arkana sykedataan, etten vedä sykkeitä yli VK, vaikka muut arvot antoivat varaa. Pyörän lopussa otin vielä energiaa ja juomaa, ettei tarvitse juoksussa niin ottaa. Pyöräily oli tasainen ja menetin kolme sijaa.

Toisessa vaihdossa juoksu kamojen vaihto ja heitin loput energiat taskuun. Niitä meni ihan turhan monta mutta ei ne paljoa paina. Otin sitten vielä energiageelin jo liikkeessä kohti juoksun lähtöä, kun osui niin käteen ja ei kun radalle kokeilemaan miltä juoksu tuntuu. Rata oli sellaista kuntoilureitistöä, latupohjaa varmaan osin talvella, mutta jämäkkä pohjainen. Heti alusta pari mutkaa niin siinä oli jo eka huoltopiste, otin sitten energiajuoman ja vaikka otin vain yhden kulaus niin se oli jo liikaa. Tuli täyteläinen oli ja kun olin vielä miettinyt, että en tarvitse nestettä pyörän jälkeen – ainakaan ennen puolta matkaa. Olo helpotti ja unohtui nopeasti, kun juoksu oli vaan pirun mukavaa. VK1 meni sellaista vauhtia, että päätin nauttia siitä niin kauan kuin kestää. Sitä sitten onnekseni kesti, koko 10 km matkan. Huolloista otin suullisen juomaa ja loput niskaan jäähdytykseen. Suolakurkku molemmilla kierroksilla ja puolessa välissä yksi energiageeli.

Juoksun fiiliksestä voisi varmaan kirjoittaa kirjan mutta lyhyesti se oli vain kevyttä ja rullaavaa. Radalla oli varmaan neljän kilpailun juoksijoita niin menijöitä oli molempiin suuntiin – ja selkääkin tuli vastaa. Lopussa nostin VK2, piti sitäkin vähän kutitella ja ottaa ilo irti maaliin asti. Juoksussa nousin 13 sijaa. Oma kisa – oma vauhti, niin se vain on. Juoksun aika 53 minuuttia.

Kokonaisaika 2:54:33 oma paras perusmatkan aika ja todella mukavasti jäi nälkää koettaa tuota vielä joku päivä parantaa, koska nyt olin tullut säästellen lyhyen triathlon kisan. Pidemmät matkat ovat tähtäimessä tälle kaudelle päätavoitteena. Näihin kisoihin tämä kuitenkin antoi luottoa ja näytti, että harjoituskauden tekeminen on tuottanut oikeansuuntaista edistymistä, ehkä jopa taas enemmän kuin olin edes uskonut ja ehkä uskallan edes käyttää hyödyksi.

Kroppa otti kisan keskimittaisena treeninä. Pyöräilin loppuverraksi parkkipaikalle ja seuraavana aamuna ei ollut muistona kuin erittäin energinen olo. Olotilasta ja kehosta päätellen sykkeet eivät olleet pyöräilyssä sitä mitä näyttivät alkumatkan ja muut suureet ohjasivat tekemistä oikein.

Maalialueella oli hyvät tarjottavat kisan jälkeen ja organisaatio toimi ystävällisesti. Kiitos järjestäjille hyvästä kisasta. Erityisesti kyllä kiitän meidän Puhti triathlon jengiä – olette uskomattomia ja teidän kanssa jaksaa treenata sekä nauttia näistä hedelmistä. Ilman valkkujen tukea, ohjelmaa, opastusta ja kokemusta ei synnyt tällaisia tarinoita ja tätä älyttömän hyvää fiilista ihmisen kehoon ja mieleen. Kiitos!