Markuksen kisaraportti: IM Kalmar, täysmatka 16.8. 2025

Vähän taustaa ennen itse tapahtumaa.

Kesän -24 Turun kisan jälkeen ajattelin et eiköhän sitä vuoden päästä täysmatka voisi onnistua. Pääsin kisassa alle tavoiteaikani ja olin muutenkin tyytyväinen. Jotenkin sitä oli ajatellut vuotta aiemmin uimataidottomana, että moinen suoritus on ihan mahdotonta.

Syksyllä -24 aloitin täysmatkan ohjelmassa. Vuoden aikana treenit menivät hyvin, mitä nyt keväällä oli 1,5kk juoksutauko. Se ehkä näkyi juoksussa kesällä hieman, mutta lähinnä vauhdin tai sen tunteen puuttumisen suhteen. Mutta muuten täyden matkan ohjelma tuntui ihan sopivalta itselle ajallisesti ja rasittavuudeltaan.

Talvella tuli tehtyä Winter Warrior OCR-kisa ja Porissa kävin testaamassa maratoni kuntoa/jaksamista hallissa. Alku keväästä tosiaan pieni juoksutauko ja siitä palattuani Nuts Karhunkierros ja pienempiä polkujuoksutapahtumia. Kesän aikana tuli tehtyä monenlaisia triathlon kisoja sprinteistä puolimatkaan nousevasti. Turun puolimatkalla oli pientä kehitystä viime vuoteen tapahtunut, joten olin luottavaisin mielin menossa kohti Kalmaria.

Valmistautuminen kauden pääkisaan tapahtumien suhteen onnistui hyvin. Mukava käydä muissakin "kisoissa" ja saada näin vaihtelua treenaukseen.

Vielä ennen Kalmaria tuli viikon perheloma ja siellä keventelin vielä enemmän mitä ohjelmassa oli. Pyörää tai märkkäriä en ottanut reissuun mukaan ja tein kaikki treenit poluilla ajallisesti kevennettynä ohjelman mukaan. Eipä siinä enää kunto ainakaan huonompaan suuntaan mene ajattelin. Kellokin meni sopivasti rikki ennen reissua, niin sai teputtaa täysin fiiliksen mukaan pitkin tunturipolkuja ja nauttia 😊

Kalmar:

Lähtö pelipaikoille starttasi jo keskiviikkona Tampereelta ja kisahan oli lauantaina. Puhtilaisia oli lähdössä iso kööri ja muitakin tuttuja oli mukana. Mukava mennä, kun oli seuraa ja muitakin ensikertalaisia. Menomatkalla rupesin tankkaamaan urheilujuomalla ja syömällä hieman enemmän hiilareita. Perjantain söin jo normaalisti.

Torstaina saavuimme Kalmariin ja kävimme saman tien ilmoittautumassa kisaan. Majapaikka Eksgården Gårdshotell oli 30minuutin päässä Kalmarista Öölannin saarella. Se oli hauska vanhasta maatilasta tehty majatalo. Meidän kämppä oli navetan ylisillä. Hauskan siitä teki myös se, että oltiin melkein täysin kisahuuman ja hässäkän ulkopuolella. Ei oikeastaan ollut mitään kisaan viittaavaakaan missään lähellä. Sitten kun ajoi Kalmariin pääsikin sirkuksen sisään 😊Kohtalon tovereita majoittui samassa paikassa ja heidän kanssaan tuli turistua tulevasta kisasta ja kisan jälkeen sen kulusta. Hollannista oli tullut isä-poika tiimi kisaan. Isä oli arviolta sarjassa 70+ ja Kalmar oli molempien ensimmäinen täysmatka 😅 Pappa tokaisi pieni tyttö sylissä, että tavoitteet täyttyi; maaliin päästiin molemmat ja hän voitti poikansa tunnilla. On kuulemma enemmän aikaa treenata eläkkeellä ja pikku tyttökin käy vaan aamupäivisin 😂

Perjantaina tehtiin pieni uinti-pyörä-juoksu kestoltaan noin tunti. Se oli hyvä ainakin uinnin kannalta. Sai maistella suolavettä pitkästä aikaa. Treenin jälkeen käytiin bike-checkissä ja samalla veimme vaihtopussukat vaihtoalueelle. Vaihtoalue oli selkeä ja hyvin hahmotettavissa. Uimareittiä rannalta tähystäen, aika kovassa tuulessa, tuli mieleen, että tyyni aamu voisi olla aika kiva. Joku oli tekemässä treeniä vedessä vihreä kisa uimalakki päässä ja tuntui, että uimari pysyi paikoillaan vaikka kauhoi sen minkä kerkesi 😅No kaikille se on suht sama ajattelin 🤷‍♂️

Kisa aamuna herätys klo 4:00 tai heräsin kyllä jo klo 2:00 ja olin valmis lähtemään heti saman tien 😂Nopea aamupala ja kohti klo 7:00 starttia. Juomat ja energiat pyörään ja märkkäriä niskaan. Olin ajatellut meneväni pyörän omilla eväillä pois lukien vesipulloja.

Keliennuste lupasi vähän lämpöisempää päivää, mitä aiemmin viikolla. 20 astetta juoksuun olisi ollut parempi kuin 24.

Yleensä aikaisemmin on ollut kisassa kuin kisassa jännitystä kropassa lähdön hetkellä, mutta nyt ei ollut oikeastaan minkäänlaista isompaa jännitystä, kun seisoimme lähtöalueella odottaen veteen pääsyä. Oli selkeänä päässä, että rauhassa lähdetään uimaan ja oikeastaan otetaan koko kisa ilman suurempaa painetta. Päivä on pitkä ja kaikkea voi sattua. Ryhmityimme 1h10min karsinan taakse. Ehkä ensi kerralla vähän edemmäksi voisi sijoittautua.

Uinti 3,8km 1h 14min kesk. 1:57/100m

Aamu oli suht tuulinen ja meressä oli jonkun verran aallokkoa. Uinti oli rauhallista ja perustekemistä. Aallot eivät häirinneet isommin, pari kertaa tähystäessä aalto iski naamaan ja hörppäsin Itämerta täyden annoksen. Mutta muuten kelluttelin aallokossa ja läpsyttelin menemään. Happea ottaessa näkyi jonkun verran rintauimareita ja paikallaan olijoita. Suorilla pätkillä tuli törmäiltyä kanssa kilpailijoihin ratapoijujen kohdalla. En tiedä miksi siihen poijulle pitää pysähtyä ihmettelemään ja tähystämään 😂 Lasit huuruuntui pikkuhiljaa ja noin 2,5km kohdalla näkyvyys oli nolla. Uimareitti meni siinä kohtaa laiturin vierustaa ja porukka oli aika pesukoneessa kapeassa rännissä. Siinä kohtaa ei uskaltanut jäädä kastelemaan laseja vaan jatkoin periaatteella hakkaan jonkun jalkapohjia, niin suunta on oikea. Tunsin laiturin lopussa käännöksessä jotakin kasvustoa jaloissa ja jalat ylettikin pohjaan. Lasien kasto ja loppumatka vajaa kilometri olikin taas mukavaa, kun näki eteensä. Muutama sata metriä ennen loppua alkoi joku ihme sekoilu tai sitten porukka tiivistyi. Kaksi kertaa joku yritti ihan väkisin uida päältä pitkän aikaa. Nappasin molemmilla kerroilla kanssa kilpailijaa olkapäästä kiinni ja tein käsivedon kohti pohjaa. Ei tullut se kaveri enää päälle. Laiturille ylös ja vilkaisu kelloon. Ihan ok uinti, ei hyvä muttei huonokaan. Keskisyke Vk1 puoliväli.

Vaihto T1 6min 19sek

Hölköttelyä omalle pussukalle. Vähän kuivailin jalkoja ja kamat päälle. Energioita selkään ja kohti pyörää. Pyörä oli ihan rivin ensimmäinen, niin oli helppo löytää. Särkylääkettä olin varalta laittanut vaihtopussukkaan, mutta se minigrippi jäi vaihtopussin pohjalle. No eipä sillä käyttöä olisi ollutkaan.

Pyörä 180km 5h 39min kesk. 32km/h

Pyörään lähdin ajatuksella alku rauhassa Ölannin sillan päälle ja siitä aerkin tuntumassa eteenpäin. Pyörä meni suht tasaisella tekemisellä. Alkuun sai ohitella aika paljon porukkaa, 40km kohdilla tasaantui. Jossain 50km kohdilla tutun näköinen hahmo riepoi pyöräänsä tien sivuun heinikolle. Valkku Juhahan se oli. Huusin vauhdista kaikki ok ja Juha kiljui perään "Joo rengas prkle!" Itsellä taisi puhjeta kesällä 5 kertaa takarengas ja ostinko 3 uutta takarengasta repeytymien takia. Mutta nyt Conti onneksi kesti!

 60km kohdalla mietin, että jo kolmannes mennyt. 90 km jälkeen, että vasta puolet mennyt. 150km kohdalla ajattelin, että kai sitä voisi jo vaikka juoksemaankin mennä ennemmin… Reitti oli mukavan vaihteleva; maaseutua-kaupunkia, motaria-maantietä-pyörätietä. Tykkäsin kun pyörä tehtiin yhtenä lenkkinä eikä samaa lenkkiä monta kertaa. Keskisyke pari lyöntiä yli aerkin.

Vaihto T2 4min 12 sek

Pyörän päältä pois ja muutama kävelyaskel. Siitä hölköttelyä pyöräparkkiin ja juoksukamoja vaihtamaan. Tossut jalkaan ja lippis päähän. Energiat kyytiin. Olin ajatellut juoksun marmeladeilla ja talon elektrolyyteillä.

Juoksu 42,2km 4h 19min kesk. 6:08min/km

Heti juoksun alussa oli mahassa tuntemuksia. Otin pari marmeladia suuhun alussa ja sitten kutsuikin jo bajamaja 😅Otin tavoitteeksi noin 4h loppuaika vauhdin ja ajattelin, että hyytyy jos hyytyy. Juotoilta en pystynyt ottamaan muuta, kun vettä. Joka kierroksella muovimaja kutsui, joskus kerran joskus kaksi. On muuten hauskaa hommaa riisua märkää kisa-asua pienessä lämpöisessä kopissa ja kun olis vielä kiirekkin mukamas 😂 Juoksu tehtiin 3 kierroksena ja viimeisen kierroksen alkaessa ajattelin, että ei kai täs mitään hätää ole vaikka ei uppoisi enää vesikään. Ennen kisaa tsemppiviestissä Katri sanoi tuomitsevansa katseellaan jokaisen hidastelun, minkä huomaa kotikatsomossa. Eipä tullut mieleen ottaa kävelyaskelia, vaikka jaloissa rupesi tuntumaan ❤️ Koko juoksu oli bajamaja täyteinen, mutta siihen nähden ihan ok juoksu, kun ei voinut energiaa ottaa. Syke oli tasan aerk.

Loppuaika vaihtoineen 11h 23min

Kisaan olen aika tyytyväinen pois lukien juoksuun ja olo kisan jälkeisinä päivinä ollut tosi hyvä. Luulin että olisi ihan hakattu olo, mutta lihaksissa ei ole mitään kummempaa kipua tai jomotusta. Väsyttää ehkä hieman normaalia enemmän. Jotenkin ajattelin, että kisa olisi puolikas kertaa kaksi, mutta ei se tietenkään sellainen tehojen suhteen ole.

Summa summarum täysmatka oli jotenkin paljon helpompi fyysisesti ja henkisesti, mitä olin ajatellut ja kuvitellut. Johtuuko sitten hyvin onnistuneesta harjoittelusta vai liian rauhallisesta menosta vaiko molemmista😉 Mutta eiköhän se Sub11 voisi olla mahdollista. Siinä seuraava tavoite 💪 Ja oikein positiivinen ja kiva kokemus oli kaiken kaikkiaan ja Kalmarissa aivan mahtava kannustus katsojien osalta ympäri reittiä!

Nyt parin viikon tauko treeniin ja kohti pohjoisen vaellus- ja kalareittejä ✌️

Kotijoukoille ja seuraajille iso kiitos tsemppauksesta 😊❤️ Spetzial-kiitos Katrille tsemppauksista ja treeniseurasta 😘

Kiitos Puhtitriathlon Jaana & Juha valmennuksesta!