Henrin kisaraportti: IRONMAN KALMAR 2025

Ironman Kalmar 2025 – Ensimmäinen täysmatkani

Väinö totesi reilu vuosi sitten, että olisi hienoa suorittaa Ironman. Meidän kesken tämä oli hieman riskialtis ajatus sanoa ääneen, sillä "If you sign up, I'll sign up too" -hengessä tässä sitä nyt ollaan – kirjoittamassa kisaraporttia vuotta myöhemmin.

Ensiaskeleet triathlonin parissa

Aloitimme triathlonharjoittelun Väinön kanssa muutama vuosi sitten. Innostus syttyi toden teolla loppukesästä 2023, jolloin hankimme maantiepyörät. Ensimmäinen vuosi meni ilman kunnollista treenisuunnitelmaa – kaikkia lajeja tuli tehtyä sekaisin ja omatoimisesti. Hauskaa oli, vaikka rakenne harjoittelussa oli puutteellinen.

Vuoden päätteeksi teimme elokuussa 2024 oman kotikutoisen puolimatkan Tampereen ympäri. Ajalla ei juhlittu, mutta pääsimme maaliin – ja ylitimme itsemme.

Tästä inspiroituneena liityin muutaman viikon kuluttua Puhti Triathlon -valmennukseen ja ilmoittauduin Ironman Kalmar 2025 -kisaan. Siitä alkoi systemaattinen ja tavoitteellinen kestävyysharjoittelu – ja Väinökin joutui laittamaan nimensä listaan.

Harjoittelu

Viimeinen vuosi meni valmennuksen alla pääosin hyvin. Pientä ylirasitusta ja rasitusvammoja tuli välillä liiallisen hiihdon tai juoksun takia, mutta niistä päästiin nopeasti eroon. Jälkiviisaana on helppo todeta, että lihashuoltoon pitää panostaa enemmän tulevaisuudessa. Yllättävän vähin älähdyksin kroppa sopeutui kuitenkin kasvaneisiin treenimääriin.

Aiemmin 2–3 tunnin juoksut tai 4–5 tunnin pyörälenkit tuntuivat mahdottomilta – nyt ne ovat ihan tavallisia sunnuntain "pitkiksiä".

Joroinen

Vuosi vierähti nopeasti ja kesä 2025 koitti. Heinäkuussa kisattiin Joroisten puolimatka, jossa mentiin sykkeet punaisella alusta loppuun. Aika: 5:41. Epämukavuusalueella tuli väkisinkin mietittyä, miltä Kalmarissa mahtaa tuntua reilun kuukauden päästä…

Valmistautuminen Kalmariin

Elokuun alussa otin töistä parin viikon loman, jotta voisin valmistautua rauhassa ensimmäiseen Ironmaniin. Tavoitteena oli virittää kuntohuippu ilman ylimääräistä stressiä tai rasitusta.

Lopputulos oli kuitenkin kaikkea muuta:

• Ensimmäinen lomaviikko meni pahasti kipeänä – lähinnä makuuasennossa pleikkarikapula kädessä.

• Toisella viikolla olo jo helpotti, mutta kurkkukipu ja köhä pitivät tiukasti otteessaan.

• Opettelin käyttämään sarvikuonoa ensimmäistä kertaa elämässäni.

Kisaviikon tiistaina olo alkoi olla jo melkein normaali – pieni köhä kurkussa, mutta muuten kunnossa.

Viimeiset yöt ennen kisaa menivät huonosti nukkuessa:

• Laivassa Maarianhaminassa keulapotkurit herättivät keskellä yötä

• Kalmarin majoituksessa kuumuus vaikeutti nukkumista

• Viimeinen yö meni jo ihan tärinöissä – ihme, että sain edes vähän unta

Yhteenveto ennen kisaa: kaksi viikkoa sairastelua, huonosti nukuttuja öitä ja vain yksi viimeistelytreeni – juuri se, mitä ei toivoisi ennen vuoden tärkeintä urheilusuoritusta.

Garmin huusi kisa-aamuna punaisella joka mittarilla:

• Harjoittelun tila: Rasittunut

• Body battery: Matala

• Unipisteet: Heikot

• Stressi: Korkea

• Sykevälivaihtelu: Epätasapainossa

• Harjoitteluvalmius: 1/100

Mutta olo oli yllättävän hyvä, vaikka kello väitti mitä.

Vaikkei valmistautuminen mennyt suunnitelmien mukaan, olin onneksi terve. Harmitti vähän viimeisten viikkojen menetetyt treenit, mutta valmentajan sanat loivat uskoa:

"Kahden viimeisen viikon aikana ette voi pilata mitään – työ on jo tehty."

IRONMAN Kalmar 2025

Pre race

Saavuimme Kalmariin torstaina ja hoidimme heti kisarekisteröinnin, kiertelyn sekä kilpailuinfot. Ironman Villagen vaatekaupassa lähti mopo vähän käsistä, mutta Merch-vaatteet ostettuna motivaatio maaliinpääsyyn nousi entisestään.

Perjantai meni pitkälti valmisteluissa:

• Pyörän tarkastus ja pakkaus

• T1-pussi: kaikki mitä tarvitaan uinnin jälkeen

• T2-pussi: tarvikkeet juoksuun

• Post-race -pussi: vaihtovaatteet, pyyhe yms.

Iltapäivällä veimme pyörän ja pussit vaihtoalueelle. Teimme kevyen juoksulenkin – ei enää oireita, joten päätin, että voin kisata!

Herätys kisa-aamuna klo 04:00. Aamupala väkisin alas. Lähtö kohti kisakylää ja vaihtoaluetta. Pullot pyörään, ilmat renkaisiin ja viimeinen tsekkaus vaihtoalueella. Märkäpuvun pukeminen maalialueen vieressä – jännitys kasvoi, mutta tunnelma oli innostunut!

Lähtöalueelle siirtyminen klo 06:30. Reilu 2000 kilpailijaa, juontaja ja musiikki loivat huikean tunnelman. Vettä märkkärin sisään ja märkkärin asettelu paikoilleen. 07:00 Lähtö! Rolling start – oma aika käynnistyi laiturilta hypätessä.

Uinti 3,8 km – 1:19

Läpyt viikingille laiturilla, hyppy veteen… ja heti tajusin, että unohdin laittaa kellon päälle! Nopea korjaus ja matkaan.

Uinti on minulle lajeista selvästi vahvin. Päätin ottaa alun kuitenkin rauhallisesti. Syke pysyi PK-alueella ja eteneminen tuntui kevyeltä.

Satamasta ulos mentäessä aallokko kasvoi. Nielin vähän vettä mutta matka jatkui pienen yskähdyksen jälkeen. Yritin uida reitin laidalla, mutta pieniä kolareita tuli jatkuvasti muiden kanssa. Tunnistin jossain vaiheessa myös Markuksen uimassa kiinni kyljessä.

Reitti kääntyi takaisin satamaan, missä aallot vähenivät. Pian nousualue jo häämötti edessä ja pääsin nousemaan vedestä. Ensimmäinen merivesiuinti pidemmällä matkalla – helppoa ja kivaa!

T1 – 12 min

Liikaa turhaa säätöä. Ensi kerralla istun alas vaihdon ajaksi – se voisi tuoda rauhaa tekemiseen ja vähentää sähläämistä. (Pyyhe pitää muuten näköjään aina viikata…)

Pyörä 180 km – 6:06

Ensimmäinen tunti tarkoituksella rauhassa – sykkeen pidin selvästi alle aerobisen kynnyksen. Tämän jälkeen nostin tehoa hieman. Keskisyke asettui lopulta täsmälleen aerkille.

Noin 10 km kohdalla huomasin olevani Väinön takana. Seuraavat noin 50 km mentiin samoissa vauhdeissa, kunnes vaihdettiin muutama sana ja päätettiin jatkaa yhdessä maaliin asti.

Öölanti sujui hyvin – vastatuulikin itärannalla oli yllättävän helppo. Vauhti pysyi yllä, ja 150 km kohdalla keskivauhti oli yhä yli 30 km/h. Olin alun perin arvioinut ajaksi lähempänä seitsemää tuntia, joten tämä yllätti positiivisesti.

140–170 km välillä iski vaikein hetki, mutta hymy löytyi taas jostain. Tiesin tässä vaiheessa, että pääsen maaliin – vaikka kävellen.

Viimeisillä kilometreillä edellä ajava kilpailija sai vielä drafting-sakon moottoripyörätuomarilta ajettuaan aivan Väinön imussa. Hän jäi sakkoteltalle kärsimään aikasakon, ja me jatkoimme matkaa kohti toista vaihtoa.

T2 – 9 min

Tässä vaihdossa oli selvästi vähemmän tekemistä kuin ensimmäisessä, mutta aikaa kului silti turhaan. Unohdin jälleen istua alas, mikä olisi voinut tuoda vähän järjestelmällisyyttä tekemiseen.

Olin ottanut tietoisen riskin valitsemalla kisaan NB:n kuitukengät tuttujen NB:n "sämpylöiden" sijaan. Joroisissa nämä kuitukengät aiheuttivat pahan rakon, joten tällä kertaa laitoin rakkolaastarit jo valmiiksi kantapäihin. Se toimi.

Fiilis vaihdossa oli kuulemma monelle tuttu:

"Jes, enää maraton!"

Irtokarkit taskuun ja menoksi.

Juoksu 42,2 km – 6:04

Juoksu lähti yllättävän kevyesti liikkeelle. Ensimmäisen kilometrin jälkeen tajusimme hidastaa hieman tahtia – ihan hyvä päätös, kun edessä oli vielä 41 km.

Tämä oli myös ensimmäinen maraton, jonka olen ikinä juossut. Aiempi pisin lenkki oli 27 km.

Juoksu suoritettiin kolmena noin 14 km:n kierroksena.

• Ensimmäinen kierros meni kevyellä jalalla. Kaikki huoltopisteet käveltiin, ja tankkaaminen toimi hyvin.

• Toinen kierros alkoi painaa enemmän, mutta fiilis oli edelleen hyvä. Yleisön kannustus oli aivan loistavaa.

• Kolmannella kierroksella käveltiin jo huomattavasti enemmän, mutta saatiin silti hyviä juoksupätkiä mukaan. Vauhti hiipui, mutta mitä väliä – olimme menossa kohti maalia, kohti ensimmäisen Ironmanin maalia.

Viimeinen ranneke ranteeseen kolmannen kierroksen merkiksi, matkaa enää pari kilometriä.

Aloimme taas juosta enemmän, saimme jostain vielä hieman lisää Puhtia.

Maalisuora näkyi jo – tällä kertaa ei enää juostu ohi, vaan suoraan punaista mattoa pitkin kohti maalia.

Ensikertalaisen kelloa oli pakko muistaa soittaa vielä maalisuoran alussa ja sitten viimeiset metrit kohti maaliviivaa.

Legendaarinen "Henri, you are an IRONMAN!" kuului kaiuttimista ympäri maalialuetta.

Tätä ei voinut kuvitella etukäteen – oikea hetki oli vielä siistimpi kuin olin kuvitellut.

Mitali kaulaan, avaruuspeitto ympärille ja katseella etsimään kannustusjoukkoja aidalta.

Kokonaisaika: 13:51:31

Ajalla ei ollut nyt väliä – tärkeintä oli päästä maaliin. Tästä on hyvä lähteä parantamaan seuraavalla täysmatkalla!

Post race

Maaliintulon jälkeen haettiin post-race -pussit ja Finisher-paita, jonka sai vetää ylle ansaitusti. Huoltoalueelta löytyi suihkut, ruoka, hieronta ja tarvittaessa medic -teltta. Kaikki pisteet käytiin läpi, ja sen jälkeen siirryttiin seuraamaan HERO HOURia – kisojen viimeistä tuntia – yhdessä yleisön kanssa.

Sitten oli vielä edessä välineiden nouto ja paluu majoitukseen. Kaikki kamat saatiin autoon, paitsi pyörä. Se oli pakko polkea takaisin – elämäni raskaimmat kaksi kilometriä, mutta sentään mitali kaulassa.

Loppusanat

Viimeisen vuoden tuki ja valmennus kotijoukoilta, reenikavereilta ja valmennustiimiltä on ollut korvaamaton. Mahtava porukka auttoi joka käänteessä.

Onneksi mukana oli myös uskomattoman hyvä support crew, kisakumppanit ja ystävät – iso kiitos teille kaikille

Kaikkia fiiliksiä on vaikea pukea sanoiksi, mutta kokonaisuudessaan olo on edelleen aivan huipussa. Vielä viikkoa myöhemminkin mieli on Kalmarissa, ja korvissa kaikuu ne kuuluisat sanat…

Ensimmäinen Ironman – ei todellakaan viimeinen!

Ensi vuonna keskityn omiin häihin.

Seuraava täysmatka – 2027.

Missä? Katsotaan vuoden päästä.